maanantai 27. tammikuuta 2014

Some updates


Me January 2013

Mulla on varmaan 20 postausta odottamassa julkaisua, osaan pitää tehdä muutoksia tai lisätä jotain, mutta jostain syystä mua ei kiinnosta mikään niistä eikä varsinaisesti bloggaaminenkaan ja silti mä tässä kirjotan. Kaipa tää on tällänen what is up postaus, jotta ette luule mun lopettavan tai mitään. Lähinnä mulla on niin monet muut asiat mielessä ja kirjottaminen tuntuu jotenkin kamalan vaikealta. Tämä vuosi tuntuu edelleen erilaiselta ja mä tunnun itekin erilaiselta. Se mikä on aiemmin tuntunut tärkeältä, ei ehkä sitä ole ja se mistä en ikinä ennen välittänyt tuntuu olevan nyt osa mua. Esimerkiksi mä olen pienestä pitäen ollut jonkinlainen hamstraaja (koneelta löytyis kuvia mutta oon nyt läppärillä joten olkoot) ja näin ollen siivoominenkin jää sitten vähemmälle, koska mitä sitä turhaan siivoamaan läjien alta jotain tai yrittämään siivoamista, kun en tiedä mihin kaappiin mikäkin tavara enää muka mahtuisi. Suurimmalla osalla tavaroista en silti tee mitään ja myöhemmin aloin ihmettelemään miksi silti säästän asioita millä ei ole merkitystä. Sama pätee ihmisiin, miksi olla yhteydessä ihmiiin joilla ei oikeastaan ole omassa elämässä mitenkään suurempaa merkitystä. Niin ihmissuhteet, kuin kämppäkin on saanut uudistusta viime aikoina. Kumpikin tuntuu yllättävän hyvältä. Olen myös jättänyt turhan itsesyyttelyn, anteeksipyytelyn (josta sain hyvän muistutuksen Heidiltä viime reissulla, älä ikinä pyydä anteeksi asioista jotka ei ole sun vikasi) ja sellaisten auttamisen joihin mun auttamiseni energia valuisi kumminkin hukkaan. Sen sijaan, että annan jonkun ihmisen vaikuttaa muhun niin, että unohdan itseni täysin turhaan, en halua kokoa sitä enää. Sen sijaan voin ihan hyvin keskittyä vaikka itseeni ja lukea täysin turhan hömppäkirjan, leikkiä kissojen kanssa tai käydä lenkille vaikka Cissen kanssa. Se että kuluttaa aikaansa turhaan on nyt niin mennyttä juttua. Suosittelen lämpimästi. Se että tekee sitä mikä tuntuu siltä hetkeltä oikeesti hyvältä on niin paljon parempaa. 
Se mitä en olisi ikinä uskonut, niin on se että nauttisin siivoamisesta. Ja heivaan myös turhaa tavaraa niin kirpparille kuin kaatopaikallekin. Jotenkin mystisesti meillä on siistiä ja nyt jopa puhdasta. Pesin tänään keittiön lattian (ja pesin matonkin) ja pesuvedestä ei edes tullut erityisen likaista. Mitä ihmettä? Kuinka usein mä täällä nykyään pesen lattioita? Nyt kun vanhat turhat on karsittu pois, tuntuu kuin mennyt painaisi hartioilla vähemmän ja kaikki uusi on jotenkin helpompaa. Sitä on todella vaikeaa selittää, ellei itse ole kokenut samaa.
Enkä tahdo ottaa paineita yhtään mistään. Siivoan vain, katson rikossarjojani löhöten sohvalla kissojen kanssa, joogaan ja odotan mitä tuleva tuo.

Translation:
I don´t even know what I want to say. And my Finnish version is way too long that I would like to translate that anymore, hah, I am so sorry! Anywho, I just wanted to say I am taking some break from blogging world, not because I wanted to quit or anything, I just have so many other things that I like to do more at the moment. Life is such suprising little bastard. You never know what will happen or how you are going to change even after one day. I have changed so much. I don´t want to waste my time with things I don´t need, people that doesn´t deserve my attention or anything I don´t feel good about. I feel moment by moment and this feel absolutely amazing. I do my yoga, watch my crime shows,  clean my home (how is that huh, I never liked cleaning before!) and just be happy. I recommend it. I think this is what growing up means.

4 kommenttia:

Suski kirjoitti...

Sitä pitää tosiaan tehdä mikä tutuu hyvältä, yksi elämä tässä vain on.

Mustakin on tullut viime vuosien aikana siivousintoilija, tai no en mitenkään ylenpalttisesti siivoa, mutta nykyään viikon tiskit ei enää loju keittiössä (yök) tai viikon vaatteet ei peitä lattiaa. Alan vähitellen ymmärtää mitä faija joskus tarkoitti sillä, että jos asunto on sotkuinen, myös mieli on sotkuinen. Paljon viihtyisämpää kotona, kun asiat on järjestyksessä. En ole ikinä myöskään tykännyt turhasta tavarasta ja siksi myyn aina säännöllisesti ison määrän roinaa pois. Liiallinen hamstraus ei vain ole tervettä ja lopulta sitä tulee toimeen aika vähällä.

Ideal Irony kirjoitti...

Turhat tavarat ja ihmiset tosiaan lisäävät painotaakkaa hartioilla -ja siis ihan turhaan. Puhdistautuminen molemmista tekee hyvää. Toivottavasti palaat taas bloggaamisen pariin, kun siltä itsestäsi tuntuu ja vaikka kämppäpostaus olisi kiva. :)

Mari kirjoitti...

Itelle oli todella vapauttavaa päästä viimesistäkin goottirihveleistä ja vaatteista eroon, joita ei oikeesti vaan tuu enää koskaan käytettyä. Ylipäätään kaikesta turhasta rojusta erkaantuminen oli jotenkin helpottava tunne, vaikka aluks sitä vähän jännätti.
Oon myös oppinu nauttiin siivoomisesta ja yleisen järjestyksen ylläpitämisestä. Oon ehkä hullu :D

Leena kirjoitti...

Suski: Joo paljon kivempi olla kotona ku ei tartte stressata ihan joka asiaa, niinku vaiks sitä että rojua on joka paikassa.

Ideal Irony: Sitä tulossa!

Mari: Ei se oo hullua vaan ihan normaalia ^^