tiistai 19. heinäkuuta 2011

I feel the sunset


Tänään katson itseäni, kuin ensimmäistä kertaa. Tiedän mitä olen kokenut ja miten kaikki on minuun vaikuttanut. Tunnen, kuinka tuuli heiluttaa hiuksiani ja juuri puhaltamani saippuakupla katoaa ilta-auringon sävyihin. Tunnen itseni vahvaksi ja samalla keveäksi. Aika kuluu kellon tikityksen mukana ja minä, minä vahvistun ja totean tämän olevan minun aikani nauttia elämästäni. Yksinäisyys puristaa rintaani, mutta tiedän minulla olevan omat tukijoukkoni. Ennen kaikkea minun pitää selvitä itseni kanssa, enkä minä aio jäädä vain suremaan. Haistan viilentyvää kesäilmaa, oloni on rauhallinen pitkästä aikaa.

Kuiskaan tuuleen:
"Minä pärjään" 


I want to live my life again.
/Leena

4 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Upea!!!!!! :)) go Leena <3 Oot mahtava ja vahva nainen, selviit mistä vaan.

Simba kirjoitti...

Pärjäät, pärjäät :) <3
*haleja*

Andromedan kirjoitti...

Ihanan herkkä kirjoitus. Se on varmasti ihanaa ymmärtää ja tajuta se, että pärjää yksinkin. :) Olen onnellinen sun puolesta!

Leena kirjoitti...

Tiina: Hihi sä oot aina yhtä ihana <33

Simba: Jep jep *halei takas*<3

Andromedan: Kiitoksia, välillä tekee mieli herkistelläkin. <3