tag:blogger.com,1999:blog-8005871698448357077.post19024080714527735..comments2023-10-24T01:18:27.825-07:00Comments on Luurankoja kaapissa: It's not meLeenahttp://www.blogger.com/profile/07318376249141746902noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-8005871698448357077.post-42933823891055506232010-10-07T06:12:01.391-07:002010-10-07T06:12:01.391-07:00Ajattelen usein myös itse kulkevani sumussa. Liiku...Ajattelen usein myös itse kulkevani sumussa. Liikun eteenpäin, menossa sinne minne pitääkin mutta loppujen lopuksi en tiedä kuinka pääsin perille. Tutut reitit näyttää oudoilta mutta jalat vaan liikkuu yksinään. Mieli jäi jonnekkin sillalle.<br /><br />Tunnistan itseni tästä uskomattoman hyvin. En pidä blogia auki koska pelkään alkavani vuodattaa sinne kaikenlaista roskaa ja paljastavani että ole taas sortunut Mian tielle. Suurin huolenaihe on kuitenkin aina ollut se mentaalinen terveys, en tiedä onko se onnenpotku vai ei että siitä suuremmin kärsiessäni joskus ruumiininhokin jäi kakkoseksi. Koita jaksaa, kulta, kaikki kääntyy vielä parhain päin (pakkohan sen on, eikö?). <3Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8005871698448357077.post-64517319751767649392010-10-07T03:28:47.814-07:002010-10-07T03:28:47.814-07:00Hei, onkohan lähettämäni maili tullut perille? En ...Hei, onkohan lähettämäni maili tullut perille? En viittis ihan täällä alkaa huutelemaan siitä samasta aiheesta.Alternative indianhttps://www.blogger.com/profile/07818331258277922976noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8005871698448357077.post-82188053674103681002010-10-06T08:37:52.127-07:002010-10-06T08:37:52.127-07:00Mulla on myös usein olo, että pilaan vaan kaiken j...Mulla on myös usein olo, että pilaan vaan kaiken ja muutkin kohta myöntää vihaavansa mua. Mutta tiedän ettei se ole ihan totta, tai ainakin yritän niin uskoa. Eikä se ole totta sinunkaan kohdallasi, eikä kukaan sua varmasti vihaa.<br /><br />Tuossa alemmassa postauksessa oli noita päiväkirjoja ja ruokapäiviksiä ja täytyy sanoa että tutulta näyttää jotkin kohdat. Munkin päiväkirjoissa on paljon siitä mitä nyt taas olen sortunut syömään ja että koko päivänä ei enää mitään.<br /><br />Pitää kai vaan keksiä itselleen tekemistä. Uusia ajattelemisen aiheita. Lähde vaikka jonnekin jonkun kaverisi kanssa tai yksin. En tiedä onko sulla siitä apua mutta mulla ainakin auttaa, jos keksin tekemistä ja lähden vaikka ihan itsekseni Helsinkiin tai meen tanssitunnille.<br /><br />Sitä en tiedä miten ikävistä ajatuksista pääsee eroon, kun en itsekään niitä osaa selättää, ja kun en osaa niin tuntuu että hajoan. Ainoa mikä on auttanut on että pakottaa itsensä tekemään jotain muuta: vaikka katsoo jakson muumeja.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8005871698448357077.post-79868618545302487952010-10-05T11:45:59.789-07:002010-10-05T11:45:59.789-07:00Luin tämän loppuun. Se toi minullekin omia aikaise...Luin tämän loppuun. Se toi minullekin omia aikaisempia muistoja mieleen. Muistan vieläkin sen kuin eilisen, sen tunteen kun ei enää tunnistanut itseään, vaan peilistä katsoi jokin aivan muu. Olin silloin sairas, Mian käskemä, ja peilikuva Minusta oli vihollinen. Aluksi se kiukutti, ärsytti, raivostutti, koko keho pyrki taistelemaan Miaa vastaan, mutta mieli oli heikko. Lopuksi sitä vain luovutti. Aika tuntui tuolloin pysähtyneen, mieli kuolleen. Elämä tuntui silloin perin turhalta, mutta siitä huolimatta ymmärsi viimein, että Miaa vastaan oli vain taisteltava. Se oli voitettava, vaikka vaikeaa se olikin. Ja sitä se on edelleen, vaikka siitä onkin jo aikaa. Mia osaa olla hyvin ovela, eikä se halua päästää irti, kun se on kerran uhrinsa verkkoon saanut. Mutta siltikin, meidän tulee olla vahvoja. Parantuminen on pitkä prosessi, ja välillä tulee takapakkeja. Vaikka asiat saattaisivatkin tuntua vaikeilta, parantumisessa ei silti saisi vaipua epätoivoon. Tulee olla vahva, ja ymmärtää, että pienin askelin tulee parhaimmmat tulokset. Ketän elämässäkin; Emme voi saavuttaa huippua hetkessä, vaan meidän on kivuttava sinne pienin askelin. Emme voi saavuttaa kaikkea kuitenkaan yksinm vaan tarvitsemme matkallamme kuitenkin tukea - ja se tuki on ystävät ja läheiset. Voimia!Gampelanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8005871698448357077.post-90424222644717655402010-10-05T09:09:50.900-07:002010-10-05T09:09:50.900-07:00olen pahoillani, mutta en pysty jatkamaan blogisi ...olen pahoillani, mutta en pysty jatkamaan blogisi lukemista. olen siinä vaiheessa omaa toipumistaisteluani, etten kaipaa minkäänlaista kimmoketta sairaille ajatuksille. <br /><br />toivon, että pääset jaloillesi jokin kaunis päivä - sillä elämä on terveydestä taistelemisen arvoista. <br /><br />olet ainutlaatuinen ja ihana tyttö. luotan siihen, että sinä selviydyt.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8005871698448357077.post-43086460131730828982010-10-05T09:07:27.135-07:002010-10-05T09:07:27.135-07:00aww tää tää sai tipan linssiin. Paljon voimia sull...aww tää tää sai tipan linssiin. Paljon voimia sulle, kyllä sä vielä mian selätät. :o <3<br /><br />tuli jotenkin tästä mieleen.. : http://www.sweetslyrics.com/456669.Johanna%20Kurkela%20-%20Sun%20Särkyä%20Anna%20Mä%20En.html :)AnneDeadlyhttps://www.blogger.com/profile/12135309902200380369noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8005871698448357077.post-4346971690077340452010-10-05T08:37:58.698-07:002010-10-05T08:37:58.698-07:00Voi ei murunen. :'( <3 Muista, että kaikill...Voi ei murunen. :'( <3 Muista, että kaikilla on tuollaisia päiviä. Mutta muistot on pidettävä muistoina. Niihin ei vaan voi enää palata. On jatkettava elämää. <3<br /><br />Voimia! <3SmilingGirlhttps://www.blogger.com/profile/17091849742961557583noreply@blogger.com