keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Vblogging

video

Mulla on joku kirous näiden videopäiväkirjojen kanssa nykyään, aina on joko liian pimeä tai ylivalottunut, nyt se on ylivalottunut. Ja rutinaa en saanu mitenkään pois, vaikka kamerasta pienensinkin kaikkia mahollisia juttuja, argh. Noh, siinä minun lötinöitä pitkästä aikaa. Huomaa kyllä, etten oo vähään aikaan jutellut kameralle..





Unohdin tossa aikasemmin mainita mitä vielä olen saanut lisää lahjaksi Janilta. Toistaiseksi niille ei ole mitään varsinaista paikkaa, koska en tiedä millä kiinnittäisin ne. Kyseessä siis Victoria Francesin neljä seinälippua. Ne ei pysy seinällä teipin kanssa, ei nastoilla ja en tiedä pitäskö niitä alkaa naulaamaan tohon betoniseinään kiinni.. Onko kokemuksia lippujen kiinnittämisen kanssa? Yksi oli silti pakko pistää edes jotenkin esille, joten länttäsin sen verhojen kaveriksi ja koneella olon piristyksesi koneeni yläpuolelle. Kämppäpostauksessa menee vielä jonkin aikaa, koska meidän kämppä on aina kaaoksessa enkä muutenkaan tykkää tästä tyylistä mikä täällä vallitsee.. ja valo on mitä paskin, ottaa sit videokuvaa tai kuvia.


Translation:
I am going to Helsinki this week and I have two Halloween party's on next week! Any costume ideas? And I got 4 new Victoria Frances wall flags <3

/Leena

The Well Dressed Lady Award


Lady Anarchy päätti lykätä mulle jo tossa jokin aika sitten uuden Awardin jota en oo vaan jaksanut tehdä, mutta nyt päätin tehdä tämän. Kiitoksia hurjasti! Kyllä on ihanaa saada tälläinen tunnustus, jossa pukeutumistani arvostetaan. Mutta valitettavasti mä en nyt jaksa plärätä tällä kertaa läpi, että ketkä on musta parhaita pukeutujia. Olen kyllä sanonut itsekullekin jos on olleet hyviä pukeutumaan, eli etteköhän te jo tiedä!

"The Well Dressed Lady Award" on tarkoitettu kaikille omalla tavallaan
kauniisti pukeutuville neideille ympäri maailmaa. Palkinnon mukana tulee tehtävä,
jossa bloggaajaa pyydetään kuvaamaan viisi vaatetta: kaunein, rumin, eniten käytetyin,
mukavin ja tunnearvoa herättävä. Tehtävän jälkeen palkinto jaetaan viidelle eri bloggaajalle,
jonka tyyli ja vaatteet iskevät omaa silmää."

1. Kaunein

Multa löytyy itseasiassa todella monta vaatetta mistä tykkään ihan hurjana, kuten pari mekkoa joita oon ahkerasti käyttänyt, pari hametta ja tietysti korsetteja.. hmm.. Kaipa se on silti tää Hell Bunnyn mekko, koska siinä on vaan hienot yksityiskohdat ja se nyt vaan on kaunis <3 Ja laitan nyt ton Ventovirin korsetinkin, koska en osaa päättää kumpi on kivempi.

My prettiest dress

And corset


2. Rumin

Voi ei.. onko mulla rumia vaatteita? No on varmaan, varmaan siihen kategoriaan sit menee mun kaikki löntsyvaatteet joita käytän kotona, ei ne mitään silmiä hiveleviä ainakaan ole xD Eli tässä kompinaatio rumimmista vaatteistani (näin pukeuduin myös koulussa). Kirpparilta ostettu maalinen paita kera abiverkkarit jotka on myös maalissa.

My ugliest clothes

3. Eniten käytetyin

No varmaan just edellä mainitut ja tietenkin Lenore huppari ja Korpiklaanin paita..

I am using this all the time



4. Mukavin


No just nää edellämainitut. Ja laitetaan tähän nyt sit kuvaa vähäsen tosta Lenorepaidasta.


My Lenore shirt is very comfortable


5. Tunnearvoa herättävä. Näitä on monta, koska oon saanut tosi paljon lahjaksi vaatteita. Osaan kyllä en edes mahdu enää.. Ja tietenkin vanha häämekkoni.. Noh, jospa nyt vaikapa valitsisin Janilta saamani takin joka on ihan älyihana. Mun pitää varoa tota mun sipsimässäilyä, koska mä veikkaan, etten mahdu tohon enää..

Jacket is gift from Jani last year so it means a lot to me
/Leena

maanantai 24. lokakuuta 2011

Give me some potato chips

Kuinka tänään menee? No ensinnäkin, kuten moni tietää, niin mulla on tosi paha riippuvuus.. sipseihin.



Mä en tiedä mitä kummaa ne tunkee noihin sipsipusseihin, mutta niissä on pakko olla jotain mikä aiheuttaa riippuvuutta. Mä en meinaan pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin suolaisia ja rapeita sipsejä jotka rouskuu mun suussani.. Mä oon kyllä sen yhen kerran pystynyt elämään kuukauden ilman sipsejä, mutta se taitaakin olla pisin aika. Koska vaikka mä olenkin laihtunut muutama vuosi sitten 20 kiloa, mä silti söin sipsejä.. no oikeastaan mä suorastaan kahmin niitä melkein kaksin käsin. On kummallista miten tietyt tavat jää ja kun osa siitä tavasta jää pois niin tadam sulla onkin yhtäkkiä 20 kiloa. Eli siis tahdon syödä entiseen tahtiin noita ihania kultaisia sipsejäni, vaan koska en oksenna, lihon ja nykyään tahtoisin melkein senkin takia jo oksentaa argh! Tuntuu, että tää on ikuinen kierre, tähän ei ikinä pitäisi alunperinkään joutua perhana. Muuten sä oot vielä aikuisenakin leikkimässä ruualla, etkä tiedä mitä tekisit sillä. Oon taas elänyt välillä päiviä pelkillä sipseillä, koska en ole ahdistukseltani halunnut syödä muuta, turpoan ja lihon niistä, miksi söisin enää mitään muuta. Koska en saa niitä enää ulos, en halua kyllä enää mitään muuta sisäänkään. Olen todella turhautunut tästä. Nyt ei tee mieli edes syödä mitään muuta, mutta meillä ei ole sipsejä. En tahdo mennä kauppaan, koska en tahdo ostaa niitä itse, mutta en tahdo Janinkaan menevän ostamaan niitä mulle, silti tahdon sen ostavan. Enkä tahdo patistaa sitä kauppaan pelkästään mun sipsiaddiktioni takia.



Mulla on pää täynnä taas kaloreita, erilaisia ruokia, liikuntaohjelmia, treeniä treenin perään ja lisää ruokaa. Yritän miettiä miten kummassa mä saisin pidettyä kaiken normaalina, mutta se vaatis normaalin monipuolisen syönnin ja köh, mulla ei pahemmin ole rahaa ostella kaapit täyteen terveellistä ja monipuolista ruokaa jota voisin rousketella parin tunnin välein. Ja siltikin, jos näinkin saisin tehtyä, tulee fiilis, että ahmin liikaa ja taas tekisi mieli mennä halailemaan posliinia taikka pysyä kuntopyörän selässä perse puutuneena. 



Olenko mä riippuvainen niistä pahuksen sipseistä niiden lisäaineiden takia (jotka osa ihan oikeasti aiheuttaa riippuvuutta) vai kompensoinko mä tätä mun mystistä ahistustani niiden kautta? Mä en suostu myöntämään itselleni olevani ahdistunut. Elän nykyään onnellisuus kuplassa, jossa mä en saisi olla surullinen tai ahdistunut. 



Mun kuuluu parantua ja pysyä siinä, olla onnellinen, aikuinen ja kaikkea sitä mitä muut ja yhteiskunta multa vaatii. Loppuen lopuksi tiedän, ettei kukaan varsinaisesti vaadi multa mitään.. Tietysti ihmiset odottaa mun olevan täysin parantunut ja siten mun olevan valmis tekemään töitä ja ah kun mennään naimisiin ja saadaan mukuloita niin mä olen niin perhanan normaali. Mutta kun olo ei ole vielä lähellekään normaalia, vaikka usein ehkä saankin hypättyä sen riman korkeudelle, vaan en yli. 



Mä en tiedä miten sanoa ihmisille, jotka olettaa mun menevän töihin ja tekevän ja sitä ja tätä ja tota, että ehkä mä en kykenekään siihen. Entä jos kykenisin? Se tuntuu silti maailman kaukasimmilta asialta ja jälleen pienetkin asiat on kamalan vaikeita. Mua ahistaa tajuttomasti ajatus, että teen itse kaikesta aivan liian vaikeaa, enkä oikeasti tahtoisikaan parantua, koska pelkään liikaa kaikkea. 



Viime kuukausina olen oksentanut muutaman kerran, itkenyt omaa itseäni ja ulkomuotoani, ikävä kyllä kultani on joutunut todistamaan sitä. Mielialavaihtelut on nykyään aika pahoja, mutta onneksi paniikkikohtaukset on toistaiseksi kadonneet. Mietin lääkityksen aloittamista jo aika pitkään. Itseasiassa olisin jo ehkä alottanutkin, mutta rahat on aina loppuneet kesken, ei noi pillerit mitään halpoja ole. Osan rahoista saisi ehkä sossusta takaisin, mutta sossu tuntuu aiheuttavan mulle enemmän juuri sitä ahdistusta työn lisäksi enemmän kuin mikään muu, joten ehkä mun on ihan hyvä näinkin.



Ehkä mä meen laittamaan itselleni jotain ruokaa, että suurin ahdistus lähtisi.

Translation:
I am afraid that my bulimia is coming back because I have all this changes in my life. I just had my school ended (I am a painter now) and I need to go to work but I think I am not ready for that. My therapy is going to end next month or I need to go adult therapy and that feels really odd too.. I have too much expectations for myself that I don't know what to do anymore. I just want to eat eat eat and vomit so I could feel better.. and still I know it's wrong and I can't do that. So now I just want to eat potato chips but of course I don't have any.. I don't want be fat and I don't want to try to loose any weight. I'm so tired of that. And me. And my life. Everything. 

/Leena

lauantai 22. lokakuuta 2011

Soon!!


Kohta se tulee, ihan pian, ei enää kauaa.. näin mä toistelen itselleni xDD En jaksa oottaa enää!!!

/Leena

perjantai 21. lokakuuta 2011

Chisu 20.10.2011 @ Bar Kino


Ennen Chisu hypetystä kerron vähän kuulumisia. Eilen sain tehtyä koulussa viimeisen näytön ja korvattua viimeiset poissaolot. Enää puuttuu fyssankokeen numero, mutta käytännössä olen nyt vihdoin valmistumassa eikä mun tarvitse tehdä enää mitään jes! Näihin kouluvuosiin on liittynyt paljon kaikkea rankkaa, joten olen erittäin iloinen ja ylpeä itsestäni, että sain kouluni päätökseen. 

Siihen on kuulunut mm. monien rakkaiden rottieni kuolemat, avioero, nääntynyt keho bulimiasta, monia välirikkoja kavereideni kanssa, olin vuoden puhumatta vanhemmilleni, kun yritin saada heidät tajuamaan alkoholin olevan pahasta (no eihän se tietenkään auttanut), itsemurhayritys, osastolla oloa ja vaikka mitä muuta. Silti nämä vuodet ovat tuoneet osaltansa vahvuutta ja tunnen itseni paremmin kuin koskaan, vaikka välillä olo voikin olla hieman eksyksissä edelleen. 

Olen saanut uusia ystäviä, vahvistanut edellisiä, löytänyt uuden rakkauden, mennyt kihloihin ja muuttanut rakkaani kanssa yhteen. Uusia perheenjäseniä on löytynyt ja ihmisperheenjäsentäkin toivotaan. Olen kokenut mahtavia hetkiä elämäni tärkeimpien ihmisten kanssa, nauttinut luonnosta ja tehnyt mitä olen halunnut, ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen olevani vapaa itseltäni, muiden odotuksilta ja syömishäiriön pahalta kierteeltä. Vaikka sekin puskee välillä läpi, en anna sille enää valtaa ja se on hienoa. 


Valitan, että kuvat on mitä paskoimpia, mutta kamerani ei ole kovinkaan hyvä sisäkuviin joten kaikki kuvat ovat rakeisia ja osa tärähtäneitäkin.. otin siis todella paljon kuvia, mutta vain murto-osa onnistui edes jotenkin siedettävästi. Ulos lähdin Annan ja Annan kaverin kanssa juhlimaan Chisua ja epävirallisesti valmistumistani. Päätin pukeutua jälleen gothabillytyyliin, tunkaisin päähän victory rollsit ja leikin suoristimeni kanssa, sain edes jonkin asteiset kiharat aikaiseksi. Anna oli erittäin sievänä ja siitä saikin pari hyvää kuvaa, minusta tosin ei saanut. Tuskin tulen ikinä tottumaan normaalipainooni, siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. Kamera tuntuu lisäävän normi ihrameiningin lisäksi vielä 20 kiloa lisää, että näytän mahdollisimman epäviehättävältä ja naama turvonneelta. Ainut yhteiskuvakin joka on jokseenkin julkaisukelpoinen on suhteellisen vakavalaatuinen, kaikissa muissa meillä oli ihan kummalliset ilmeet. Kuvasta voisi päätellä, että meillä oli ihan kamalan tylsää, vaikkei todellakaan ollut.



Mietittiin pitkä tovi mihin mentäisiin katsomaan keikkaa ja päädyttiin lopulta ylös. Perjaatteessa aika paskat paikat, mutta kun noustiin sohvalle seisomaan, niin kyllä siitä ihan hyvin näki. Loistava keikka!   Tämä oli levynjulkaisun jälkeen ensimmäinen keikka, ihanaa, että Chisu päätti tulla juuri Poriin! Loppuunmyyty, paikka oli niin täynnä, että itseään piti survoa ihmisten lävitse jos halusi liikkua johonkin suuntaan. Tunnelma oli täysin katossa, ihmiset lauloi biisien mukana ja osoitti suurta suosiota. Eikä ihme, Chisu on varmaan Suomen lahjakkain naisartisti. Upea liveääni, karisma joka täytti koko paikan heti ilmestyttyään lavalle. Hiukset oli kauniilla kiharoilla, vaatteena yksinkertaiset mustat vaatteet ja oikeasta kädestä löytyi kimalteleva rannekoru. En olisi ikinä uskonut sen olevan NOIN hyvä. 

Lempparibiisejäkin tuli vaikka kuinka monta kuten Sabotage (josta lopussa pikkupätkä suhisevaa kuvamateriaalia), Muut, Mun koti ei oo täällä, Miehistä viis, Etsijät, Sama nainen, Baden Baden, Kerrasta poikki ja vaikka mitä muita.. tietysti uusia kappeleitakin, joita en vielä oikein tunnistanut. Loppuen lopuksi kaikki kuulosti todella hyvältä, enkä olisi millään halunnut lähteä pois. Saaliit taisi olla viimeinen kappale ja kaikki sekosi ihan täysin, tunnelma oli todelle ihana. Tanssin jalkani ihan väsyneeksi ja meikit valu pitkin naamaa keikan jälkeen.









video







Tulisipa se jo pian taas Poriin, valitettavasti ei ainakaan enää tänä vuonna. Katso Cisun keikkalista.

/Leena

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Behind my style: Gothabilly


Vaihteeksi on taas sellainen päivä, kun pitää omaa ulkonäöstään pitkästä aikaa. Tosin mulla sattuu olemaan taas huono hiuspäivä, eli ihan sama mitä tolle tukalle tekee ni se sojottaa silti ihan täysin totaalisen väärin. Väri on silti aika kivaksi muodostunut, eli mulla on vaaleita raitoja violetin kanssa ja latvoissa vaaleanpunaisia raitoja. Olisin taas ottanut kuvia miten laitan hiukseni, mutta meillä on ehkä maailman huonoin valaistus, kuvista tulee siis ihan paskoja. Ehkä mä saan jonkun tutorial videon tehtyä joskus.. 

Pääasiassa hiukset jaetaan kolmeen osaan. Kaksi niistä on rullia varten ja viimeinen osa on nutturaa, kiharia tai jotain muuta säkerrystä varten. Otan toisen puolen rullahiuksia varten olevasta osiosta kiinni tupeeraan alle menevän osan ja kampaan sileäksi ulkopuolelle tulevan osan, lakkaa perään. Pidän hiuksia tiukalla, kun otan puolesta välistä kiinni, rullaan latvoja kahden sormen ympärille. Sitten löysään hieman rullaa, otan sormet vois välistä ja rullaan koko homman pään lähelle. Sitten vain asettelua ja kauhea kasa pinnejä. Ja kilo lakkaa. Itse laitan useimmiten victory rollssini (tosin ei niitä enää varmaan voi edes kutsua sillä nimellä.. mitkähän rullat noi mahtaa ollakaan XD) menemään vähän päätä pitkin, en pieneksi rullaksi, mutta kaipa niinkin voisi taas tehdä seuraavaksi. Valitettavasti tää päätä myötäilevä tyylini on siitä perseestä, että siinä tarvitsee normaalia enemmän pinnejä, jotta painavat hiukset pysyy lässähtämättä ja mun pinnini usein näkyy siitä kaiken keskeltä. Noh, tänään se ei niin haittaa, koska olen vain kotona. 

Netistähän löytyy hurjasti victoriarolls tutorialeja ja olen itsekin katsonut niitä jo varmaan miljoonan verran.. Loppu osalleni tein niin, että kiersin hiuksia yhdeksi pötköksi, tungin hiuslakkaa ja siinä se oli.  Otsatukkaa pyöristän hieman sisäänpäin. Meikit on samat kuin aina ennenkin, mutta tässä tyylissä kirkkaan punaiset huulet on pop. Kuitenkin, laitanpa muutaman videon missä on kivoja vinkkejä hiustenlaittoon.

I found these on youtube:





I love my little bats <3

Today's outfit:

Necklace: Glitter 5,50 e
Dress: Morticia 30 e
Corset: From my friend 40 e
Shoes: Fleamarket 3 e


Eli ens kerralla kuvissa näkyykin varsinaiset victory rollsit ja vähän erilaista vaatekertaa. Ensi kertaan!

/Leena

maanantai 17. lokakuuta 2011

Goth movie Monday: Gypsy 83 (2001)





Two young misfits head for New York City to celebrate their idol and muse, Stevie Nicks, at The Night of 1,000 Stevies. Along the road, in order for them to escape their painful pasts, they must discover their strengths and learn self-acceptance.







Woman: Excuese me. May I ask you a question? Do you think it's appropriate to dance in a graveyard?
Clive: Don't you think that we should dance while we can?
Woman: I think you should have more respect for the dead and especially for yourself.
Gypsy: Excuse me?
Woman: I didn't want to mention this, but you could be a very pretty girl, but that
[points at Gypsy's cleavage bearing ensemble]
Woman: would be inappropriate for any young lady. Especially for someone your size.
Gypsy: Look, Granny, I am a pretty girl, ok? Big is beautiful. Haven't you heard? And for the record, I don't give a flying fuck or a rolling rimjob what you or anyone else thinks of me. You're dismissed. 








So cool! I absolutely loooooove her and the movie. I mean REALLY LOVE!











/Leena

lauantai 15. lokakuuta 2011

Mono inc


Huomasin heti sen jälkeen, kun olin ottanut nämä kuvat, että otsikseni on kaukana symmetrisyydestä, joten leikkasin sitä vähän lisää ja nyt se on parempi, mutta kelvatkoon nämä nyt silti. Eli leikin tänään taas violetilla värilläni ja päätin leikata otsistakin uuteen uskoon. 

Näin Annaa tänään kaupungilla, ostettiin liput Chisun keikalle (en jaksanutkaan torstaina mennä kattomaan Apulantaa) ja ilmeisesti nykyinen tukkatilanne miellytti neitostakin, sain kuulla pariinkin otteeseen kuinka hyvältä näytän ja kyllähän se paransi mielialaa suuresti. Oli kyllä ihanaa nähdä! Torstaina keikalle ja nyt yritän muistaa ottaa enempi kuviakin.


Loppuun vielä vähän hypetystä uudesta lempparibändistä, johon ollaan Janin kanssa ihastuttu. Ja lemppari biisi vielä loppuun, ehdottomasti kannattaa kuunnella. Bändi on saksalainen ja laulut on laulettu englannin kielellä. 






Translation:
I changed my hair again and this is how it end up. And we are absolutely in love in Mono inc, gothic rock band from Germany, please enjoy!
/Leena

perjantai 14. lokakuuta 2011

Chernobyl Today

“Pripyat, ghost city abandoned after chernobyl catastrophe, has grown to a forest. nature takes over and invades and collapses human creations the views remind some apocalipthic films like I am a Legend; Views from highst building in town, a former Hotel“.

In the zone of alienation in northern Ukraine, Kiev Oblast, near the border with Belarus.  Its population had been around 50,000 prior to the accident. Today, the only residents are deer and wolves along with a solitary guard.
Prypiat used to be proud for being home to the Chernobyl Nuclear Power Plant workers. But something happened on 26 April 1986…
It took three days before all permanent residents of Chernobyl and the Zone of alienation were evacuated due to unsafe levels of radioactivity. People from around the Soviet Union were forced to come and work here in order to liquidate the danger and evacuate the residents. Many of the workers died or had serious illness from radiation. My father was also recruited for this operation, but he bribed corrupt local officers with some good sausages which were rare and a valuable item at those times, so he’s fine an alive today.
Let the story be told by these magical pictures taken ~20 years later after the accident.
All the texts put in the quotation-marks are mostly the quotations of comments made by the authors of the photos.


Schools





“Gym class”


“Children will never run here again.”



Left: “One of the five schools of Pripyat, each teaching about 1000 children. The schools have remained relatively intact considering the problems with looters eight years ago. I guess books don’t hold much value to the poor. “
Right:”At a 20th anniversary Chernobyl exhibit on Capitol Hill.”




“Deserted secondary school near Chernobyl, Illinsty, Ukraine. Dec 1995 0.96.07.01.19”

Kindergarten






“Nursery in the creche/kindergarten”.

Hospital





“Hospital corridor”.


“Found just outside the surgery in the hospital. This hospital received many of Reactor 4′s first victims for treatment immediately after the explosion. The hospital itself however was already exposed to huge amounts of radiation.
Every rescue worker who attended the initial explosion was killed by radiation poisoning.”


Pripyat funfair



“Pripyat funfair was due to be opened on May 1st. The Chernobyl disaster happened April 26th.
No one ever managed to ride the ferries wheel. It remains one of the most irradiated parts of Pripyat since the disaster, making it still dangerous today, 22 years on.”





“Bumper car ride in the amusement park in central Pripyat, it was to be opened on the May 1st celebrations of 1986, five days after the accident”




“Ferris wheel control or ticket booth in the amusement park .. I’m sure the plush teddy bear was placed there later by someone looking for an emotional photo, but it’s interesting also to document the later attempts of using the accident to achieve certain media goals.”



Swimming pool





Others




“After the explosion at Reactor 4 the people of Pripyat flocked on the railway bridge just outside the city to get a good view of the reactor and see what had happened.
Initially, everyone was told that radiation level was minimal and that they were safe. Little did they know that much of the radiation had been blown onto this bridge in a huge spike.”
They saw a beautiful rainbow coloured flames of the burning graphite nuclear core, whose flames were higher than the smoke stack itself. All of them are dead now – they were exposed to levels of over 500 roentgens, which is a fatal dose.
P.S.: note that the photo above is made from 2 different photos (top photo of the reactor and bottom photo of the bridge in Pripyat joined together)







Main square





/Leena