sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Miten paljon sinä kulutat


Kuulumisia ajattelin tulla kertomaan. On se vaan niin ihanaa olla taas terve. Terveys tuntuu jatkuvasti olevan jonkinlainen itsestäänselvyys. Sen tajuaa aina kunnolla vasta, kun on todella kipeä. Ja kipeänä tulee luettua paljon.. Oon tilannu Janille joululahjaksi Tieteen kuvalehteä ja siihen kirjasarjaa. Syömishäiriöisenä oon ollut superkiinnostunut kaikesta mikä liittyy kehoon ja energiaa. Noh, Tieteen kuvalehti sanoo, että ihmiset tarttee 70 prosenttia energiastaan kehon eri elinten toimintaan. Hei se on aika paljon, kun miettii, kuinka paljon jengi kuvittelee ruuastaan menevän suoraan läskiksi lihojen ja elinten ympärille, vaikka loppuen lopuksi sä tartteet ylipuolet sun syömästä energiasta pelkästään selvitäkses hengissä. 

Keskiverto ihminen käyttää energiastaan vaan 20 prosenttia fyysiseen toimintaan ja loput kymmenen menee siihen, että ruuansulatus toimii ja pysytään lämpimänä. Elimistä maksa vie eniten energiaa (mä luulin aiemmin kyllä, että aivot), se vie neljäsosan kaikesta energiasta. Sitten aivot, jotka vie 20 prosenttia. Toivottavasti tämä saa jonkun ymmärtämään, kuinka mielipuolinen liikunta oikeasti vie sisäelimiä ja lihaksia. Kun rasva on palanut, sen jälkeen lähtee lihakset ja sitten sisäelimet alkaa rutistumaan, siksi ne ei toimi, koska ne ei saa energiaa. Että syökää kunnolla, että jaksatte, pelkkä ajattelukin vie energiaa.


Mulla onneksi syömisellä leikkinen ei ehtinyt vaikuttaa muihin elimiin, kuin aivoihin. Se ilmenee huonomuistisuutena. Lähimuisti on niin kökkö, että olen tarkistamassa jatkuvasti asioita ja puolet ajasta mietin mitä olinkaan tekemässä. Faktatieto pysyy vielä huonommin päässä, nimi- ja naamamuisti pahempi ku koskaan. Keskittymishäiriökin paheni, en tunnu välillä tajuavan mitä joku sanoo mulle puhuessaan ja toistelen nykyään tosi paljon "mitä.. mitä?" 

Samaten on ihanaa, kuinka energia tuo mulle voimaa jaksaa henkisesti helpommin ja on ihanaa voida liikkua jälleen normaalisti ilman, että keuhkot syöksee tulta, silmissä vilkkuu pisteitä tai joka paikassa on jatkuvasti kramppeja. Eilen päätin lähteä ulos ensimmäistä kertaa viikkoon (mä en halua kipeänä lähteä mihinkään) ja päädyin ensin naapuriin ja siitä jatkoille lähibaariin, josta sitten kaupunkiin. Mulla oli järjettömän hauskaa. Paniikkikohtauksia tulee enää tosi harvoin juodessa, vaikka eilen en kyllä juonutkaan kun kaksi lasillista (olipa epäoleellista). Jos olisin vielä entisessä kunnossa, tuskin olisin saanut edes lähdettyä ulos itsesääliltä ja kivuilta. Hurraa ruoka! Josta puheenollen, aamupala aika!

/Leena

P.s Sori unohdin sen videon, yritän väsätä sen jossain vaiheessa :)

4 kommenttia:

Suski kirjoitti...

Hyvä, että olet päässyt paranemaan kavalasta sairaudesta.

Näin eräs päivä bussissa naisen, jonka painoindeksi lähenteli varmasti lähellä kymmentä. Ei todellakaan kaunis saatikka terve näky. Jos olisi kävellyt hautausmaalla vastaan, olisin saattanut alkaa epäilemään omaa mielenterveyttäni...

Leena kirjoitti...

Suski: No en mä siitä ihan kokonaan ole vielä irti päässyt, mutta eiköhän sekin aika koita<3 Ja ää en tiedä miten sellasia superluurankoja annetaan kävellä kaupungilla vapaana, tekis mieli viedä ne nenämahaletkuun suoraan sairaalaan, käy sääliksi =(

Niina kirjoitti...

Ihana tää sun blogis edelleen ♥ Tää ulkoasu, nää kuvat ja tekstit niin mahtavia! http://distressedfairy.blogspot.com/ < tuossa mun uuden blogin osoite :)

Leena kirjoitti...

DistressFairy: Kiitoksia hurjasti<3 ja aijaa, mä jo mietinkin mihin sä katosit 0_o