Saatananpalvaaja, tulen ja syön sut elävältä

I translate this later, eääh its too long for me now xD

Eli eli, tänään enemmän ennakkokäsityksistä. Oon aina ollut erittäin vainoharhanen sen asian suhteen, mitä ihmiset on musta mieltä (oletko sinäkin?). Oon taistellut kovasti tätä tapaa vastaan, katsos, kun Mia osaa käyttää tätä erittäin pahalla tavallaan hyödykseen. Tietenkin ihmiset ajattelevat minusta vain pahaa, mitä minä oikein mietinkään? He miettivät, että olen läski, miksen laihduta jo? Mia on erittäin ovela. Pieniä kuiskauksia aina tietyissä sosiaalisissa tilanteissa. Yleensä se alkaa jo kotona. Mia saa minut totaalisesti turhautumaan vaatteita valitessa, peiliin katsoessa. Usein en saa lähdetyksi lainkaan ulos, koska pelkään mitä mieltä muut ovat minusta. Pelkään kaikkien olevan pahansuopia, vihaavan minua. Olen varmasti lapsellinen ja ärsyttävä.

Oikeastihan, mä en voi muuttaa itseäni sitten millään tapaa. Mulla on kova ääni, menen ja teen niinkuin mua huvittaa, sanon asioita mitä ei pitäisi todellakaan sanoa. En ole ikinä pitänyt ulkonäöstäni tai painostani, mutta miten se meinaa, että kaikki muut olisi myös samaa mieltä? Kuten jo jossain aiemmassa merkinnässä sanoin, tuskin kukaan huomaa parin kilon vaihteluita yms. Joten eipä sillä painollakaan ole väliä muiden mielestä. En ainakaan usko.

Itse tulee tehtyä liian nopeita johtopäätöksiä muista ihmisistä. Mitkä asiat siihen vaikuttaa? Noh, olen kaiketi erittäin pinnallinen ihminen, mutta joskus tulee tunne, etten tule toimeen ihmisten kanssa jotka pukeutuvat/kuuntelevat täysin erilaista musiikkia kuin minä. Ehkä se johtuu pääasiassa siitä, että mut usein leimataan saatananpalvojaksi, mikä taas on itsessään iha typerää. Ensinnäkään en usko tähän kristinuskon jumalaan, siten en myös hänen langenneeseen enkeliinsäkään. Silti lussessa on enemmän asennetta ku jumalassa koskaan. Okei eksyn vähän aiheesta. Mutta pointtina, jos joku on ikinä lukenu raamattua, voi hyvin laskea, kuinka monta jumala tappo ihmisiä ja kuinka monta saatana.. lusse vaikuttaa aika nyhveltä ton laskutoimituksen jälkeen.

Noh, mitä muuta? Käyttäytyminen, koska olen itse äänekäs ja haluan olla huomion keskipisteenä (mitä on sinänsä vaikea ymmärtää, koska useimmiten masennus estää moisen). Jos toinen on hiljainen ja pälyilevä, uskon samantien, ettei hän pidä minusta tai uskon toisen olevan harvinaisen mälsä tyyppi. Mikä on kyllä aika vikatikki, useimmat ovat vain ujoja tai eivät saa yksinkertasesti multa puheenvuoroa 0_o 

Kisu sanoi kerran, että se kuvitteli mun olevan yks maailman ärsyttävimmistä tyypeistä, ennenkuin se tunsi mua. Olin bussissa matkalla kotiin, puhuin puhelimessa (luultavasti Sallan kanssa) ja tietenkin kälätin tapani mukaan niinkuin sielu sieti. Jos Kisu ei ois hillinny itteään, olisin minä vissiin saanu turpaani ja puhelin ois lentäny lattiaan. Heh, ja nyt ollaan kavereita. Koulussa muutenkin aika moni kuvaili mua pelottavaksi ensimmäisinä koulupäivinä. Mitää xD Johtui kuulemma just mun räiskyvästä persoonasta. Kai mua on vaikea lähestyä, jos ei ole tottunut. Varsinkaan Porissa ei ole kauheasti tosi avoimia.. persoonia.

Mitkä kaikki asiat vaikuttavat teidän ennakkokäsityksiinne ihmisistä? Mikä saa teidät ihastumaan ihmisiin (kauneus on ihanan ihastuttavaa), haluamaan tutustumaan toiseen, vihaamaan toista ennenkuin tunnetkaan? Haluatko kiertää tyypin kaukaa, vai mennä juttelemaan, miettien mitä sanoisit? 

Ja tietenkin haluan tietää mitä mieltä te olette musta. Kovin moni ei mua tunnekaan, noin ihan oikeasti, joten ois kiva tietää ajatuksia. Ja ne ketä tunnenkin, ni vois kertoa mitä ajatteli kun ensimmäistä kertaa kohdattiin?

Mä uskon ihmisissä silti aina hyvään, siksi joudunkin useimmiten pettymään. Välillä tulee silti iloisia yllätyksiä ja niitä on mm. tän hetken läheisimmät ystävät <3 Ennakkoasenteet voi vaikuttaa elämään niinkin vahvasti, että sitä päätyy elämään melkein yksinään. Ihmisiä tuomitaan niin helposti. Mulla on pari kaveria, jotka on hakattu parikin kertaa ihan vain sen takia, miltä ne näyttää. Mihin meni tästä maasta sananvapaus, vapaus olla oma itsensä? Miksi täällä on niin paljon suppeamielistä, väkivaltasta kansaa, jolla ei ole parempaa tekemistä, kuin mennä raiskaamaan, tappamaan ja hakkaamaan ihmisiä kaduilla? Miksi kouluissa on vieläkin syrjintää ja fyysistä koulukiusausta? itse olin syrjittyversio. En vain ollut niinkuin muut. Siksi en saanutkaan kuulua joukkoon. Pienikin poikkeama on tuomittavaa. Mietin vain, miksi. Useimmiten erilaisia ihmisiä pelätään, mutta mitä pelättävää on tavallisissa ihmisissä, jotka vain elävät elämäänsä, niinkuin kaikki muutkin, ollen vain hieman erilaisia, tavoiltaan ja ulkonäöltään?

Pitäisikö meidän kaikkien elää naamio kasvoilla koko elämä. Esittää juuri sellaista, kuin pitäisikin? Hei, sehän olen minä. Tai ainakin olen ollut. Epäonnistuin siinä silti surkeasti. Koska esitin jotain mitä en ollut, se romahdutti mut vielä pahemmin, kuin olisin ikinä uskonutkaan. En ole ikinä halunnut olla mitään muuta kuin normaali, mutta silti se pelottaa mua. Mitä järkeä siinä on, jos kukaan ei kuitenkaan hyväksy ketään, sellaisena kuin on? Ei tässä maailmassa tunnu olevan mitään järkeä. Jos minä tunnun pelottavalta, saatananpalvoja pissikseltä, mikä sinä sitten olet? Ehkä on sullekin manauksen paikka.

/Leena kuittaa ja menee mussuttaa sipsei, vähät välittäen mitä muut siitä miettii.

P.s Ajatuksia siis, kaikenlaisia kehiin! Pohdintasi voi päätyä kirjaani vink vink.