keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Shadow Self - An artist in many ways

Picture by Lauri Kananoja


Kuten tiedättekin, tietyt ihmiset vaikuttavat minuun enemmän kuin toiset. Minulla on myös suuri etuoikeus tuntea monia upeita ja inspiroivia ihmisiä. Pelkkien kuvien sijasta olenkin alkanut tekemään haastatteluja ja tällä kertaa haastattelunurkassa on Shadow Self, aka Ida-Emilia K. Shadow Self on 26-vuotias teatteri-ilmaisun ohjaaja ja pelin kehittäjä. Kun aikaa riittää, on myös malleilulle sijaa. Mutta miksi hän vaikuttaa minuun tai ympärillä oleviin ihmisiin on se, että kaiken kauneuden alla on viisas, lempeä ja vaatimaton persoona. Haluatko tietää hänestä lisää? Jatka toki lukemista.

Ensinnäkin voisit kertoa millainen tyyli sinulla on tänään ja yleiset fiiliksetkin, eli miltä nyt tuntuu?
Tänään on vapaapäivä, joten otan todella rennosti sonnustautuneena, normaalista mustasta päiväpukeutumisestani poiketen erittäin pehmeään pinkkiin aamutakkiin. Viime aikoina olen ollut hieman väsynyt, joten tänään aion helliä mieltäni ja tehdä kaikkea mukavaa. Sellaista, mikä hieman lataa akkuja niin, että jaksan taas painaa eteenpäin.

 Miten kuvailisit itse tyyliäsi ja mistä otat siihen vaikutteita?
Minut olisi varmaan helpointa luokitella jonnekin goth/rock/punk/alternative -kategorioiden välimaastoon. Tyylini riippuu todella paljon päivästä, tarkoituksesta ja tunnetilasta. Pidän liituraidasta, remmeistä, niiteistä, steampunk-asusteista, paljaista hartioista, koroista... Yms. Yleensä olen hyvinkin feminiininen ja käytän paljon klassisia ratkaisuja, joilla korostan kehoni X-muotoista naisellista mallia. Tyypillinen asu minulle voisi olla lyhyt musta hame, hartiat paljaaksi jättävä paita, vyö, sukkahousut ja puolikorkeat korot. Usein pidän siitä, että hameessa on jokin "juju", kuten laahus. Toisaalta, jos minulla on toisenlainen olotila, polvipituinen harsolaahushame vaihtuu farkkuminariksi, niittivyöksi ja simppeliksi topiksi. Tyyli voi olla mitä vain riippuen olotilastani. En oiken osaa jämähtää vain yhteen lookkiin, vaan minulle tulee kausittain aina jotakin uutta. Nyt on sellainen kausi, jossa tahdon yhdistää mustaan pieniä turkooseja yksityiskohtia esimerkiksi sukkahousuissa ja koruissa.
Joku joskus sanoi, että olen luonut itsestäni kävelevän taideteoksen. Tyylini on minulle sitä, että tunnen fyysisen olemukseni korostavan mielentilaani, vaikka keinot ajatusteni esille tuomiseen eivät olekaan ehkä ulkopuolisen näkökulmasta niin itsestäänselvät. Jos tahdon valloittaa maailman ja potkia porukkaa peffaan, en pistä pikkusöpöä pitsiä - ja toisaalta jos tunnen kaipuuta kävellä luonnossa ja nauttia nöyrästi sen tarjoamasta estetiikasta, en sonnustaudu liian karkeaan lookkiin. Minulle on myös tärkeää, että asu on tasapainossa. Liiallinen krääsän määrä ei ole minua - ja toisaalta liika simppeliys ei myöskään.
Minusta on olemassa toisen luokan kevätjuhlissa otettu kuva, jossa olen vaatinut saada pitää yksinkertaista sysimustaa mekkoa ja hiuksissani niittikoristeista pantaa, joten olettaisin tummanpuhuvuuden alkaneen jo aika varhaisessa iässä. Vaikutteita tulee varmasti kaikkialta ympäristöstä. Osan tiedostan, suurta osaa en. Tiedostetut vaikutteet tulevat varmaankin yleisimmin yksittäisistä havaitsemistani ihmisistä, mutta olen tarkka siitä, etten tee koskaan täysin samaa kuin mitä jollakulla toisella: se olisi epäkohtelista.


Mitä sanoisit nuorille jotka vielä etsivät omaa tyyliään ja ovat epävarmoja ulkonäöstään?
Oi, tämä on hyvä kysymys! Itseäni nälvittiin paljonkin hieman poikkeavan tyylini vuoksi. Uhattiin jopa väkivallalla. Se toisaalta löi vaan lisää kipinää ja jossakin vaiheessa surulliseksi tuleminen vaihtui siihen, että kommentoin haukkujille rauhallisesti "Mitä se sulta on pois?". Erityisen tympeille tyypeille yksinkertaisesti nauroin ja pidin silmäkontaktin varmana ja lujana. Minulla oli myös muutaman vuoden jakso, kun nujerruin joksikin aikaa ja himmentelin itseäni paljon. Ajan kanssa tuntui, että se söi minua yllättävän paljon. Tuntui, että valehtelin jotakin identiteetistäni muille. Vasta sallittuani itseni olla mitä tahdon olen ollut paljon enemmän sinut itseni kanssa.
Kaikenlainen kokeileminen kuuluu nuoruuteen. Jos et tee sitä, kun palosi on kaikkein suurimmillaan, menetät suuren nautinnon uusien asioiden löytämisestä. Psykologisista syistä lähdemme helposti ryhmäpaineen alle, mutta se, mikä juuri sinusta tuntuu hyvältä, on ainoa oikea ratkaisu niin kauan, kun se ei satuta ketään toista. Tietynlainen kohteliaisuus ja kanssaihmisten kunnioitus on oltava: Älä mene hautajaisiin pukeutuneena, kuin baari-iltaa varten.
Nykyisin harvalla on pahaa sanottavaa. Okei, kerran suojatietä ylittäessäni auto pysähtyi viereen ja ikkunasta joku nuorehko mies huusi höhötyksensä jälkeen: "Gootti, Gootti!". Minä totesin takaisin: "Hipsteri, hipsteri!". Tuli hiljaista hetkeksi, ja kun olin suojatien ylittänyt, takaa kuului hyvin hämmentyneen loukkaantunutta jupinaa ilmeisesti kuskille sanottuna: "...No en mä kyl mikää hipsteri oo. " Ihmiset ovat ihmisiä. Sinua kohdellaan juuri kuten annat itseäsi kohdella. Ole muille ystävällinen niin pitkään kuin se sitä vaatii, mutta älä anna muiden talloa itseäsi maan rakoon. Ne ovat vain vaatteita. Jos jollakulla on issue sen kanssa, mitä sinulla on päälläsi, ojenna hänelle nenäliina.
Sinun tyylisi on se, jossa koet olosi varmaksi. Kokeile, pidä hauskaa, nauti. Naura - ja maailma nauraa kanssasi. Tämä on sinun elämäsi, ei kenenkään muun.

Vaikutat itsevarmalta niin mediassa, kuin tavattaessakin. Mitkä asiat saavat sinut tuntemaan itsesi kauniiksi ja itsevarmaksi?
Luulen, että se lähtee enemmän siitä henkisestä ja "henkisellisestä" puolesta. Jos on hyvä olla itsensä kanssa ihmisenä, näkee paremmin myös ne omat kauniit puolensa niin sisäisesti, kuin ulkoisesti. Myös kiireettömyys kaunistaa. Vaikka tekisin täsmälleen samat toimenpiteet pienen ehostuksen eteen, tunnen oloni paremmaksi, jos saan tehdä sen kaiken rauhassa, kiireettä - vierelläni kupillinen kaakaokahvia kermavaahdolla. Se on kuin loisi arkisesta asiasta pienen rituaalin.
Toki sekin tekee hyvän mielen, jos joku sanoo jotakin kaunista. Erityisen mukavalta tuntuu, jos joku tuntematon sanoo jotakin kadulla. Ystävällinen kehu voi saada minut sädehtimään kahta suuremmalla hehkulla, jos kehu on vilpitön. Pyrin tekemään itse samaa. Jos näen jotakin kaunista tai mielenkiintoista, kerron sen, vaikka ihminen olisi täysin vieras. Pieni sana voi piristää toisen päivää ja korostaa hänen hyviä puoliaan entisestään.
On myös tilanteita, kun itsetuntoni ei ole huipussaan, mutta kuulen usein silloinkin vaikuttavani itsevarmalta. En osaa sanoa, mistä se johtuu. Ehkä siitä, että hymyilen, katson silmiin ja olen melko avoin, enkä peittele olemassaoloani silloinkaan, kun ei tunnu ihan niin hyvältä.






















Left: Photographer: Jenni Kaurila / Studio Nevian. Design: Evil Clothing. Brand: Vixxsin. Model: Shadow Self. MUA: Shadow Self
Middle: Clothes: Vixxsin. Design: Jenni Salmela . Photo: Ida Lehtonen
Right:Rock'n Roses fashion show. Design: Tetra Tuulia Kärkkäinen . Photo: Tiina Salminen (Photogothic)

Olet ollut mallina jo jonkin aikaa. Mikä siinä on parasta ja miten päädyit alalle? Mitä muuta teet mailleilun ohella?
Nuorena en oikeastaan ikinä kuvitellut, että olisin voinut olla malli. Olin eräänlainen ruma ankanpoikanen, jonka ulkonäköä haukuttiin hyvin paljon. Taisin olla 14, kun sain ensimmäisiä kertoja kuulla pari hyvää sanaa ulkonäöstäni, mutta en koskaan ottanut sitä hirveän vakavasti. Sitten hyvin lyhyen ajan sisällä minulle tultiin neljä tai viisi kertaa ojentamaan kadulla käyntikortti ja pyydettiin kuvauksiin. En suostunut yhteenkään, mikä saattoi johtua pienestä traumatisoitumisesta: eräs kyselijä oli vanhempi pies, joka olisi halunnut minulta "Afrikkaan lähetettäviä" alastonkuvia ja oli valmis maksamaan niistä 25000 markkaa. Onneksi vanhempani sanoivat heti ehdottomasti ei! Lisäksi en muutenkaan kokenut, että minusta olisi ollut tekemään hommaa. Sitten silloinen poikaystäväni räpsi muutaman kuvan saamallaan kameralla. Kuvat puhuivat aivan toista, kuin mitä peilikuvani näki. Olin entistä yllättyneempi, kun kuvissa ei näkynytkään enää sitä epämääräisen ja kiusallisen näköistä möykkyä, joka koin olevani.
Ihastelin aivan ensimmäisenä erilaisia meikkimalleja. Sain mielettömiä transsin kaltaisia elämyksiä, kun näin ne meikkitaideteokset ja ne onnekkaat ihmiset, jotka saivat kantaa niitä. Toivoin, että voisin olla joskus itsekin "kanvaasi". Ihminen pyrkii usein sellaisia asioita kohti, joista pitää. No, minä pidän linnuista, hyvästä seurasta, tieteestä, älystä, mystiikasta, teatterista - ja kauniista asioista. Koska en ollut malli, aloin leikkiä omalla kamerallani ja treenasin melko lailla omakuvien varassa.
Ensimmäinen keikkani taisi olla ystäväni firmalle. Mainostimme erästä verkkopelikauppaa, ja poseerasin banneria varten. Se oli jokaiselta osallistujalta vielä aika amatööriveto: otimme kuvat hämärässä olohuoneessa ilman mitään ihmeempiä valaistuksia, taustana vain tapetti! Haha! Mutta jokainen aloittaa jostakin. Seuraavaksi kehiin tuli ulkokuvausta ja pientä post-editiäkin valojen ja värien fiksailun merkeissä. Tämän jälkeen työni Cyber Shopissa vei minut asiakaspalvelijasta myös katalogin puolelle - päädyin siis tekemään palkallista/vastineellista hommaa melko vikkelästi. Sitten vanha lukiotuttuni Tiina Salminen otti yhteyttä ja kertoi minun jääneen mieleen lukioajoilta: hän halusi ottaa keijukaiskuvia. Tiinan kanssa teimmekin paljon kuvauksia yhdessä välissä. Piakkoin kuvioihin tuli lisää kuvaajia.
Käännekohta taisi olla, kun pistin hakemuksen Back Streetin etsiessä malleja webkauppaansa. Minulla oli Salmelan Jennin kanssa huikean hauskaa, ja minua pyydettiin tulemaan yhä uudelleen. Sitten tuli Vixxsin-mallisto, ja olin alusta asti mukana, jääden brändin vakiokasvoksi. Vixxsin toi tullessaan Evil Clothingin, joka puolestaan toi Poizen Industriesin ja Innocentin ja niin mallintyöni alkoi kääntyä kohti kaupallista. Nykyisin hommani painottuvatkin juuri katalogikuviin. Ilmaishommia teen toisinaan omaksi huvikseni, jos on jotakin uutta opittavaa tai jos tahdon pitää hauskaa ihmisten kanssa. Kaikkien pitää kehittyä joskus, ja TFCD on siihen loistava väylä.
Se kaiketi mallintöissä on mukavinta: hauskuus! Kuvaukset ovat aina todella virkistäviä. Kuvauksia voisi verrata teatteritreeneiksi. Pääset ilmaisemaan itseäsi, tapaamaan uusia ihmisiä ja luomaan fantasiaa. Pidän tarinoiden kertomisesta ja roolien ottamisesta. Itse asiassa koulutukseltanikin olen teatteri-ilmaisun ohjaaja. Kuvaukset ovat minulle eräänlaista teatteria, ja oikeastaan toivoisinkin ihmisten muistavan, että kuvissani näette kombinaation itseäni ja jotakin fiktiivistä. Tuskin kukaan tuijottaa oikeassa elämässä laukkua yhtä intohimoisesti, kuin malli katalogikuvassa. Katalogeissa kyse on myymisestä. Minun työni katalogimallina on tehdä tuote haluttavan näköiseksi.
Malleilun ohella suurin rakkauteni on papukaijaharrastukseni. Minulla on ollut lintuja 7-vuotiaasta asti. Nytkin valkovatsa-arattini Pyro tekee vastaamisen vaikeaksi, kun tahtoisi leikkipainia kanssani ja pomppii näppäimistöllä vähän väliä. Lintujen lisäksi käyn Musiikkiopistossa pop/jazz -laulutunneilla. Sivutyönäni teen meikkikeikkoja ja suorittelen kursseja eläinkoulutuksen saralta, haaveenani eläintenkouluttajan näyttötutkinto. Nautin yleisestä fiilistelystä, oppimiseen tähtäävästä lukemisesta, makaaberista estetiikasta, elämän ritualisoinnista ja kaikenlaisesta ihmiselle tuntemattomien asioiden tutkimisesta.



Sinulle tehtiin iso leikkaus tänä vuonna. Sairautesi on harvinainen ja vaikeasti huomattava. On hienoa miten olet olet kertonut siitä mediassa, jotta muutkin voivat huomata mahdolliset oireet. Miten sairautesi on vaikuttanut elämääsi ja onko ajatuksesi terveydestä muuttunut sen myötä?
Sairastan siis endometrioosia. Se on itse asiassa verrattain yleinen, mutta tosiaan todetaan esiintyvyyteensä nähden melko harvoin, sillä vaihtelevia oireita voisi kuvata "arkisina" ongelmina, mutta vain lujemmalla tasolla.
Endometrioosilla on monenlaisia vaikutuksia. Ensisijaisesti on tietenkin itse kivut. Kivut vaikuttavat siihen, millainen olo on. Jos istuu ystävien seurassa samalla, kun sattuu hirveästi tai on tarve koko ajan ravata vessassa, ei olo ole millään tavalla kotoisa. Tietyt kivut vaikuttavat myös yksityiselämään, jolloin itsetunto voi helposti saada kolauksia. Sitten on tietty ihan se ajatuksen taso siitä, että jokin omaan naisellisuuteen ja lisääntymiskykyyn vaikuttava asia ei ole täysin kunnossa. Että on riski siitä, ettei ehkä koskaan voisi saada lapsia. Vaikka lasten hankkiminen ei ole minulle kovin tärkeää ainakaan vielä, voin kertoa, että se hetki, kun joku sanoo, ettet ehkä koskaan saisi lasta, repii aika riekaleiksi. Siitä tulee sellainen olo, ettei ole kokonainen. Että on jotenkin viallinen, virheellinen tai epäkelpo, kun ei voi toteuttaa biologista tarkoitusta. Näistä ajatuksista olen päässyt onneksi pikkuhiljaa yli. Leikkaus onnistui lisäksi sen verran hyvin, ettei ongelmaa pitäisi olla, jos nyt joskus päätän haluta pukata jonkun Mini-Idan maailmaan.
Endometrioosin leikkaaminen teki minulle viisi ristin muotoista pientä tähystysarpea vatsaan. Pelkäsin, että ottaisin sen raskaammin, mutta arvet ovat oikeastaan jopa aika söpöt. Ne kertovat, että olen kokenut jotakin. Jos se jatkossa vie mahdollisuuteni tehdä vatsan paljastavia kuvauksia, voi voi. Terveys on aina tärkeämpi asia. Siitä täytyy pitää huolta. Ja jos kyllästyn arpiin, ainahan voin ottaa vaikkapa uusia tatuointeja. Parempi mennä lääkäriin, jos on jatkuvasti se outo olo, ettei jokin kehon toiminnoissa ole nyt ihan kunnossa.


Left: Design: Vixxsin / Jenni Salmela. Photo: Studio Nevian / Jenni Kaurila
 Middle: Photo: Jenni Kaurila / Studio Nevian. Design: Jenni Salmela . Brand: Poizen Industries
 Right: Clothes: Vixxsin. Design & photo: Jenni Salmela

Mitä projekteja tai suunnitelmia sulla on lähitulevaisuudelle?
Ensi viikolla kuvaamme hotellissa poikkeuksellisesti asteen enemmän paljasta pintaa. Ei, ei täysnudea. En näytä mitään kriittistä - se ei kuulu tyyliini. Tahdon kuitenkin voittaa joitakin pelkojani ja näyttää arpeni sekä kehoni sellaisena kuin se on. Sitä seuraavalla viikolla on luvassa myös yksi Steampunk-teemainen kuvaus. Lisäksi tulossa on ainakin suunnittelullisesta näkökulmasta astetta suuremman luokan kuvaus, jonka teema on yllätys.

Loppukevennykseksi voisit kertoa lukijoille viisi parasta kauneusvinkkiäsi. Kiitos haastattelusta!
1. Pohjustusaineet. Hyvä primer pelastaa paljon.
2. Opettele ja pidä taitojasi yllä. Harva piirsi sen täydellisen nestemäisen rajauksen ensimmäisellä kerralla. Ole huolellinen ja tee asiat kunnolla. Varo pohjustuksessa rajoja. Varo suttaamista. Hio kädenjälkesi.
3. Pidä yllä yksityiskohtiasi: kynnet, tyvikasvu, ihon kunto, keho yms. En tarkoita, että aina pitäisi olla viimeisen päälle. Aina ei tarvitse tietenkään olla drop-dead -upea, mutta jos sitä tahtoo, se onnistuu parhaiten, kun pienet yksityiskohdat luovat sujuvan kokonaisuuden.
4. Leiki vaihtelulla. Kokeile värillisiä piilolinssejä tai uutta hiustyyliä välillä.
5. Päätä olla kaunis. Se on ehkäpä paras ohje kaikista. Mene peilin eteen, katso lempikohtia kasvoistasi, hymyile itsellesi. Anna itsellesi lupa hetken rakastaa itseäsi. Muokkaa todellisuutesi: kun ajattelet olevasi kaunis, olet kaunis.
Jos joku nyt haluaisi saivarrella, voisi kommentoida, että luonnollisimmillaan ihminen on kaunis. Tahdonkin painottaa, että kaikki sanomani on subjektiivinen kokemukseni. Näin minä koen asian, vaikka joku toinen kokeekin sen toisin.



Left:  Photo: Tiina Salminen
  Middle: Design: Nina Lahtinen. Photo: Marko Saari
 Right:  Photo: Miika Ylhäinen. Assistant: Maria Maunula

TRANSLATION:

As you know, many people always affect me more than others and many of them are people I know in real life. When you have that kind of beauty around you, why I wouldn´t be inspired about it and use the power it gives me. This time in my interview corner I got Shadow Self. Shadow Self, aka Ida-Emilia K. is 26 years old woman from Finland, what she does for living is being a Bachelor of Culture and Arts in Theater and Performance and she is even a game developer. When she have free time, she does modelling as well. Why she influence me or people around her, well, beneath all the beauty, there is wise, gentle and modest person inside. Do you want to get to know her? Keep reading.

First you could tell the readers what kind of your style you have today and how is your day?
It's my day-off so I'm just relaxing. Though normally one would see me wearing black, at the moment I'm actually wearing my cute pink dressing-gown. Recently, I have been a little tired, so today I am gonna cherish my mind and do things that I like. Things to recharge your batteries so that I have energy again to press forward.

How would you describe your style and what are your influences?
It would probably be the easiest to classify me somewhere in between goth/rock/punk/alternative categories. But I'd say that my style really depends on the day, purpose and my current state of mind. I love pinstripe, straps, rivets, steampunk accessories, bare shoulders, high heels and so on. I tend to bring my feminine characteristics and X-type body forward with classical solutions. On a typical day you could see me wearing short miniskirt, shirt that leaves my shoulders visible, a belt, black stockings and half-high heels. I also like that any skirts have "a thing", for example a trail. On the other hand, feeling different, trailed veil skirt switches to black demin skirt, rivet belt and some simple top. My style can be whatever I want it to be, depending on my emotion. I can't really get stuck on just one style - more likely I have seasons when I fancy something particular elements. At the moment I have a season when I love to combine black with little turquoise details, for example stockings and jewelry.
Someone once said that I've created myself to be a living art piece. My style for me is that my physical beeing reflects something that I feel, even though the ways I bring it forwared may not be obvious to others. If I want to take over the world and kick some ass I wouldn't be wearing some cute lace - and then again, when feeling the urge to walk among nature, humbly enjoying its esthetics, I wouldn't wear anything too rough or disrespectful. It's also important that the clothes are in balance. Too much trash just isn't me - then again too simple wouldn't be either.
A photo exists where I'm posing for my second grade spring prize day, wearing black dress and rivet hair accessories. So I'd assume that my tendency to fancy dark has begun in very early age. I guess I get influences from all around. Some of them I recognize, some of them not. Those that I do are probably single people that I saw randomly somewhere. But I'm very strict that I never want to do exactly the same that someone else does. I would find that unpolite.

Picture by: Ida Lehtonen
What would you say to those youngsters who are still searching for their own style and are uncertain about their looks? 
Oh, this is a good one! I was bullied at school alot because of my style. I was even threatened with violence. Later it actually gave me even more sparkle and at some point being sad turned into commenting peacefully: "And does it take something away from you?". To specially rude people I just laughed and just held my strong eye contact. I admit that I did have a period in during which I dimmed myself very much because of all the pressure. It felt like it ate something away from me. It was kind of like I was lying about who I was. Only when I started to accept myself and letting myself be who I was I reached my self-confidence.
You need to try different things when you are young. If you don't do it while your flames are high you will lose some great pleasure of discovering new things. Due to psychological reasons we tend to submit to the mainstream pressure. But it's what makes you feel good that is the right solution as long as it doesn't hurt anyone. Of course you still need to respect the people surrounding you: Don't go to a funeral dressed up like you were gonna go to a bar.
Nowadays only a few have anything bad to say. Okay, there was this one time when a random car stopped at the pedestrian crossing and some young man yelled to me: "Go-oth, go-oth!". I told back: "Hipster, hipster!". The silence landed, and after I had crossed the crossing I heard a confused and slightly hurt mumbling behind me, saying: "...But I'm not a hipster, am I...". People are people. You will be treated as you let other people to treat you. Be friendly as long as it takes but don't let anyone tread you down with steel-cap boots. It's just clothes. If someone has an issue with your clothes, hand him/her a tissue.
You know that the style is right for you when it makes you feel good and sure. Try things, have fun and enjoy. Laugh - and the world laughs with you! This is your life, no-one else's.

Picture by Aki Aro
You seem to have a great confidence - no matter if you are seen in media or met face to face. What sort of things make you feel beautiful and confident?
I guess it kinda comes more from the psychological and "spiritual" side. If I'm feeling good inside it is easier to see my physical good sides, too. And avoiding haste helps, too. Even if I do exactly the same things while doing my makeup, I feel much better if I can do it all in peace - with a cup of coffee with cocoa flavour and cream. It's almost like creating a ritual of something so basic.
Of course it makes me feel happy too if someone says something nice. I like it especially when someone I don't know says something kind at the street. A friendly word can make me shine twice as much if it is clearly said sincerely. I aim to do as I preach: If I see something beautiful or interesting I will tell it even if I didn't know the person. Only one nice word may cheer up someone's day and hilight her/his good characteristics even more!
Must admit, there are also those cases when my confidence isn't so top class, though I still hear that I seem like I was sure about everything I do. I don't know where that comes from. Maybe it's because I smile, look straight into the eyes and won't cover my existence too much even when I don't feel good.

Pictures by

Left:  
Photo & copyright: 
Johan Robertsson
Models: 
Shadow Self 
& Joni@Modelboom
Styling Joni: 
Artturi Elovirta/Donatello
MUA: 
Shadow Self

 Middle
Markus Lehto

 Right:
Tiina Salminen
Photogothic.fi 

You've been a model for quite some time. What's the best thing in it and how did you end up in this career? What else do you do besides modeling?
At a young age I never really imagined that I could be a model. I was kind of an ugly duckling, whose appearance was criticized very much. I think I was 14 when I got my first couple of times to hear something good about my appearance. Back then I couldn't still take it seriously. Then, in a very short period of time people came to me four or five times, passed me their business card and asked to a model. I was just confused and didn't agree to any of these cases. I was maybe a bit traumatized because of one of the cases: an older man asked me to do nude pictures that would have been "sent to Africa" and he was willing to pay 25000 mk (back then we didn't have euros). Luckily my parents said no straight away.
I also felt that I didn't really have what it took to be a model. Then my boyfriend did a couple snap shots of me. Images were telling something completely different than what I saw in my reflection. I was even more surprised when there was actually a young, growing woman in the pictures - instead of that blobby pizzaface monster that I felt I was.
At first I fell in love with makeup models. I got trapped in a mindless trance-like experience, when I saw the works of make-up artists and the lucky people who got to wear them. I was hoping that one day I could wear that kind of art, too. One often reaches towared things one fancies. Well, I like the birds, good company, science, intelligence, mysticism, theater - and beautiful things. Because I was not a model but still wanted to do that, I started to play with my camera. Most of my training pretty much relied on self-portraits.
My first gig I did to my friend's company. It was an online store and I posed for the website banner. Each who participated to that photoshoot was pretty much an amateur: we took pictures in low light in the living room without any any big lighting effects, just the living room's wallpaper as background! Haha! But everyone starts somewhere. Next, I did some outdoor photoshoots and also learned something about post-editing. After this, my job at Cyber Shop's customer service drove me to do my first catalog. So I could say I ended up doing paid photoshoots quite fast. Then, an old high school acquaintance Tiina Salminen contacted me and told me that she remembered me from high school and wanted to do a fairy themed photoshoot at old castle ruins. After that we did many projects together and helped each other to develope. It didn't take long when I started to receive even more emails and people asking me to be their model.
The turning point would be when I sent my applicationto Back Street webstore. I had tremendously fun with Jenni Salmela, and I was asked to come again and again. Then came the Vixxsin design I was involved from the beginning, and since that I've remained as standard face of the brand. Vixxsin brought co-operation with Evil Clothing, which in turn brought Poizen Industries, Innocent, Heartless and so my modeling work started to turn towards commercialization. Today I'm concentrated in catalog pictures. I still do some free working if there is something new to learn or if I want to have fun with people. Everyone needs to develope at times and TFCD is a good way to do that.

And that's probably the best thing about being an alternative model: it's fun! Photoshoots are always really refreshing. They can be compared to theater trainings. You get to express yourself, meet new people and create a fantasy. I like telling stories and playing with roles. In fact, my profession is drama instructor. Photoshoots are kind of like theater. In fact I would hope to people to remember that what you see in my pictures is always a combination of something real and something fictional. Hardly anyone can stare a bag in real life as passionately as a model will do in a catalog photo. The catalogs are there to sell. My job as a catalog model is to make the product look desirable.
In addition to modeling my largest love is my parrot hobby. I have had birds since the age of 7. Even now, my white-bellied caique Pyro makes responding difficult since he would like to play and wrestle with me, making my keyboard bouncing. In addition to birds I study pop/jazz singing as a hobby. As a second job I do make-up gigs and I also dream about becoming a parrot trainer. I enjoy just being and feeling the surrounding atmosphere or perhaps reading something that teaches me something. I love macabre aesthetics, making everything some kind of a ritual and studying things that the mankind still doesn't know much about.

Picture by: Laura Koski


You had a large surgery this year. You'r illness is rare and not easily diagnosed? It's so great how you have been so open about it in media so that others could recognize the symptoms, too! How did your state of health influences to your life and have your thoughts about common health changed after that?
For those of your readers who don't know, I have endometriosis. It's actually quite common but compared to that it's not diagnozed often, probably because the symptoms can resemble just average smaller problems, just affecting stronger.
Endometriosis has several consequences. First, there's pain. Pain affects to how you feel. If I'm sitting with my friends while having strong pains or constantly running to bathroom I just can't relax or feel comfortable. Some type of pain also can influence your private relationship, causing your self-esteem to get terribly low. And then there's of course the idea that something in me is broken so that I might not be able to have kids. Even though I'm not gonna have kids for a while and it doesn't mean that much to me I can assure you that it really hurts when someone tells you looking into your eyes that you may never get one of your own. It makes you feel like you're not whole. That you are a defective individual, useless and faulty for not being able to do something that should be biologically so primitive and self-evident. Well, luckily I have managed to pass these feelings bit by bit. The surgery went so fine that there may not even be a problem if I some day want to manufacture a mini-Ida.
The surgery caused me five little cross shaped wounds to my tummy. At first I was afraid how it would affect to my self-esteem but I actually think the scars are kinda cute! They tell about life. And if that's stopping me from doing some photoshoots that reveal my belly, well, boo-hoo. Health is always much more important. You have to take care of yourself. And if I stop diggin' the scars I can always take some covering tattoos. I think it's always better to see a doctor if you feel that something is wrong inside your body.

Are there any upcoming projects or plans? 
Next week there will be a photoshoot at a hotel. I don't do nude, but this is quite close. No, I won't be revealing anything - not my style.  But there will be maybe a bit more skin visible than usually. I want to overcome some of my fears and show my scars and body as it is. A week after that I will have a steampunk themed photoshoot. Also, there will be one larger photoshoot that is a surprise! Oh, and in February you will see some new catalog photos, too!

Out of the relief, could you tell your five beauty tips? Thanks for the interview!
1. Primers. A good primer saves alot!
2. Study, learn and maintain your skills. Not many of us managed to draw that perfect liquid line at first try. Be precise and do things with care. Beware of edges when using foundation. Be cafrefull not to make mess. Refine your artwork.
3. Maintain your details: nails, root growth, skin, body and so on. I don't mean that you always have to be tip top. You don't have to be drop-dead gorgeous but if you want to be it can best be done when you create one awesome and fluent whole from little details.
4. Play with changing. Try some colored lenses or new hair style!
5. Decide to be beautiful. That's maybe the most important tip of all. Go infront of the mirror, notice your best parts and smile to yourself. Give yourself a permission to love yourself. Craft your reality: when you really think that you are beautiful - you are.
Now if someone would like to quibble, one could comment on that a human being is always beautiful or that natural beauty is the greatest beauty. I want to stress that all I say is a subjective experience. This is the way I experience the matter, even if someone else may see it otherwise.


Links:
Official page
Facebook
Blog
Click ÄÄNESTÄ for Ida-Emilia K. and give her a chance to win dream job around the world 

6 kommenttia:

ShaDow kirjoitti...

Ihana ja inspiroiva haastattelu. Aina yhtä upea Ida ^^

Dekadenz kirjoitti...

Tosta tytöstä saa kyllä mielettömän upeita kuvia <3 Ja ajatukset oli toki hyviä myös!

Saija Sasetar kirjoitti...

Ida-Emilia on kyllä vaan niin mahtava nainen! <3

~ Frillycakes ~

linnea-maria kirjoitti...

I follow her blog and think she's beautiful. I couldn't imagine that she was bullied.

Belsissa kirjoitti...

Ihan loistavia tällaiset haastattelut! Näistä tosiaan saa paljon enemmän irti kuin kuvista. Tätä kautta monet varmasti löytävät esimerkiksi uusia mielenkiintoisia blogeja.

Yksi päivä tässä tuli juuri mietittyä, miten onnekas sitä on, kun on syntynyt internetin aikakaudelle. Nykyään inspiroivia ihmisiä löytyy niin helposti. Luen ystäväsi blogeja ja hän on varmaankin yksi upeimmista bloggaajista, joihin olen törmännyt. Ihan kaikin puolin. Tämä haastettelu on todella onnistunut niin haastateltavan kuin haastattelijankin osalta. Kysymysvalintasi olivat oikein hyviä, sillä ne toivat hyvin esiin juuri ne puolet Idasta, minkä vuoksi luen hänen blogejaankin ja mitkä tuossa heti alussa luettelitkin.

Minä ainakin luen tällaisia haastatteluja todella mielelläni, jos jatkossa vielä inspiroidut tekemään! Loistava postausidea!

Leena kirjoitti...

ShaDow: Ida on aina <3 Ja hyvä että pidit!

Dekadenz: Niin saa, ja Ida ajattelee aina niin mielenkiintoisesti ^^

Saija Sasetar: On, mahti!

linnea-maria: Yeah, I didn´t too when I heard.. she seem to be so confident and all.

Belsissa: Hienoa, että pidät! Näitä on tulossa lisää, oon tekemässä just uusia. Kaikenlisäksi tuntuu että pääsee jotenkin lähemmäs noita itse ihmisiä ja oppii uusia ajatuksia ja muuta kun pääsee keskustelemaan inspiroivien ihmisten kanssa! Toivon mukaan tulevat haastattelut ovat myös lukemisen arvoisia!