Bat fit juttua ei ookaan tullut vähään aikaan, tässä teille tämä 30 Day shred joka auttoi minut hääkuosiin! Jo parissa viikossa näky kunnon nousu ja kuukauden jälkeen ei enää hengästytä niin pahasti. Peput ylös siitä koneelta ja hommiin! Tää sisältää kolme treeniä, kaikki noin puolisen tuntia, kyllä pitäisi jokaisen jaksaa :) Kunnon kohotessa siirry seuraavaan treeniosuuteen.
This is what I have been doing all year, it really works. She made me get my ass up do the workouts and to get my wedding shape! And damn, I love Jillian!
Jos et oo nähnyt Jillianin omaa ohjelmaa (jossa hän auttaa perheitä laihduttamaan), katso toki! Tässä eka jakso, englanniksi tosin.
If you had not seen Jillian's show, watch it! Here is the first episode.
Mielenvikaisuus: teet yhden asian aina uudestaan ja uudestaan toivoen erilaista lopputulosta.
Hei vaan rakkaat lukijani. Oon eilisestä asti miettinyt tämän päivän postausta ja niinkuin moni tietää, aloitin blogini pitämisen alun perin siksi, että saisin inspiroitua muitakin paranemaan (oli kyseessä sitten mikä tahansa sairaus) ja iloitsemaan elämästä. Ja tietämään kuinka vaikeaa paraneminen tai sairauden kanssa eläminen voi olla, mutta että siitä voi silti selvitä tai sen kanssa voi oppia elämään. Mä olen käynyt nyt 7 vuotta terapiassa ja se on opettanut mulle monia asioita. En esimerkiksi saa syyllistää itseäni asioista jotka eivät ole minun vikani ensinkään, saan tuntea iloa ilman syyllisyyttä, ruoka ei ole oikea tapa selvitä murheista ja niin edelleen.
Mä voin nykyään paljon paremmin kuin vaikka kolme vuotta sitten, mutta mä en vieläkään tunne itseäni täysin parantuneeksi. Tiesin tämän olevan vaikeaa, mutta aina ajoittain mietin, että en kyllä tajunnut tän olevan ihan näinkään vaikeaa. Sen myöntäminen vasta kovaa onkin, varsinkin näin perfektionistina tahdon aina olla parempi, onnistua yli-inhimillisesti milloin mistäkin asiasta elämän tielle sattuu ja tässä tapauksessa syömisongelmastani. Joka taas alkujaan on tullut huonosta itsetunnostani, se ei silti merkitse, että syömishäiriöni olisi vain oire jostain, en ainakaan itse halua ajatella asiaa niin. Koko juttu tuntuu itseasiassa välillä suorastaan melkein hullunkuriselta (toivon mukaan kukaan ei ymmärrä tätä väärin), koska mun elämässä kaikki on nykyään suhteellisen kohdillaan.
Peppuni on iso ja jos sinulla on ongelma siitä, ole hyvä ja pussaa sitä.
Mulla on aivan mielettömän ihana mies joka haluaa vain mun olevan onnellinen ja tekee itseasiassa melkein mitä vaan, että näin olisi. Me ei pahemmin riidellä ja tahdotaan yhdessä naimisiin ja tehdä perhe, kuka tahansa olisi iloinen tästä ja mähän olen. Sain vaikeuksien kautta, mutta silti sain kuin sainkin itselleni ammatin, tosin en pysty tekemään töitä, mikä aiheuttaa mulle aivan mieletöntä stressiä ja saa koko rulijanssin alkamaan taas alusta. Pienet asiat saa mut iloiseksi, mutta ihan mitättömän pienet asiat saa mun maailman vieläkin keinumaan. Siksi se tuntuu niin hullunkuriselta, että miksi ihmeessä mä olen masentunut ja aina ajoittain tahdon vieläkin kurittaa itseäni ruualla, kun mulla on kaikki niin perkeleen hyvin. Mä en ole varma onko koko asia oikeastaan kiinni siitä, ettei mun aivot oikeasti tuota tarpeeksi mielihyvävälittäjäaineita (kuten tuota seratoniinia) vai onko kyseessä edelleen lapsuudesta asti olleet pahat asiat, jotka on vaikuttaneet mun itsetuntooni, vai koko elämän ajan koetut paskat jutut, joita on ollut vain pakko kestää? Vai onko se niiden kaikkien yhteen laskettu summa? Kenties olen mieleltäni vain erilaisempi, enkä osaa ajatella niin kuin kaikki muut, joille esimerkiksi työ ei aiheuta mitään ongelmaa. Voiko elämiseen olla liian herkkä?
Mistä vartalotyypistä sinä pidät? Mä tykkään 3-5 ja 8. / Which bodytype do you like? I like 3-5 and 8.
En ole tosiaan oksentanut nyt yli puoleen vuoteen ja olen siitä aivan mielettömän ylpeä, mutta ei se sitä meinaa, ettenkö ajattelisi sitä. Melkein aina, vieläkin, kun ahdistun, tahdon vain mennä oksentamaan ja kuvitella, että se poistaisi ahdistusta niin kuin joskus vuosia sitten. Silti se ei tehnyt sitä enää pidemmälle lainkaan pariin vuoteen ja kun asiaa oikein kunnolla ajattelee, ei se koskaan poistanutkaan mun ahdistusta, mä vain ajattelin niin, koska oli ainakin yksi asia minkä pystyin tekemään saadakseni mieleni hieman rauhoittumaan. Nykyään tahdon elää terveellisesti ja liikkua, syödä hyvin. Silti ajoittain, koska en voikaan oksentaa, tahdon sitten olla syömättä. Se ei tuo silti samaa tunnetta, mutta se kyllä tuo fyysisesti pahan olon. Päässä keikkuu vaikka makaisi ja tahtoisin kyllä syödä, mutta mulla ei olisi siihen mitään halua.
Välillä ruoka tuntuu entisen pakokeinon sijasta pelkältä polttoaineelta ja tahtoisin vaan välttää sitä. Se on aina tuottanut niin suurta ongelmaa, etten tajua miksi sitä pitäisi vieläkin vaan tunkea suuhun. Mutta mä tarvitsen sitä, kaikki tarvitsee. Joskus aina mietin, että syömishäiriö on yksi pahimmista riippuvuuksista ihan sen takia, että ilman ruokaa ei oikeasti voi elää, toisin kuin alkoholia ja huumeita keho ei oikeasti tarvitse. Mutta ihmisen on aina pakko syödä. Sitä on ihan pakko elää jatkuvien syömiseen liittyvien ongelmien kanssa päivästä toiseen ja se tuntuu joskus ihan liian ylitsevuotavalta.
Kukaan ei varoita sinua ruuasta.
Sen lisäksi, että yritän syödä ja liikkua aika ajoin, mun pitäisi vielä keksiä aamuisin syitä nousta sängystä ylös (kyllä, ajattelen joka aamu herätessäni, miksi mun kuuluisi edes nousta sängystä), tehdä asioita ahdistumatta niistä ja sehän vasta aiheuttaakin lisäpaineita, vaikka se on vain minä itse, eikä kukaan muu. Soimaan itseäni jatkuvasti jokaisesta asiasta ja se on niin kamalan kuluttavaa. Eikä se lopu vain siksi, että joku käskee mun ottaa rennosti tai lopettaa ajattelu, ei se niin mene. Eikä asiaa auta se, että saan jatkuvasti kuulla mihin menen töihin ja miten mulla menee, mutta ketään ei silti oikeasti kiinnosta.
Nykyään on onneksi paljon hyviäkin päiviä, mutta mielialat voi silti vaihdella niinä hyvinäkin päivinä ja mun pitää silloin vain takertua niihin tapoihin joita olen itselleni kehittänyt, niihin jotka auttavat rauhoittumaan.
Kaikki mitä voin tehdä, on olla oma itseni, mitä se sitten meinaakaan.
Olen aina halunnut vain olla kaunis ja kaikkien pitämä. Mutta vuosien mittaan olen sen verran kuitenkin oppinut (ja joudun näitä jatkuvasti itselleni toistamaan), että ensinnäkin kauneus tulee ihan oikeasti sisältä päin. Se on se itseluottamus mikä ratkaisee ja tekee ihmisestä kauniin. En voi kuin ihailla niitä ihmisiä, jotka eivät välitä paskaakaan sitä mitä mieltä muut ovat ja ovat rauhassa sellaisia kuin ovat. Se tekee ihmisestä kauniin, kun hän on oma itsensä. Ihmisen ryhti on suora ja kasvot hehkuvat, silmät suorastaan hymyilevät kilpaa ihmisestä hehkuvan energian kanssa. Ja se jos mikä on parempi tavoittelemisen asia, koska siinä samalla tosiaan oppii, että kaikkia ei voi miellyttää eikä sen puoleen tarvitsekaan.
Löysin eilen kaverini kautta mahtavan videon naisesta jota sanotaan Youtubessa valaaksi ja vastaavaksi, mutta mielestäni kyseinen henkilö on mitä kaunein, koska itsevarmuus tuo hänen kaikki kauniit puolensa esiin ja siinä vaiheessa ei niillä virheillä olekaan enää väliä. Oikeastaan ne virheet tekeekin ihmisestä kauniin. En voi olla hymyilemättä, kun katson tuota videota, taikka, kun ajattelen häntä ja kaikkia muita hänenlaisiaan. Ei tässä voi kuin ajatella, että olen onnekas kaikista hyvistä asioista elämästäni, ei se silti tee niistä pahoista yhtään vähempi arvoisia, mutta ei niissä tarvitse aina rypeä. Olen iloinen, että minä olen minä. Oletko sinä iloinen itsestäsi?
Translation:
So I have been in therapy for 7 years now and I have learn alot. Like everything is not my fault. I can joy my life and feel happy about it. But still time to times I feel very depressed. My illness does not help my eating disorder.. I haven't vomit for months but some times I still want to. Times when I feel down and I just want to feel even a little bit better. But I know I can't do that. So now.. I starve myself but it does not feel the same. Actually it make me feel bad again, my head spins even when I lay down. I want to eat, really, but something has taken away my appetite.
But I am glad that days I feel (mostly) okey I now enjoy food and not feel bad about the fact that I like it. I have so much to learn and I want everone know that getting better is very hard and sometimes you would want to stop the whole thing and just be sick. But it is not the way, when you fight and start to see things how they really are you feel so much better.
Onnelliset tytöt ovat näteimpiä.
I am getting married soon, I feel beautiful and I am seeing my friends again. If I just wanted to be sick I would not be doing any of those things. Every day is a battle from getting up on my bed (I need to think about things why I need to get up) till the end of a day. But I want to do it because I want to be happy. Really happy, not the way I make people think that I am happy.
I envy people who are so confident and enjoy their body and mind, I want to like them! Like her, in the video. She makes me smile and she make me feel so good about myself. Why should anybody think about what complete strangers think about them? No, you just enjoy yourself, body and soul and damn, you are worth it. Yes, it's not matter what kind of bodytype or style you have or anything like that, you should just be.. you. I am happy that I have all the good things in my life that makes my life worth of living. I am happy about that I am who I am. Are you?
Tänään mä uhkun itsevarmuutta ja tuntuu, että hyvä mieli taistelisi kilpaa auringon kanssa. Tuntuu niin pirteältä, kun aurinko vihdoin oikein porottaa taivaan täydeltä, nurmikko tuoksuu, puissa ja pensaissa on jo lehdet. Rakastan tätä vaihetta kevättä, kun kevät on lopuillaan ja kesä alkaa. Energisyys ilmenee uutena puhtina, olen saanut tehtyä vaikka mitä! Siivoaminen ei ole lainkaan niin puuduttavaa, kun on pirteä fiilis, perse on vieläkin maitohapoilla toissapäiväisestä jalkatreenistä ja tänään vetelin painoilla kädetkin veteliksi. Mahtia.
Oon superkeskittynyt vartalon ja hyvinvoinnin parantamiseen ja nyt ei mikään tunnu olevan sille esteenä, olen niin motivoitunut. Sain jopa vähän muutakin tänään aikaiseksi, nimittäin Marialta saatu koru joka sisälsi monta korua samassa, saikin tänään aamulla uuden muodon pelkästään lintusen muodossa. Se saattaa jopa yltää tämän hetken lempikorukseni, joten kiitoksia Maria!
Pakko vain vielä hehkuttaa, että kuinka tyytyväinen sitä voikaan olla omiin muotoihinsa. Ja sain vielä yksi päivä kuulla kuinka vahvat ja kulmikkaat kasvot mulla onkaan, en pidä lärviänikään enää turhan pyöreänä. Korkeat poskipäät saivat tänään kaveriksi poskipunaa (vaikka eihän tässä kuumuudessa mitään punaa enää tarvitsisi) ja punaiset huulet on ilmeisesti alkamassa olemaan vakiokamaa. Fiftari tyyli on ehkä tän kesän hitti meikäleidillä. Mutta nyt alkaapi Batman, lepakkomiestä siis katsomaan!
Today's smoothie
Today's outfit
Scarf: Glitter
Top: H & M
Jeans: H & M
Necklace: From Maria
Today's make up
Translation:
Today I am full of self-confidence and inner strenght. I look awsome and I like my style. My ass is still sore from the workout day before yesterday. Today I made my arms feel like spaghetti and still I feel absolutely awesome! Sun has finally decided to show itself and and made everything green at the same time.
I am so energetic, I even managed to complete my necklace tuning. I got the bird necklace from Maria my last trip on Helsinki, which was a combination of many jewelry. I was so exited to doing it that I even thought I could make more jewelry by myself.
1. Sinun mielestäsi maailman kamalin tyyli? Oon tainnut sanoakin nämä jo, mutta legginsit pelkällä paidalla on aika hirveä näky, niinkuin pelkkä paitakin sellasilla aamutohvelikengillä. Haaremihousut ja nykymuoti aika pitkälti on aika hirveää. Yleisesti ärsyttää myös se, etteivät osa ihmisistä osaa pukeutua oikean kokoisiin vaatteisiin, ollaan joko liian pienissä ja tiukissa vaatteissa niin, että laihallakin tulee jenkkarit ja kaikenkokoiset ihmiset jotka pukeutuvat säkkeihin, eivätkä omaa mitään tyyliä, säkkivaatteet on tylsiä, rumia ja lihottaa. En kans tajua keinorusketusta ja ylihamppuvaaleita hiuksia ja niiden kamalia meikkejä.. Miehetkin vois oppia käyttämään vyötä, ei kyllä kiinnosta nähdä niiden alkkareita. Haalariasutkin on iha kamalia.
2. Listaa nyt sen enempiä miettimättä top 3 parhaimmat elokuvat? Potterit, Lotrit ja Sinkkuelämään eka leffa.
3. Kahvi, tee, kaakao, vai joku muu? Miksi?
Kaakao, koska en muuten välitä suklaasta, koska se sattuu mun hampaisiin, mutta kaakao menee aina eikä aiheuta kipua muuten, kuin liian kuumana. Kyllä se vaan maistuu paremmalta kuin mikään kahvi maailmassa. Varsinkin kirjan kera.
4. Valitse 2 fobiaasi tms. asioita joita pelkäät, ja valitse niistä toinen - kuvittele kohtaavasi se. Kerro mielikuva. Mitä todennäköisesti tapahtuisi?
No itseasiassa joudun piankin kohtaamaan kaksi pelkoani, kuten piikkikammon (taitaa tuo jäykkäkouristusrokote olla vanhentunut jo aikaa sitten) ja pin up mallina oleminen, koska en ole ikinä varma itsestäni, että pitäisin itseäni niin seksikkäänä ja että kehtaisin olla ehkä vähemmissäkin vaatteissa. Silti pin up on siitä hieno, että ei välttämättä tarvitse olla ihan alusvaatteisillaan. Haluan silti päästä kokemaan uuden haasteen ja näyttää, että aidot naiset ovat kauniita siinä missä mainioksien mallitkin, ellei jopa sitten kauniimpia ;) Mä luultavasti olen erittäin hermostunut, mutta luulen oppivani tästäkin kokemuksesta jotain uutta ja pärjääväni.
5. Jos suunnittelisit itse tatuointisi, millainen siitä tulisi? Olenhan mä suunnittelutkin omat tatuointini. Uusin tulee olemaan ystävätatska Annan kanssa. Mä otan avaimen ja Anna lukon.
6. Karmein kotityö, mitä viivyttelet aina viimeiseen asti? Tiskaus. Ja jos viemärissä on jotain ällöä en millään haluaisi tehdä koko hommaa. Onneksi taloudessa löytyy mies johon voin aina vedota sillä syyllä, että senkin kuuluu siivota.
7. "Tää biisi jää soimaan sun päähän.." Jäätävin päässäsi soinut kappale, joka jäytää aivot ja hermot?
En mä edes halua muistaa enää.. Varmaan se Rebeccan perjantai biisi, yökkkk.
8. Vuoden parhain juhla? Miksi?
Halloween tietenkin, paras tapa juhlia uuttavuotta! Samhainnnn.<3
9. Suurin saavutuksesi?
Se, että olen löytänyt vihdoin oman itseni ja en pelkää enää jatkuvasti muiden mielipiteitä. Olen se joka olen, en aio muuttua. Varsinkin tässä parantumisen vaiheessa on upeaa nähdä, kuinka syömishäiriökään ei enää pidä otteessaan. Kuulin vähä aika takaperin Annalta, kuinka olin viime hääpuvun metsästyksessäni vain valittanut ettei mikään näytä hyvältä päälläni ja hän oli vain ajatellut "no mitäs olet noin laiha". Olin kuulemma myös vain valittanut koko ravintolassa käynnin aikana olevani liian täysi syömään enempää kuin pari haukkausua. Mä en ole oikeasti sellainen. Mä rakastan syömistä.
10. Oletko koskaan ollut mukana mielenosoituksessa? Jos olet, niin missä? Jos et ole, niin millaisessa sinut luultavammin näkisi?
Enpä ole ollut, enkä varmaan tule olemaankaan, mielenosotuksissa harvemmin saadaan mitään aikaiseksi ja ne on tosi vaarallisiakin.
Se kun näen mulle tärkeitä ihmisiä ja näen niiden eleistä ja ilmeistä, kuinka nekin haluaa olla mun kanssani.
3. Mitä aiot tehdä kesällä?
Mennä naimisiin, käydä kuvauksissa, treenata yhä kovempaa ja kiinnittää huomiota vielä enemmän terveellisempään ruokavalioon (yritä itse muistaa syödä säännöllisesti ja monipuolisesti), nähdä paljon kavereita, grillata, käydä mökillä, siivota, sisustaa, uida ja käyttää bikineitä sitten ties kuinka monen vuoden jälkeen, saunoa ja yksinkertaisesti nauttia elämästä.
Mä en luovuta ennenku tällänen kroppa on saavutettu
5. Kenellä on ollut sinuun ja elämääsi suurin vaikutus?
Janilla ihan ehdottomasti. Se on muuttanut mun itseluottamustani, tapaa katsoa elämää ja nähdä monipuolisesti. Ja olla tosiaan oma itseni. Uskallan sanoa mikä vaivaa ja puhua siitä.
6. Miten olet muuttunut viimeisen vuoden aikana?
Oon itsevarmempi ja yhä tietoisempi mitä haluan elämältäni ja itseltäni. Olen lopettanut oksentamisen ja tajunnut, että on muitakin tapoja purkaa pahaa oloa. Tunnen myös itseni aikuisemmaksi. Vielä on silti paljon opittavaa ja koettavaa.
7. Mikä on parasta mitä sinulle on tapahtunut?
Oon nyt rikkinäinen levy, mutta Jani. <3
8. Mihin uskot?
Rakkauteen, ihmisten hyvyyteen, Jumaliin, Äiti Luontoon, ystävyyteen ja elämään.
9. Unelmien kenkäsi?
Minna Parikan popot. Alan säästää niihin heti, kun häät on ohitte ja ne on maksettu.
5. Onko sinulle tapahtunut joskus jotain yliluonnollista?
Paljonkin, oon keskustellut henkien kanssa ja henget on heitellyt mun tavaroitani. Onhan noita vaikka kuinka paljon, mutta niistä ehkä joskus myöhemmin.. ehkä.
6. Kuka tai mikä olit edellisessä elämässäsi?
Ei niin mitään hajua. Uskon kyllä energian kiertokulkuun.
7. Mitä samaa sinussa ja lempieläimessäsi on?
Osaan olla tosi bitch, mutta pääasiassa mä tykkään vaan nukkua ja syödä. Kissat on pop.
8. Mitä samaa sinussa ja lempikasvissasi on?
En mä ees tiedä mikä on mun lempikasvi.. Mä tykkään kaikista kasveista.
9. Jos saisit pihasi/parveekkeesi täyteen vain yhtä kukkaa/kasvia, mikä se kukka/kasvi olisi?
Joku violettikukkanen.
10. Millaisen elämän toivoisit lapsillesi (huolimatta siitä, haluatko lapsia)?
Sellaisen missä he oppivat vahvoiksi ja olemaan ylpeitä itsestään ja saavutuksistaan.
11. Millaisen elämän toivoisit itsellesi 30 vuoden päähän?
Mulla on lapsi/lapsia, omakotitalo ja mun kirja on vihdoin valmis ja joku muukin on lukenu sen mun kavereiden ja perheen lisäksi xD
P.s Näitä on ainakin vielä kaksi lisää, mutta teen ne myöhemmin :)
