torstai 28. helmikuuta 2013

Number 11


Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää kerrottavaa, halusin vain näyttää teille tämän päivän meikkini ja mitä sain aikaiseksi, kun kokeilin uutta kameraa. Ei tätä kameraa voi kuin rakastaa, nyt takuulla tulee päivitettyä useammin, myös videoita. Ei enää surisevaa ääntä!

Translation:
I just wanted to show you my today´s make up and show what kind of pictures I took today for my new camera. Can´t but love the quality and the fact I can take hours of video material.



P.s Uutta tatskaa tuli haettua taas Suvilta
P.s I have a new tattoo, made by Suvi


Picture from Suvi
/Leena

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Ice Queen


Hei vaan rakkaat synkijäiset! Palasin eilen viikon mittaiselta Turku reissultani ja voi pojat, olipa reissu. Satuin tietenkin saamaan flunssan juuri sopivasti koko matkan ajaksi ja tänäänkin on vielä aika epämiellyttävältä tuntunut. Flunssasta huolimatta kävin kuvauksissa, otin tatskaa ja näin monia monia rakkaita ystäviäni. Löysin tieni myös ensimmäistä kertaa Tiinan malliksi. Ruissalon kauniissa maisemissa aurinko laski kauniisti minun päästessäni kokeilemaan päivää Lumikuningattarena. Tämä olkoot samalla myös asuhaasteen yks asukokonaisuus, minulta nimittäin toivottiin fantasia-aihetta. Korut ja puku on kuvausrekvisiittaa, sain ne lainaksi Tiinalta. En ole aikoihin ollutkaan missään valkoisessa puvussa, tämä silti tuntui sopivan minulle kuin mittatilauksena tehtynä.

Muita Tiinan ottamia kuvia voi ihastella täältä.


Translation:
So I was in Turku a whole week. I got a photoshoot, new tattoo and I saw a lot of my dear friends. Week went so fast and I am already missing my friends, but it is so good to be back home with my cats and Jani. The pictures is from my photoshoot, we were Ruissalo´s natural park and I was Ice queen. I really love the feeling of these pictures and the dress. Dress and jewelry is from Tiina by the way.
More pictures from Tiina here!

/Leena

P.s Osallistukaas Live fast, die young blogin arvontaan!

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kohti seikkailuja

Photo by: Maria Maunula
Katse kohti Turkua! Viikon blogitauko, koittakkee kestää!

Translation:
Turku, here I come! Try to survive without me for a week.

/Leena

perjantai 15. helmikuuta 2013

Style challenge: Hip hop



Asuhaaste: Hoppari. Eli tässä nyt tää mun hoppari tyyli. Lippis on Sussulta, paita löyty itteltä, meikit on vähän kevyemmät, tukka suora ja housut löyty Janin vaatekaapista. Isot korvikset ei oikeen näy, mutta ne on omat. Itse pidän tästä aika lailla ja kyllä räppiäkin on tänään tullut kuunneltua, hehe. Ainiin Ditaa toivottiin pian tulevaksi, joten kikkailen sitä joko tän viikonlopun aikana tai viikon päästä, ku tuun Turusta.  Tiistaina Turkuun wuhuu!
 P.s Mitäs tykkäätte mun uudesta kulmakarvatyylistä?

Ehdota tyyliä. 





Translation:
So here is my hip hop style for my style challenge! This was really fun to do and I have been listening rap music.. haha. Do you like my new hat? Pants I found from Jani´s closet. And I love my eyebrows.
Tell me more styles!

/Leena

torstai 14. helmikuuta 2013

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

My hair today


Videota miten laitoin hiukseni tänään. Kuah musiikki vie mun hermoni. Toivottavasti silti tykkäätte!

Translation:
Video tutorial with subtitles how I did my hair today. Hope you like it!

/Leena

maanantai 11. helmikuuta 2013

Kaikki kenkäni



Pölötän taas omaan tapaani. Vaikka yritin kaikki esitellä nopeasti niin silti tuli puolisen tuntia videota. Kahdessa osassa siksi, koska kamera ei halunnu tehdä yhteistyötä kanssani.. Ja Funtasman kengät vähän pätkäs kuah, ens kertaan sekin sitten.

/Leena

lauantai 9. helmikuuta 2013

My tattoos


My first tattoo. It means "Goddess"


Ekan tatskani kävin aikoinaan ottamassa Tattoo Nationissa ja päivä oli 5.2.2009. Sattui ihan jumalattomasti ja rimpuilin ja valitin, vaikka tatuointi oli pieni ja sen tekemiseen meni alle puoli tuntia. Symboli kuvastaa wiccalaisen uskonnon filosofiaa. Jumalatar ja Jumala symboleilla kuvastetaan elämän kahta eri puolta. Jumalatar symbolissa on kolme kuuta, jotka esittävät Jumalattaren kolmea eri hahmoa eli nuorta naista, kukkeassa iässä olevaa ja sitten vanhaa akkaa.


Second tattoo says "Jani"


Loppuvuodesta 2009 kävin Suvilla Tampereella nakuttamassa sydämeni päälle Janin nimen riimuilla. Ei se Jani siihen muuta kommentoinut, kuin hymyili vain. Otin myös lohikäärmetatskaa eri kaverilla, jonka sitten päätin peittää myöhemmin ruusuilla.

Cover up tattoo. I love nature and rose are my favorite flower.


Keväällä 2010 sain peitetatskaa ja ruusuja perhosella käsivarteeni Suvin toimesta. Valitettavasti mokoma kehtasi tulehtua ja sitä piti värittää vielä uudestaan ja ilmeisesti se vaatisi vielä ruusujen päältä kolmannen kerran peittoa..



Number 4; bats. I love bats.

Keväällä 2011 otin Suvilla jälleen uutta tatskaa. Tällä kertaa kuusi lepakkoa. Noh, ihan vain siksi koska lepakot on ihania, mukavan gootikkaita ja sattuu olemaan vielä ainoa lentävä nisäkäs. Kai siinä on jo syytä tykätäkin.

Number 5. "God"

Taisin ottaa samoihin aikoihin lepakoiden kanssa oikeaan käteeni symbolin Jumalasta. Musta on jotenkin ihanaa miten ne kertoo yhdessä enemmän.

Number 6. "Made in Finland" Because I love my home land.

Number 7. I love Disney and this is also a friend tattoo with my friend Suvi.


Kesällä 2011 palasin jälleen Suville tatskattavaksi ja sain niskaani ja nilkkaani uutta kuvaa. Tässä siitä postausta. Disney tatska tulee siitä, kun rakastan Disneyn elokuvia ja se päätyi sitten Suvin ja mun kaveritatskaksi, meillä on molemmilla samanlaiset. Walmistettu Suomessa taas edustaa rakkauttani Suomeen.

Number 8. Victorian key. I love keys. Anna has a lock and that is our friend tattoo

Number 9. Bride of Frankenstein. I love old horrormovies.

Number 10. Deathly hallowes. Who would not love Harry Potter?


Kesällä 2012 päädyin Jassin neulan alle ja sain itselleni kolme uutta tatuointia. Tässä siitä postausta. Avaimen otin siksi, koska kaikki vanha ja mekaanisiin juttuihin liittyvä kiinnostaa mua. Ja avaimet tietenkin käy lukkoihin jotka on ihania. Viktoriaaniset on kaikkein kauneimpia. Annalla on lukko ja minulla avain, se on siis myös kaveritatska. Bride of Frankenstein päätyi muumio liinoineen ja hämähäkkeineen siksi, että rakastan kauhuelokuvia. Harry Potterin Kuoleman varjelukset tulee taas siksi, koska olen hurja Potter fani ja tarina itsessäänkin on todella ihana ja opettavainen.

Seuraavaksi listalla onkin keväälle steampunk tatskaa ja kalloa. En malta odottaa! Kyllähän noita on jo kertynyt, mutta ei millään tarpeeksi.

/Leena

My new heart

Today´s make up

Kaipa jonkinasteisen tylsyyden rupeama sai meikkaamaan tänään ihan blogia varten. Tälläistä jälkeä siitä sitten syntyi. Olen nyt rakastunut noihin toisen tyyppisiin kulmakarvoihin. Lyhyttä tukkaa oli myös kiva kokeilla, jostain syystä pitkään on syyhyttänyt taas polkkatukka, jota mulla ei kyllä ole ollutkaan varmaan kymmeneen vuoteen. En ole myöskään osannut päättää mitä tekisin otsatukkani kanssa.. Ainiin kih, en malta odottaa, keväällä tulee rintaan isompaa tatskaa ah rakkautta.





Kaulakorun löysin SirRoilta ja niitä voi tilata mm. täältä. Niitä voi ostaa myös minun kauttani, jos sen kokee helpommaksi. Sydän vei kyllä oman aorttani ja tällä hetkellä on vaikea päättää mitkä korut ovat suosikkejani, niitä kun alkaa kertymään jo niin monta. Paidasta en saanut yhtään parempaa kuvaa, mutta toppi on lahja Marialta ja sain sen viime Helsinki reissulla, myös nykyinen yksi suosikki.



-Postaus tehty yhteistyössä Sir Roin kanssa-

Translation:
I was bored and I wanted to practice new technique on my eye brows and try how I look in shorter hair. Shirt is a gift from my friend and the necklace i got from Sir Roi (you can find more jewelry here) and if you like it you can buy it from the link page or from me. Or something else maybe. I love the heart so much, now days is so difficult to decide my favorite nekclaces because I have so many.

/Leena

Outfit task: Kate Moss


Photos by: Eliza Rask

Maanantaiaamu olikin siinä määrin mielenkiintoinen, että heti herättyäni Lellu päätti sukia hiukseni kuntoon, meikata minut ja laittoi mut vaikka kuinka moniin asukokonaisuuksiin. Kyllähän siinä väkisinkin tuli herättyä, kun pääsi talon katolle näkemään kauniin auringonnousun, viileä tuuli piristi ja tavisvaatteet veti naaman jonkinlaiseen virneeseen. Varmaan turha sanoa, että en ole käyttänyt tälläisiä vaatteita ikinä. Kate Moss oli siinä määrin hauska toteuttaa, koska kyseinen neitonenhan käyttää aika nykymuodin mukaisia vaatteita ja asusteita. Tuo alempi lähikuva sai meidät kyllä molemmat nauramaan jo tuolla katolla. Asuhaaste onkin ollut tähän mennessä todella hauska ja monta asua odottaa, että pääsen niitä toteuttamaan. Näin esimerkkinä olen miettinyt valmiiksi jo Lady Gagaa, Kat Von D:ta, vielä yhden Kate Moss asun, Rachel Zoen, lolitan ja toisen emoasun. Pissistäkin olen jo miettinyt valmiiksi.

Photo by: Eliza Rask

Translation:
Monday morning was little bit different than my normal morning. Right after getting up my friend wanted to do my makeup, my hair and make me use oh so many outfits. This one was funny because.. maybe it is needles to say that I haven´t use that kind of clothing, ever. So now you see how I would look if I was normal person.. Very odd I must say.

/Leena

perjantai 8. helmikuuta 2013

Posters?

 Lukijoilta on tullut toiveita saada kuviani myös julisteina, joten päätin nyt sitten, että voisin tehdä alustavasti pienet erät julisteita ainakin edellisen postauksen pvc-kuvista. Eli jos olisi kiinnostusta saada näistä kuvista julistetta nyt näin alkuun, niin osoittakaapas kiinnostuksenne joko kommenttiboksiin tai sähköpostiini leena.flinck@gmail.com. Uusia kuvia ja mahdollisia muita juliste-ehdokkaita luvassa lisää myöhemmin. Julisteet tulevat ilman vesileimaa.




Translation.
So now you have a chance to get my pictures on your wall, I will make posters on these pictures and if you would like to have one of these, please comment on box below or send me e-mail leena.flinck@gmail.com. Posters will be without my normal watermark.

/Leena

Latex Leena

Photo: Maria Maunula

Sunnuntaina tosiaan ajeltiin Helsingin suuntaan jo heti aamulla. Oltiin Janin kanssa nukuttu tosi huonosti koko yö ja koko matkan silmiin paistava aurinko ei ollut mitenkään kauhean ihanasti herettelevä kokemus. Helsinkiin päästyämme paineltiinkin suoraan studiolle ja valmistautumaan ekoihin kuvauksiin. Meillä oli Marian kanssa ideana kuvata mun herkempi puoli ja vastapainona mun kunnon dominapuoli. Herkempiä kuvia on tullutkin aiemmin otettua (tosin ei tuulikoneen kanssa heh), mutta pvctä en käytä enkä muutenkaan ole mielestäni ollut ihan näin bitch. Mut meikattiinkin ja kulmakarvat näyttää mulla niin julmetun hyvältä, että pitänee opetella uusi tapa meikata nekin. Tuo jotenkin luuston esiin paremmin ja muutenkin kivaa vaihtelua. On myös jännä nähdä itsestä kuvia missä mulla on hiukset kiinni, se silti sopi tähän tyyliin tosi hyvin. 

Photo: Maria Maunula

Vaatteet löytyi ihan kaverien vaatekaapeista, eli kierrätys kunniaan! Näin makeita vaatteita saa siis superhalvalla ja kuntokin oli tosi hyvä. Paita on super ihana ja solahti päälle kuin mittatilaustuotteena. Hamekin vaan korostaa kurveja, kyllä täytyy vaan rakastaa merenneitohelmaisia hameita, ne on kuin minulle tehtyjä, kuten kynähameetkin. Eilen katselin muutaman vuoden takaisia kuvia joissa olin todella laiha. Vaikka niissä olinkin laihempi ja näytin joka kuvassa hyvältä, niin hemmetti, ei musta ois langanlaihana saanu näin hienoja kuvia. Mä olen niin tyytyväinen tän hetkiseen vartalomalliini (onhan mulla kuitenkin täydellinen tiimalasivartalo), että mietin mitä ihmettä eilenkin ajattelin, kun kärsin jonkinlaisesta läskiahdistuksesta. Mie olen helvetin naisellinen ja kyllä mulle kurvit sopii. Se jolle ne sitten sattuu olemaan ongelma niin olkoot sitten.

Kurvien mukana on tullut samalla itsevarmuuskin kohisten takaisin. Kai se johtuu siitä, että tunnen itseni vain kerrankin naiselliseksi ja sitä kautta kauniiksi. Tämän vuoksi olenkin sitten saanut monia kuvauksia kerrankin sovittua ja nautin siitä mitä suurimmassa määrin. Elämä on tehty elettäväksi ja jokaisen kuuluu tehdä asioita mistä nauttii. Mielestäni olen edistynyt mallina vuosien varrella ihan kiitettävästi ja haluaisin oppia vielä lisää. Onneksi sille ei tunnu olevan esteenä muu kuin oma pääni ja siellä asustava mörkö, joka on nyttemmin muuttunut säälittävän pieneksi.

Sitä vielä piti sanoa, että oli ekat kunnon kuvaukset Marian kanssa ja vaikka olikin pieniä teknisiä vaikeuksia, minua väsytti ja silmäpussit tuntu ulottuvan polviin asti, kuvaukset sujui todella hyvin, tunnelma oli tosi hyvä kaiken aikaa ja meidän kuvaustiimi oli kyllä aivan hulvaton, kiitoksia vaan heillekin. Ehdottomasti uudestaan! Vaikka jokaiseen paikkaan sattuikin kuvausten jälkeen, heh. Olen kaiketi masokisti. Propsit myös Janille joka jaksoi katsella ja odottaa kuusi tuntia, kun vaimo keikisteli kameroiden toisella puolen.

Translation:
So last Sunday we went to Helsinki. We were very tired and the god damn sun were shining all the way to Helsinki. Right after we got there we went straight to studio and start doing the make up. Photoshoot was the hardest and painful ever and last longer than any other photoshoot I´ve ever had but damn I look good on those pictures. Our idea was shoot 2 different sides of me, the bad dominate one and the fragile and beautiful. I think both of them went really well. But this pvc side is definately one of my favorite photoshoots because I look soooo hot and good. Look at my curves! I think my self-assurance is really coming back and that´s why I am coming better model. New photoshoots is only 2 weeks ahead! Clothes are second hand. Actually I found the shirt and the skirt from my friends, all hail my friends closets!

/Leena

torstai 7. helmikuuta 2013

Modelling in abandoned house

Photo: Eliza Rask

Helsinkireissulla tuli myös vähän katalogimalleiltua palvelukseksi ystävälle. Espoossa oli siisti iso autiotalo, joka haisi ja kaikki on ilmeisesti kesällä siellä dokattuaan hajottanut paikat (seinän läpikin oli moni tahtonut mennä), ikkunalasit oli päätynyt lattialle palasiksi ja siellä haisi vaikka oli kymmenen astetta pakkasta ja täydellinen läpiveto. Joku oli osuvasti yhteenkin huoneeseen kirjottanut seinälle "Kylmä pitkä talvi". Sieltä oli keittiön kaapin kirjoituksen mukaan myös taas maito loppu. Siellä olikin sitten kiva vaihdella vaatteita ja jäätyä samalla, kun yritti varoa lattialla lojuvia lasinsirpaleita. Kokemus kai sekin sinänsä. Noita vaatteita voipi ostella täältä.


Photo: Eliza Rask
Translation:
I went to the deserted building where windows had reached new place on the floor. It was interesting to change clothes while watching the broken glass on the floor. Catalog modelling is very different from the normal modelling I do but it is nice always be the other side of the camera. Especially in abandoned house in the middle of winter and freeze to death. Interesting experience I must say.

/Leena

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Menetys ja pelko

Ilmeisesti Helsingin matka otti enemmän veroja multa, kuin aiemmin tajusinkaan. Jostain syystä herkistyin itkuun asti kommenteista ja ylipäätään noista kuvista joita otettiin Qumman kanssa. Ei siksi, että ne olisi kamalia, vaan siksi, että aihe yleisesti vaikuttaa muhun suuresti. En julkisesti ole puhunut yleensä lapsiasioista, koska se vain on mulle niin herkkä aihealue. Tänään olen itkenyt, rampannut tupakalla ja vain pohtinut miten ihmeessä saan kivun sisälläni lakkaamaan. Olen vain niin surullinen tällä hetkellä.

En oikeestaan edes tiedä mitä haluan tällä postauksella kertoa tai miten haluan sen vaikuttavan, mutta kirjoittaminen on aina auttanut mun oloani ja tosiaan aihekin on sellainen mistä ei myöskään pahemmin ikinä puhuta missään. Ehkä siksikin haluan kirjoittaa tästä ihan julkisesti.

Lapset, menettäminen, elämä ja kuolema. Ne on kai ne avainsanat. Muutaman elämäni hetken voisin teille jakaa, vaikka ne ovatkin itselleni tosiaan erittäin henkilökohtaisia ja kivuliaita. 

Muistan miten kauan aikaa sitten istuin kummitätini makuuhuoneessa heidän sängyllään. Pidin kättäni kummitätini mahalla ja odotin jännittyneenä tuntisinko sieltä pieniä elämän potkuja. Kummitätini oli vuosia yrittänyt saada lasta ja kaikki lääkärit olivat aina sanoneet ettei hän saisi ikinä lapsia. Nyt se ihme oli vihdoin tapahtunut ja kaikki tuntui yhtäkkiä hirveän todellista, kun kaiken odottamisen jälkeen tunsin kättäni vasten pienen jalan potkaisevan paisunutta mahaa. Hihkaisin ääneen ja me hymyilimme yhdessä ja olin niin onnellinen hänen puolestaan. Kun synnytys viikkojen päästä käynnistyi en tiennyt, että pian itkisinkin kummitätini kanssa menetettyä pienokaista joka ei koskaan saanut kokea elämän iloa vaan syntyi kuolleena. Onneksi kummitädillä onkin nykyään poika joka on erittäin terve. Tästäkin asiasta tekee vain surulliseksi se, että en ole jutellut vuosiin kummitätini kanssa, enkä edes tiedä miltä lapsi nykyään näyttää, reippaasti sekin jo kouluiässä. Tunnen menettäneeni jälleen paljon, koska en ole päässyt enää pitkään aikaan osaksi elämää, joka oli suuri osa omaa elämääni.

Myös muualtakin lähipiiristä olen kokenut menettämisen tuskaa. Ystäväni joka myös pitkään halusi lasta tuli vihdoin raskaaksi. Maailmani järkkyi ja surin pitkään ystäväni kanssa pientä lasta, jonka hän joutui synnyttämään omassa kodissaan, kylpyhuoneessaan, koska eivät voineet lähteä sairaalaan. Verinen ja tuskainen vessa tuskin oli enää paikka sen jälkeen mihin kukaan enää haluaisi mennä. Pienen pieni käsi, joka oli ikuisesti puristunut nyrkkiin kummittelee edelleen mielessäni liian pienen ja liian valkoisen arkun kanssa. Se ei ole vieläkään ikinä kadonnut mielestäni, ilmeisesti jokin voima sai sen palamaan verkkokalvoille. Tiitulla oli myös aivan liian valkoinen arkku. Mielestäni valkoinen on mitä surullisin väri.

Minä ja Janin vanhempi poika Mika vuonna 2007

Olen muutamaan otteeseen maininnutkin blogissani, kuinka haluan lasta ja toivoisin sitä. Syömishäiriöni koetteli vuosia kehoani siinä määrin, että olen kaikin puolin mennyt sekaisin ja rikki. Olen käynyt testeissä ja kysyn joka kerta gynekologilta käydessäni vieläkin voinko saada koskaan lasta. Mutta menneisyyteni voi aina olla vaikuttimena sille, etten ehkä ikinä saa omaa pientä elämänvaloa ja minulla on myös suuri riski saada keskenmenoja. Seuraavasta asiasta jonka kerron, olen puhunut vain muutamalle läheiselle ystävälleni. Kun aloin Janin kanssa seurustelemaan, päässäni alkoi yhtäkkiä kuulumaan mieletön tikitys. Nyt, nyt se lapsi on saatava. Janilla on edellisestä avioliitosta kaksi mitä ihaninta poikaa, joista nyt vanhin meni viime syksynä kouluun ja pärjää siellä erittäin hyvin. Olen nähnyt kuinka molemmat pojat ovat vauvoista kasvaneet fiksuiksi ja määrätietoisiksi pieniksi miehiksi ja en malta odottaa miten he taas kasvavat. En tiedä mitä tekisimme jos menettäisimme heidät. Pojat ovat vain niin rakkaita, tärkeitä ja suuri osa minunkin elämääni.
Ehkä juuri siitäkin syystä haluan niin kovasti meille oman yhteisen pienen kullan. Viime vuonna yritimme sitten saada sitä, mutta mitään ei tapahtunut. Siinä vaiheessa, kun aloin tekemään raskaustestejä ja pettymykseni aina kasvoi vaan suuremmaksi kuukausi toisensa jälkeen, masennuin suuresti ja syksyllä aloitinkin pillerit uudestaan, ihan vain siksi, koska en kestä sitä odottamista ja pettymistä, sitä pelkoa. En vain ole valmis siihen. Haluan muutenkin antaa parhaimman minäni sille lapselle, sen tulevaisuudelle ja antaa tukea jota en välttämättä nyt vieläkään pystyisi ehkä antamaan sairauteni takia. Kaikenlisäksi en ole vielä parantunut bulimiastani, enkä todellakaan halua riskeerata raskauttani tulemalla pahemmin sairaaksi tai myöhemmin kenties saada omaa lastani sairastumaan omalla käytökselläni.

Tuskinpa tulen tästä asiasta täällä enää uudestaan puhumaan ja en tosiaankaan edelleenkään tiedä mitä haluan sanoa kai muuta kuin hieman omaa tarinaani hieman syvemmältä, te lukijat kun tiedätte elämästäni loppuen lopuksi todella vähän. Jos olette itse kohdanneet vastaavia kokemuksia tai aihe herättää ajatuksia, on tietysti hienoa kuulla mitä teillä on sanottavaa.

P.s Minunkin äidilleni sanottiin aikoinaan, ettei hän voi ikinä saada lapsia. Äiti saikin siskoni ja kuuden vuoden päästä minut. Sen verran siis toiveen sanaa niille, joille on sanottu ettei koskaan tule saamaan lapsia. Ystäväni ja kummitätini kuitenkin myös saivat, joten ei ikinä kannata menettää toivoa.

/Leena

And I am grieving


Eilen illalla kotiuduttiin pääkaupunkiseudulta ja meikärouva painelikin heti viivana koneelle katsomaan mitä kuvia oonkaan saanut aikaseksi kaikesta posettamisesta. Materiaalia riittääkin varmaan seuraavaksi kahdeksi viikoksi vaikka postaisin joka päivä, keh! Ekana voisin esitellä näitä Qumman kanssa ottamia kuvia. Päätettiin tehdä jonkilaista goottitaidetta ja otettiin jos jonkimoiset kliseet käyttöön ja paineltiin upean vanhan Helsinkiläisen talon ullakolle räpsyttelemään. Ideana mulla oli alunperin synkät, tunnelmalliset, jotenkin haikean kauniit kuvat jotka kertoisi jonkun tarinan. Loppuen lopuksi päädyin olemaan surupuvussa ja itkemään kuollutta lastani (ei mulla silti oikeasti ole mitään lasta ollut jos joku nyt ihmettelee siellä kuitenkin).
Ennen wanhaan kyllä surtiin näyttävästi, sääli ettei enää nykypäivänä. Jos eurooppalainen vanha sureminen kiinnostaa, siitä voi lukea lisää (tosin englanniksi) täältä.



Today´s outfit

Skirt: Sanna Von Steam
Veil: Sanna Von Steam
Brooch: From a friend
Shirt: Restyle
Under shirt: Second hand
Corset: Second hand

Kuvien ihastelun jälkeen tajusin, että joka pahuksen paikkaa kolottaa ja päätäkin kehtaa vielä särkeä. Siinä sitten särkyineni raahasin luuni kuumaan kylpyyn dekkarin kera miettimään murhia. Matka oli kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut, näin rakkaimpia ystäviäni (Ireneä en olis malttanut päästää lainkaan halauksestani) ja olo on erittäin haikea. Ikävä on kova ja harmittaa, etten pääse pk-seudulle vaikka joka kuukausi käymään. Ainut asia mikä jäi harmittamaan onse, että sh-ryhmäläisten eka livekokoontuminen jäi väliin väsymykseni takia. Olisin ehkä jaksanutkin sitä ramppaamista minkä alunperin suunnittelin, mutta monien yöunien menettäminen on henkisestikin aivan liian raskasta. Viime yö olikin ihanan auvoinen, kun sai nukkua 12 tuntia putkeen eikä tarvinnut aamulla lähteä mihinkään. Aina ajoittain nautin hektisestä ja kiireisestä elämästä joka täyttyy kuvauksista, tapaamisista ja yökyläilyistä, mutta pääasiallisesti olen kotona nurkuileva kotikissa joka nauttii äärimmäisestä tylsyydestä ja laiskottelusta.


Surukuvia kenties luvassa lisää myöhemminkin, tässä oli tätä ekaa satsia mitä sain (ja rakastan). Ehdottomasti lisää yhteistyötä Qumman kanssa, ilmeisesti mies piti myös omasta mallintyöstäni ja ylitsepursuavan pirteä olemuskaan ei tuntunut häiritsevän. Kenties joku päivä silti heivaan herran perheineen pois kodistaan ja muutan itse sinne asumaan. Vanha arkkitehtuuri ja mitä upeimmat ja näyttävimmät huonekalut ja sisustus oli liikaakin mieleeni. Huokaus. Siitä pientä sneakpeakkia seuraavalla kerralla!





Translation:
I went to Helsinki to do some photoshoots and oh I am so happy how beautiful the photos are! Can´t wait to see more pictures and show them to you lovely readers. I have pictures for next two weeks so be nice and you will see some cool outfits. This one was in on old building in Helsinki. We went to the attic and our plan was to make cool atmospheric pictures with gothic artist twist. I ended up holding my (imaginative) baby who has died and be just gorgeus in my mourning outfit. Can´t but love this style. Why people doesn´t mourn like this anymore?

More about old mourning in Europe on Mute the silence blog.

/Leena

perjantai 1. helmikuuta 2013

Emo inside?


Toinen päivä asuhaastetta mitä mulle ehdotitte. Tänään oon kotona siis kekkuloinut emona. Kattelin We heart it sivustolla varmaan satoja emotyyli kuvia ja mulla ei silti ole varsinaista käryä onnistuinko tässä vai en. Mulla oli silti tänäänkin eri veikeää meininkiä ja emo- ja scenekulttuuristakin löytyy ihan mielettömiä tyyli-inspiraatioita, ainakin just tukan muodossa. Oon niin paljon ihania värejä ja niin ihanasti laitettu, että kyllä kenellä tahansa alkaa vähän sydän väräjämään shokkiväripurkin suuntaan. Valitettavasti en omannu värikkäitä lisäkkeitä tähän hommaan, vaatteetkin meni sillä, että mitä kaapista löyty. Mutta tässä tää nyt on, jos oisin emo niin varmaan oisin jonkun tän tyylinen. Tosin mulla ois luultavasti vieläkin shokkiväri tukka koska ah. P.s miksi mun otsiksesta törröttää aina joku karva väärään suuntaan?



Today´s outfit





Translation:
So here is me as an emo. Today´s style challange was kind of funny to do aswell and everything I found on my own closet. I found cool inspiration pictures on We heart it page, maybe there is something cool about emo and scene style.. Can´t wait to do the next one!

/Leena