tag:blogger.com,1999:blog-8005871698448357077.post8080634356482129414..comments2023-10-24T01:18:27.825-07:00Comments on Luurankoja kaapissa: PrisonLeenahttp://www.blogger.com/profile/07318376249141746902noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-8005871698448357077.post-85288055235137772922014-01-03T11:28:12.573-08:002014-01-03T11:28:12.573-08:00Nebula: Se on kyllä kumma juttu miten sen oman its...Nebula: Se on kyllä kumma juttu miten sen oman itsensä tosiaan saa rakentumaan sen toisen ihmisen varaan, tein sen todella monta kertaa.. Voimahaleja sinnekin! <3<br /><br />Mikla: Kiitos ihana <3<br /><br />Matkatar: Olen lukenut niitä ja kokeillut vähän kaikenlaista, silti terapia (eli puhuminen vain) ja meditointi on tuonut parhainta apua. Kun itsensä ja menneisyytensä hyväksyy ja elää vain tässä hetkessä ja antaa tulevaisuuden tuoda sen mitä sitten tuokaan, olo kevenee hetkessä. Musta tuntuu, että kun olen näin oma itseni, enkä vain sairauden pauloissa, elämästä ei oikein tunnu olevan mitään suurta tyhjiötä enään. Ehkä se tyhjiö aiemmin on ollut juuri se "minä", joka on vain pitänyt löytää.. Koita siis sinäkin löytää itsesi, koskaan ei ole liian myöhäistä rakastaa itseään ja elää tätä hetkeä! <3<br /><br />Shadow Self: Oon kanssa samanlainen, oikeastaan olen totaalinen introvertti ja tahdon oman tilani ja rauhani enkä halua että kukaan rikkoo mun rutiineja. Mutta silti omaan ison kaveripiirin ja reissaan paljon ja käyn tapahtumissa ja vaikka mitä. Ja tosiystävyyden "etsiminen" on tavallaan yhtä turhaa kuin sen tosi rakkaudenkin etsiminen, mitä kovemmin etsii, sitä suuremmat paineet ja sitä tahtoo siltä toiselta ihmiseltä aina vaan enemmän. Kun lakkaa sen pakonomaisen tunteen saada jotain, asiat tupsahtaa eteen ihan vahingossa, lähinnä ehkä siksi, että kaikki huomio ei kiinnity siihen täydellisyyden tavoitteluun ja ihmiseen jota ei luultavasti ole olemassa. Miip tähän päättyy mun mietinnät xDLeenahttps://www.blogger.com/profile/07318376249141746902noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8005871698448357077.post-31318683450728951012013-12-25T11:59:22.472-08:002013-12-25T11:59:22.472-08:00Voimia, murunen. <3 :(
Itse kamppailen melkein...Voimia, murunen. <3 :(<br /><br />Itse kamppailen melkein toisenlaisen pulman kanssa... Olen hirmuisen sosiaalinen, mutta toisaalta tarvitsen hirveästi aikaa yksin. On kausia, joina en jaksa yksitoikkoista small talkia lainkaan, en jaksa Facebookissa kuulumisten vaihtamista ja jaksan nähdä yhden ihmisen kerran parissa kuukaudessa. Se tuottaa paljon ongelmia, sillä en päästä ihmisiä hirveän lähelle, ja samalla toisaalta etsin "sitä läheistä ystävyyttä". Omassa ristiriidassani suljen itseltäni pois sen, mitä haluan. Välillä on toki sosiaalisiakin kausia... Mutta esim. tällä hetkellä suunnilleen jokainen sosiaalinen tekoni on suorittamista, jonka tarkoitus on pitää itseni kartalla siitä, että minulla on ihmisiä ympärilläni. Koska sitä pelkää, että kuukausien hiljaisuus aiheuttaisi menettämisen. Harva ymmärtää, kuinka tällainen sosiaalinen perhonen haluaakin niin paljon omaa tilaa. :( Moni ottaa sen henkilökohtaisesti ja alkaa vaatia hirveästi, jolloin ahdistun ja menen kahta pahemmin piiloon.<br /><br />Voi, jos osaisi aina haluta ihmisseuraa. :D Tai ainakin silleen sopivasti! Niin, ettei ähkyyntyisi niin helposti.Shadow Selfhttps://www.blogger.com/profile/04636954132436709030noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8005871698448357077.post-16050166442577365362013-12-25T07:12:54.819-08:002013-12-25T07:12:54.819-08:00Ikävä kertoa, että minä olen jo 46-vuotias ja sama...Ikävä kertoa, että minä olen jo 46-vuotias ja samankaltaiset tuntemukset ovat minulle edelleen arkipäivää. Koko ikäni olen tavallaan "taistellut päässäni", ihmetellen kuka olen ja mitä haluan. Olen ihan tyytyväinen elämääni, mutta silti...jotain puuttuu. En ole itseeni tyytyväinen. En tiedä, miten ihan yksin pärjäisin, minulla on aina ollut mies ihan nuoresta saakka.<br />Oletko koskaan lukenut mitään itsehypnoosioppaita tai vastaavia? Nykyään puhutaan paljotaan mindfuldness -jutusta, se on aika samaa asiaa. Itseään voi auttaa. Mutta se on pitkä tie. Ja silti ollaan siellä aallonpohjassa välillä. Sieltä on vaan noustava taas. Tsemppiä!Matkatarhttps://www.blogger.com/profile/16078250447646219730noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8005871698448357077.post-3891215068639225112013-12-25T04:31:32.485-08:002013-12-25T04:31:32.485-08:00Hurjasti voimia sinne :C <3Hurjasti voimia sinne :C <3Miklahttps://www.blogger.com/profile/15526229916983616276noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8005871698448357077.post-72387273721430561582013-12-25T04:03:11.321-08:002013-12-25T04:03:11.321-08:00Kyllä, läheisriippuvaisuus on tuttua. Piti sekin k...Kyllä, läheisriippuvaisuus on tuttua. Piti sekin kantapään kautta oppia, ettei pidä rakentaa koko elämäänsä yhden ihmisen varaan, koska sitä hajoaa niin palasiksi ja joudut aloittamaan kaiken täysin alusta jos/kun tämä ihminen päättää lähteä elämästäsi. <br /><br />Samoin on tuttua nuo masennuspuuskatkin. :/ Toivottavasti puuska menee pian ohitse, ja saat taas nauttia elämästäsi <3 Voimahali!Nebulahttps://www.blogger.com/profile/12493671440817433876noreply@blogger.com