En ole varma, miten lukijakuntani on mieltä romanttisuudesta, mutta allekirjoittaja on ainakin romanttisuutta tulvillaan tänään! Jani ja minä ollaan oltu yhdessä nyt neljä vuotta ja yksi kuukausi ja tänään pärähti käyntiin ensimmäinen häävuosipäivä! Apua, mihin tämä aika menee? Mun piti tehdä tällänen postaus jo ystävänpäivänä, mutta se sitten unohtui, kun oli niin paljon kaikkea muuta. Ajattelinpa vähän siis avata sellaista osiota josta en niin hirveästi täällä puhu, eli Jani.. ja minä yhdessä tietty!
Mites me sitten päädyttiin lyömään hynttyyt yhteen varmaan siellä moni on miettinyt? Noh, itseasiassa tunsin Janin jo vuosia, itseasiassa tutustuin Janiin jo ensimmäisenä vuonna, kun muutin Poriin, eli vuonna 2007. Jani sattui olemaan eksäni kaverin aviomies. Ymmärsikö joku? Toisin sanoen, ystävystyin Janin eksän kanssa ja tuo mieheke sattui olemaan naapurissa siinä hollilla kaiken aikaa, mutta minähän olin siihen aikaan täydellisen rakastunut eksääni ja Janista en tiennyt aikoinaan oikeastaa muuta, kuin että hän roolipelasi ja tykkäsi kahvista. Pitkälti siinäpä se. Noh, me sitten molemmat erottiin eksistämme vuonna 2009 ja tajuttiin, että mehän tullaan hyvin toimeen ja alunalkaen päädyttiin tukemaan toisiamme erittäin rankoissa avioeroissa. Itse olin ainakin ihan ruvella ja suoraan sanottuna paskana, koko vuosi 2009 oli alkanut ja mennyt jo alkujaan täysin pieleen joka asiassa. Tarvitsin kaiken tuen mitä vain mahdollisesti pystyin saamaan ja Jani tarjosi sitä, jopa sohvaa nukkumista varten, koska en löytänyt mistään itselleni uutta kotia.
Jossain vaiheessa kesää, itseasiassa siinä vaiheessa, kun päädyin maniapäissäni (ja murheissani) jälleen sekoilemaan entiseen tahtiin, tajusin että mä en tosiaankaan halua enää elää tällästä sekopää elämää jossa ei ole mitään järkeä ja mä kuitenkin tunnen oloni aina vaan kurjaksi. Mietin millanen Jani on ja koin kai jonkinlaisen lamppu syttyy momentin, kun tajusin, että Janissa on kaikki mitä mieheltä etsin. Toisin sanoen mitä etsin Herra Oikeassa. Kun ton hetken jälkeen näin Janin seuraavan kerran, tartuin sitä kädestä ja kun käveltiin Janin luokse niin jotenkin vain suusta pääsi, että mitäs jos mentäisiin yhteen. Olin varmaan yhtä yllättynyt siitä kuin Janikin, mutta mokoma vastasi, että mikäs siinä ja hymyiltiin leveästi ja äärettömän typerästi koko loppu päivä.
Tuttavapiiriltä ja kavereilta sai kuulla kaikenmoista, meistä oli ollut huhuja jo pidemmän aikaa, että meillä oli ollut irstas seksisuhde (joidenkin mukaan jo vuosia, huh huh, siitäpä saatiinkin hyvät naurut!) ja osa sanoi, että "minäpä tiesin että teillä on sutinaa!" Ja minäpä siinä, että oliko se noin ilmiselvää, että olin ihastunut Janiin. Onneksi asiat pikkuhiljaa rauhottuivat ja minä tajusin asuvani yhdessä ihmisen kanssa, joka päällisin puolin ei vaikuta yhtään tyyliseltäni. Poikaystävät ja tyttöystävät ovat hamaisessa menneisyydessä olleet gootteja, punkkareita, metallisteja ja jonkinsorttia hevimiehiä. Noh, Jani silti onneksi pitää rokista, metallista ja hevistäkin. Kuunnellaan yhdessä jopa suomalaista punkkia. Janin kanssa päädyttiin yhdessä keikoille jo heti ensimmäisenä yhteisvuonna ja Jani oli todistamassa mun ensimmäisten tatskojenkin ottamista.
Mitä mä kertoisin teille Janista? Noh, ollaan yhdessä kahviriippuvaisia, poltetaan tupakkaa ja tykätään mökkeillä. Meillä on oma ihana pieni järvimökki, jonne mennään veneellä. Tuo pieni saari on ainut paikka maailmassa jossa en ole ikinä itkenyt, siunattu paikka. Me tykätään ruumiillisesta työstä, siitä että siellä ei ole sähköä tai juoksevaa vettä ja saunotaan tunteja putkeen ja jutellaan tuntikausia tai ollaan vaan hiljaa jos siltä tuntuu. Kotona istutaan koneella päivät pääksytysten, mutta joka välissä ollaan ällöpumpulirakastavaisia ja toistetaan jatkuvasti kuinka paljon rakastetaan toisiamme. Julkisesti ollaan vähän hillitympiä, koska kyllä sitä myöhemminkin ehtii hempeilemään. Jani on matkoilla mukana lähinnä sen takia, että on kiva reissata autossa sen kanssa ympäri Suomea ja heittää huonoa läppää siinä samalla. Haluan myös esitellä sitä mun kavereille ja Jani on itsekin sanonut, että ei se moni paikkoja tai vaikka tapahtumia ilman mua kokisikaan (tietäähän se nyt aika paljon kuvausmaailmasta ja esim zombiwalkeista heh).. Jani tykkää säikäytellä mua, kuten just nyt! Mokoma heräsi ja sai mut säikähtämään niin että kiljaisin.. jep.
Me katotaan yhdessä scifisarjoja, kauhuleffoja ja ah niin monenlaisia dokumentteja aiheesta kuin aiheesta. Tykätään pitää meillä teemabileitä ja Jania ei haittaa mun noituuteni, itse hän sattuu olemaan kaiketi jonkinlainen agnostikko. Ollaan silti saatu tästäkin aiheesta hyviä keskusteluita. Jani myös tukee mua kaikessa mitä teen ja sattuu olemaan ensimmäinen, jonka mielestä en ole (ainakaan täysin) pipi päästäni ja sairaus ei ole ollut ongelma suhteelle, päin vastoin, Jani pitää mua ihanana ja piristävänä. Jani maalailee figuja ja roolipelailee porukalla, joka niillä on ollut teinivuosista asti (Jani on siis kolmekymppinen). Janilla on kaksi mitä kauneinta poikaa, molemmat jo kouluiässä. Molemmat pojat tuntenut pienestä vauvasta asti, joten on ollut tosi upeaa nähdä miten ne kasvaa. Samalla tiedän nyt sen, miltä kaikista tuntuu kun lapsia on, eli piruvie kun aika kuluu ja tulenpa jo vanhaksi, hah! Jani myös kokkaa, osaa hieroa, kuunnella, kuskaa, siivoaa, käy kaupassa ja auttaa mua silmäkipujen tai masennuksen iskiessä. Mua myös hemmotellaan tasaisin väliajoin yllätyslahjoilla tai yllätysruuilla tai muilla teoilla.
Meillä on semmonen suhde, josta oon aina unelmoinut. Me kunnioitetaan toisiamme, halitaan paljon, pusut on aina yhtä herkkiä ja Jani saa mut polvet vielä neljänkin vuoden jälkeen veteliksi. Häävalssi oli varmaan romanttisin hetki ikinä mun elämässä, Addams family valssin soidessa me oltiin yhtä hymyä ja hermostuneisuutta. Molemmat kikatteli ja pelkäsin kaatuvani polvien lyödessä loukkua. Oikeen kunnon Carrie moment, ois tehnyt mieli itsekin sanoa, että hellitäpäs vähän, ei sitä tyttö kaikkea kestä. Jania ei myöskään haittaa mun karvaiset vauvelini, varsinkin Minnin kanssa sillä on erikoinen kyky jutella vaikka kuinka kauan. Minni jaksaa kertoa ummet lammet (ties mistä sitten..) kun Jani vaan nyökyttää päätään, että juu, kuuntelen. Pc pelejäkin se pelaa, nyt oon oppinut kaikenlaista vuosien varrella ja saan ihmiset yllättymään siitä, että Youtubesta pistän soimaan pelimusaa ja tiedän strategia- ja seikkailupelejä. Itsehän pelaan lähinnä konsoleita (PS 2 ja Nintendo 8-bit), nyt silti Jani hommasi mulle PClle Alice madness returnsin, joten kaipa mä sitä tossa pian alan pelailemaan oikeen urakalla.
Tänä vuonna olisi tarkoitus mennä yhdessä koko viikonlopuksi Keskiaikamarkkinoille Hämeenlinnaan, kaverin häihin (tai kahtiin), kenties mennä häämatkalle Lappiin ja vaikka mitä. Tänään mennään varmaan syömään johonkin ja söpistellään meidän lepakkoluolassa. Jopa meidän sisustusmaku menee suurinpiirtein yhteen, tykätään molemmat isoista huonekaluista ja vähän makaaberista ilmapiiristä. Teräaseita, tummaa puuta ja sen sellaista. Onneksi Jani ei haittaa luut, pääkallot ja luurangot, lohikäärmeet tai vastaava. Mitähän mä nyt vielä sanoisin, olen vaan supermega onnellinen tuon miehen kanssa ja me halutaan olla aina vaan ikuisesti yhdessä, piih ällösöpöö!
.jpg)
Translation:
Today is our first wedding anniversary! Jani said that he is taking me to dinner and what I have in my plans is, just be as cute as we can today. We met maaaany years ago, he lived just next door. But we were both dating at the time and we got closer 2009 when we both had our divorces and we wanted to share the sad feelings. One day at that summer, I realise that Jani has all the things I have tried to find in a man and when I saw him the next time, I took his hand and said "I want to be together" ja he said yes to me! We were all full of smile the whole day. I moved by the next door and we have been very happy. Jani has two beautiful little boys (shcool age) and I am glad that I have seen both of them growing beneath our eyes at the very begin.
We like to go our summerhouse and be without any electricity or running water. We like to talk for hours or just be quiet if we feel like it. We say we love each other many many times every day and we cuddle and kiss and his kisses still makes my knees go all shaky. He plays videogames, drinks coffee and we share almost same music taste. We watch horror movies and scifi- series together and all kinds of documents. The fact that he loves me just the way I am, makes me love him so much more each day. He is really my other half.
/Leena
