lauantai 25. helmikuuta 2012

Think what you say



On aivan sama minkä kokoinen tai näköinen ihminen on, jos se on itse tyytyväinen itseensä. Siinä vaiheessa, kun muiden kommentit satuttavat ja muuttavat omaa käsitystään itsestään ja ulkonäöstään, voi seuraukset olla vakavat. Itse ala-asteelta asti kiusattuna ja jopa oman äitini ilkeästi sanotut sanat ovat vieneet monta onnellista vuotta pois elämästäni, olen ollut nyt yli 12 vuotta masentunut ja syömishäiriöinen, vain siksi, että aloin uskomaan muiden sanoihin. Myös se, että olen ollut ihmisille pelkkää ilmaa, on tehnyt minusta täysin itsekriittisen ja uskomaan, että olenkin pelkkää ilmaa. Ei riitä, että koulussa ja työpaikoilla on kiusattu, myös omat kaverini ovat kääntäneet kelkkansa ja ventovieraatkin ovat kommentoineet ilkeästi, uhanneet tappaa, kourineet minua, kuin olisin pelkkä esine. Silloin, kun mut raiskattiin ja kerroin siitä, sain kuulla keksineeni koko jutun, ei mitään tapahtunut jne.. Itse tyyppi ihmettele jälkeenpäin mikä mulla oikeen oli. Baarissa ja kaupungilla olen joutunut huutamaan ja tönimään ihmisiä pois tieltäni, kyllä, vaikka olen tämän näköinen! Ilmeisesti minua ei tarvitse väistää, eikä minulle voi olla ystävällinen. 



Kaiken kokemani jälkeen tiedän olevani vahvempi, mutta mua harmittaa se, kuinka nopeasti olen joutunut aikuistumaan tiettyjen asioiden takia, lapsuutta kuitenkaan ei saa enää koskaan takaisin. Silti kaaliini ei mene, miksi aikuisenakin toisia pitää kiusata työpaikoilla ja kaupungilla. Mikä on näiden ihmisten motiivi? Huono itsetunto? Tuleeko heille oikeasti parempi olo tälläisestä? Oon miettinyt tätä aihetta aikasemminkin blogissani, lähinnä näiden anotrollaajien muodossa. Tein varmaan monien muistaman ulkonäkörasismi postauksen. Jos paikan päällä ei ole ketään mollattavaa, on helppoa mennä nettiin ja tehdä se vielä kasvottomana. Ikävä kyllä netissä asiat paisuvat vielä suuremmiksi ja pienistäkin asioista tehdään suuria. Netissä myös ihmiset tuntuvat olevan paljon herkempiä negatiiviselle kommentille. Mistähän tämäkin johtuu.. siitä, että ei yksinkertaisesti tiedä kuka on kyseessä?

Vielä tuli mieleen, että jopa syömishäiriöisenä mua on kiusattu. Jopa sairaalassa, missä mun pitäisi saada hoitoa. Hoitaja nauro mulle päin naamaa, kun kyse oli painostani, eikä selkeästi ottanut mua vakavasti. Olin silloin normaalipainoinen. Ilmeisesti normaalipainoinen ei voi olla syömishäiriöinen, koska mä en näytä sairaalta. Hemmetti, pitääkö tässä esitellä verta vuotavaa ruokatorvea jne, jotta joku ihminen uskoo minun olevan sairas? Kyllä, tiedän ettei syömishäiriöt näy muilla, kuin alipainoisilla tai ylipainoisilla, mutta on niitä silti sellasiakin ihmisiä, joiden luonnollinen paino on olla laiha tai ylipainoinen. Ja joillakin vaan on erilaiset syömistottumukset.  Nyt poikkean taas alkuperäisestä pointistani. Kysymys kuuluu, milloin minä olen tarpeeksi sairas, jotta minut otetaan vakavasti? Milloin minä olen tarpeeksi ihminen, jotta minut ylipäätään otetaan missään asiassa vakavasti?



Tämän ajatuksen purkamisen aiheutti Insanityn videomerkintä ja Angelican postaus oman koon ja ulkonäön syrjinnästä. Myös laihoja haukutaan liian laihoiksi. Kumma juttu, niin minuakin ala-asteella. Olin vähän pidempi pari muuta ja olin todella laiha, ilmeisesti ei tarvitse olla läski ollakseen friikki.



Tässä Sussun video suoraan, mutta sen löytää myös tuosta "videomerkintä" sanasta.


Ja Angelican postaus on tässä.

Viimesinä sanoina voisin sanoa, että mikään ei varmasti vituta kiusaajaa enemmän, kuin se, että sä olet oikeasti ihan vitun onnellinen ja elät elämääsi kuten haluat, ole millainen haluat ja haistata muille vaikkapa sateenkaaret jos sille päälle satut. Hymyile, niin elämäkin hymyilee sinulle. Ja muista ajatella mitä sanot, vaikka ihmiset ei näyttäisi loukkaantuneilta, voi tietyillä sanoilla silti olla suurikin merkitys. Joten löydä ihmisistä hyvät puolet negatiivisten sijaan!



Translation: 
So, I have been thinking about how people behave towards each other. For real it is indifferent which size you are or how do you look, but some people still want to make you feel bad. I have been bullied at school from my first year.. to this day. When people treat you as you are air you start to think about.. you are air. You are nothing. Because of my school friends, my own friends, my own mother and even co-workers I have been depressed and dealing with eating disorder for over a 12 years now. I have lost so many happy childhood and teen years and I am very sad about that.. I needed to grow up more faster than my friends because what I needed to handle was not the things my age should have been.

Weight issue is always an issue for me. I haven't ever been happy about how I look and it is all thanks to people who have said bad things to me. I am not good for them when I am thin and I am not good enough when I am this size. Nothing is ever good enough. I am so tired to this bouncing all around, I just want it to stop. I want that good people stays in my life and people that are not good for me just go away.

Some people have wanted me to die or said that I am ugly. Men thinks they owned me and I have been treated like an object. I have been raped and I have just heard I just imagine the whole thing, nothing did not happened etc.. The guy even asked me what is wrong with me afterwards.

I was reading Angelicas blog and I just wanted to share little bit of my story. Remember to think before you say anything because someone could remember your words many years later. Do you want he/she to remember your good words.. or bad words..?

And I just wanted to say every one you who have been bullied some how:



/Leena


11 kommenttia:

Gabriell kirjoitti...

Hyvä että sinäkin kirjoitit tästä, tämä on niin totta.

Tsemppiä. <3

Saara kirjoitti...

voi suo, varmaan hirveetä ollut tollanen kiusaaminen tms, ja se että kun sut raiskattiin, niin suo ei otettu tosissaan. varmaan ihan kauheaa ! en mä ees pysty kuvittelee millasta se on ollut....

voimia sulle, vaikkakin sillon kun se tapahtu se ois ollu ehkä enemmän ajankohtasta, mutta voimia sulle silti (: <3

linnea-maria kirjoitti...

So sad that you had to go through things like this. And when you even mention your mother who should be the one that stands for you, that is sad. But I know what you mean I don't have the best relationsship with my mother either, she seems to look for negative things about me to say all the time. Reading about how the peapole around you behaved after the rape is fucking horrible. I can only wish that you dont have to deal with people like this anymore. Hugs /Therese

Julian kirjoitti...

Todella kurjaa, että oot joutunu saman kohteeksi kuin mäkin. Raiskauksen ja sen ettei kukaan usko sua. Muakin on koulukiusattu ihan alusta lähtien. Koeta jaksaa, sulla on hyviä ystäviä ja ihmisiä jotka rakastaa sua sellaisena kuin oot, minkä kokoisena tahansa.

Oon todella pahoillani sun äidin käytöksestä, mutta et ole ainoa. Ite oon saanut kuulla humalaiselta äidiltäni että mun pitäisi tappaa itseni. Isäni on myös kohteliaasti todennut että olen hullu, kun pyysin apua. Koko elämäni mulle on hoettu että mä vaan kuvittelen ja että olen herkkä. Mun vanhemmat on myös tehneet anteeksiantamattomia tekoja.

Loppuun vielä oikeinkirjoituksesta:
- From my first year
- I have just heard that I just imagined the whole... etc.

Voimia sulle!

Kartanonrouva Elise kirjoitti...

Oon tosi pahoillani kaikesta, mitä olet joutunut kokemaan. Mutta älä missään nimessä luovuta koskaan millään tavalla, sillä maailma kaipaa meidän kaltaisiamme herkkiä ihmisiä. Voimia, oot ihana tyttö.

Aurélie kirjoitti...

Järkytyin kovin tuosta, että sinut on raiskattu. Ihan hirveää, että olet joutunut kokemaan sellaista, ja vielä, ettei sinua ole uskottu! Voimahaleja<3 Tämä oli pysäyttävä teksti. Muista, että kiusaajista huolimatta sinulla on myös paljon ihailijoita! Olet kaunis ihminen.

Ja itse olen kanssa saanut kuulla anoreksiakautenani psyk. sairaalassa eräältä mieshoitajalta huvittuneeseen sävyyn, että yhtiin kuuluisiin anorektikkokaksosiin verrattuna olin läski (vaikka olin silloin selkeästi alipainoinen)!

Vaahtokarkki kirjoitti...

Voi Leena... Itsekkin joutunut kokemaan aivan samat! Ainoastaa tuo äiti-juttu ei päde ja masennuksestani pääsin eroon, onneksi. Mutta tämä oli ihanaa luettavaa. Ei siis siksi että mitä kaikkea on käynyt ym. vaan noin niinkuin muuten :) Muutenkin pakko käydä välillä lueskelemassa täällä,... eli ei... en ole unohtanut sinua ;) -Siru

Vaahtokarkki kirjoitti...

Voi Leena... Olen kokenut samat asiat kuin sinä.. lukuunottamatta tuota äiti-juttua ja masennuksesta olen päässyt onneksi eroon... Tiedän miltä tuntuu olla kiusattu, todella tiedän.. tiedän miltä tuntuu kun kukaan ei usko mitä on käynyt jne..
Kuitenkin tämä oli jollain tapaa ihanaa luettavaa! Käyn muutenkin aina välillä lukemassa sun juttuja täällä. :) Eli en ole unohtanut sinua, liekö sillä merkitystä mutta kuitenkin :D -Siru

nilkki kirjoitti...

Ei ketään saa kohdella tuolla tavoin, kyllä nyt osastolla hoitajien pitäisi ymmärtä, että vaikka ei ole sairaalloisen alipainoinen, voi olla syömishäiriöinen!!! Itelläkin on tuota syömishäiriöpaskaa meneillään, mutta olen silti normaalipaino ja alipainon rajalla, eikä sitä musta huomaa...! Toi on niin väärin ! Ja kiusaamisesta sama, tuntuu että kiusaajilla ei ole mitään hajua elämästä!! Että kihisen !! :D
Mutta voimiii sulle ihan kauheesti !! :)

Monna kirjoitti...

Ihan kauheita asioita olet joutunut kokemaan!!
On todella hienoa, että jaat noinkin isoja ja hirveitä asioita tätä kautta muille! Uskon vahvasti, että samaa kokeneet saa tätä kautta tukea ja olon siitä ettei ole näinkin kauheiden asioiden kanssa yksin!
Nostan todella hattua sinulle Leena!! <3

Kirjoitit tuossa työpaikkakiusaamisesta ja siitä että aikuisenakin jotkut idiootit jatkavat (luultavasti jo lapsena aloittamaansa) kiusaamista. Se on todellakin ihmeellistä!!!
Ja luulen, että suurin osa tälläisistä kiusaajista ovat juurikin itse huonon itsetunnon omaavia idiootteja, jotka yrittävät toisia mollaamalla saada itsensä näyttämään paremmalta!

Aaargh!!!
Tälläiset vääryydet saavat mut aina ihan raivon valtaan!

Tulipa nyt pitkä tilitys.
Mutta voimia Leena!! <3
Ja vielä kerran hatun nosto!!

-Monna <3

Leena kirjoitti...

Gabriell: Kiitoksia tuesta <3

Saara: Kyllä aika parantaa ja tälläset kuitenkin vaan vahventaa, kiitoksia <3

linnea-maria: I have great friends now and I have the support I need right now <3 Thank you so much for your comment!

Julian: Se on vaan niin ikävää ja häpeä on jotenkin vaan niin suurta vieläkin kestää. Ihan kamalaa mitä sun äitis on sulle sanonut, ei tollasta saa sanoa kenellekään.. ja muutenkin jos perhe ei tue niin kuka sitten? Mutta onneksi aina löytää kuitenkin ihania ystäviä ja terapiastakin on paljon apua loppuen lopuksi. Paljon voimia sullekin! <3

Kartanonrouva Elise: En mä aio luovuttaa, mä aion taistella! Kiitoksia <33

Aurelie: Tuntuu oudolta, että tosiaan olis mitään ihailijoita, koska oon tottunut siihen ettei musta tykätä, outo ajatus xD Mutta se tuo omanlaistansa lohtua, että tiedän että on ihmisiäkin jotka välittää ja tykkää. Ja välillä systeemi vaan kusee viel nykypäivänkin =/

Vaahtokarkki: Ihanaa että et ole mua unohtanut, en mäkää sua! Mulla ois sulle itseasiassa asiakaakin, pitääkin ottaa suhun yhteyttä <3

nilkki: Kiitoksia myötätunnosta ja näin se silti vaan menee. Onneksi on tukiverkkoa :) <3

Monna: Oh no voi kiitoksia kamalasti! Ja luultavasti oot ihan oikeessa noista kiusaajista. Kiitoksia tsemistä <3