sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Saatananpalvaaja, tulen ja syön sut elävältä

I translate this later, eääh its too long for me now xD

Eli eli, tänään enemmän ennakkokäsityksistä. Oon aina ollut erittäin vainoharhanen sen asian suhteen, mitä ihmiset on musta mieltä (oletko sinäkin?). Oon taistellut kovasti tätä tapaa vastaan, katsos, kun Mia osaa käyttää tätä erittäin pahalla tavallaan hyödykseen. Tietenkin ihmiset ajattelevat minusta vain pahaa, mitä minä oikein mietinkään? He miettivät, että olen läski, miksen laihduta jo? Mia on erittäin ovela. Pieniä kuiskauksia aina tietyissä sosiaalisissa tilanteissa. Yleensä se alkaa jo kotona. Mia saa minut totaalisesti turhautumaan vaatteita valitessa, peiliin katsoessa. Usein en saa lähdetyksi lainkaan ulos, koska pelkään mitä mieltä muut ovat minusta. Pelkään kaikkien olevan pahansuopia, vihaavan minua. Olen varmasti lapsellinen ja ärsyttävä.

Oikeastihan, mä en voi muuttaa itseäni sitten millään tapaa. Mulla on kova ääni, menen ja teen niinkuin mua huvittaa, sanon asioita mitä ei pitäisi todellakaan sanoa. En ole ikinä pitänyt ulkonäöstäni tai painostani, mutta miten se meinaa, että kaikki muut olisi myös samaa mieltä? Kuten jo jossain aiemmassa merkinnässä sanoin, tuskin kukaan huomaa parin kilon vaihteluita yms. Joten eipä sillä painollakaan ole väliä muiden mielestä. En ainakaan usko.

Itse tulee tehtyä liian nopeita johtopäätöksiä muista ihmisistä. Mitkä asiat siihen vaikuttaa? Noh, olen kaiketi erittäin pinnallinen ihminen, mutta joskus tulee tunne, etten tule toimeen ihmisten kanssa jotka pukeutuvat/kuuntelevat täysin erilaista musiikkia kuin minä. Ehkä se johtuu pääasiassa siitä, että mut usein leimataan saatananpalvojaksi, mikä taas on itsessään iha typerää. Ensinnäkään en usko tähän kristinuskon jumalaan, siten en myös hänen langenneeseen enkeliinsäkään. Silti lussessa on enemmän asennetta ku jumalassa koskaan. Okei eksyn vähän aiheesta. Mutta pointtina, jos joku on ikinä lukenu raamattua, voi hyvin laskea, kuinka monta jumala tappo ihmisiä ja kuinka monta saatana.. lusse vaikuttaa aika nyhveltä ton laskutoimituksen jälkeen.

Noh, mitä muuta? Käyttäytyminen, koska olen itse äänekäs ja haluan olla huomion keskipisteenä (mitä on sinänsä vaikea ymmärtää, koska useimmiten masennus estää moisen). Jos toinen on hiljainen ja pälyilevä, uskon samantien, ettei hän pidä minusta tai uskon toisen olevan harvinaisen mälsä tyyppi. Mikä on kyllä aika vikatikki, useimmat ovat vain ujoja tai eivät saa yksinkertasesti multa puheenvuoroa 0_o 

Kisu sanoi kerran, että se kuvitteli mun olevan yks maailman ärsyttävimmistä tyypeistä, ennenkuin se tunsi mua. Olin bussissa matkalla kotiin, puhuin puhelimessa (luultavasti Sallan kanssa) ja tietenkin kälätin tapani mukaan niinkuin sielu sieti. Jos Kisu ei ois hillinny itteään, olisin minä vissiin saanu turpaani ja puhelin ois lentäny lattiaan. Heh, ja nyt ollaan kavereita. Koulussa muutenkin aika moni kuvaili mua pelottavaksi ensimmäisinä koulupäivinä. Mitää xD Johtui kuulemma just mun räiskyvästä persoonasta. Kai mua on vaikea lähestyä, jos ei ole tottunut. Varsinkaan Porissa ei ole kauheasti tosi avoimia.. persoonia.

Mitkä kaikki asiat vaikuttavat teidän ennakkokäsityksiinne ihmisistä? Mikä saa teidät ihastumaan ihmisiin (kauneus on ihanan ihastuttavaa), haluamaan tutustumaan toiseen, vihaamaan toista ennenkuin tunnetkaan? Haluatko kiertää tyypin kaukaa, vai mennä juttelemaan, miettien mitä sanoisit? 

Ja tietenkin haluan tietää mitä mieltä te olette musta. Kovin moni ei mua tunnekaan, noin ihan oikeasti, joten ois kiva tietää ajatuksia. Ja ne ketä tunnenkin, ni vois kertoa mitä ajatteli kun ensimmäistä kertaa kohdattiin?

Mä uskon ihmisissä silti aina hyvään, siksi joudunkin useimmiten pettymään. Välillä tulee silti iloisia yllätyksiä ja niitä on mm. tän hetken läheisimmät ystävät <3 Ennakkoasenteet voi vaikuttaa elämään niinkin vahvasti, että sitä päätyy elämään melkein yksinään. Ihmisiä tuomitaan niin helposti. Mulla on pari kaveria, jotka on hakattu parikin kertaa ihan vain sen takia, miltä ne näyttää. Mihin meni tästä maasta sananvapaus, vapaus olla oma itsensä? Miksi täällä on niin paljon suppeamielistä, väkivaltasta kansaa, jolla ei ole parempaa tekemistä, kuin mennä raiskaamaan, tappamaan ja hakkaamaan ihmisiä kaduilla? Miksi kouluissa on vieläkin syrjintää ja fyysistä koulukiusausta? itse olin syrjittyversio. En vain ollut niinkuin muut. Siksi en saanutkaan kuulua joukkoon. Pienikin poikkeama on tuomittavaa. Mietin vain, miksi. Useimmiten erilaisia ihmisiä pelätään, mutta mitä pelättävää on tavallisissa ihmisissä, jotka vain elävät elämäänsä, niinkuin kaikki muutkin, ollen vain hieman erilaisia, tavoiltaan ja ulkonäöltään?

Pitäisikö meidän kaikkien elää naamio kasvoilla koko elämä. Esittää juuri sellaista, kuin pitäisikin? Hei, sehän olen minä. Tai ainakin olen ollut. Epäonnistuin siinä silti surkeasti. Koska esitin jotain mitä en ollut, se romahdutti mut vielä pahemmin, kuin olisin ikinä uskonutkaan. En ole ikinä halunnut olla mitään muuta kuin normaali, mutta silti se pelottaa mua. Mitä järkeä siinä on, jos kukaan ei kuitenkaan hyväksy ketään, sellaisena kuin on? Ei tässä maailmassa tunnu olevan mitään järkeä. Jos minä tunnun pelottavalta, saatananpalvoja pissikseltä, mikä sinä sitten olet? Ehkä on sullekin manauksen paikka.

/Leena kuittaa ja menee mussuttaa sipsei, vähät välittäen mitä muut siitä miettii.

P.s Ajatuksia siis, kaikenlaisia kehiin! Pohdintasi voi päätyä kirjaani vink vink.

7 kommenttia:

satua kirjoitti...

syrjintä on niin epäkypsää ja kertoo kyllä henkilön aivokapasiteetista hurjasti. tosin voihan syrjintä johtua pelosta ja kateudestakin.

olet voimakas persoona, kun uskallat olla aito oma itsesi! siihen harva pystyy. jokainen on kuitenkin ainutlaatuinen, joten miksi itseään pitäisi yrittää edes tunkea joihinkin yleisiin "normeihin" saati luokituksiin?

minusta erilaisuus on rikkautta ja todella upeaa. antaa kaikkien kukkien kukkia ;)

© Carrie kirjoitti...

Itellä taitaa vissii olla vähän sama homma, että ulkonäöin takia tuomitaan heti. Kaikki kyttää koulussa, syrjitty olen.. ahistaa mennä jokapäivä kouluun. Tunnilla sai joskus viimevuonna jostain kumeista selkään ja kaikkee muuta.. mä en vaan tajuu miks ulkonäön mukaa pitää arvostella heti, vaikkei tunne ihmistä ollenkaa. Parempi vaikka olis vetää ennakkoluulot, mut silti pitää ne omana tietonaa.. eikä heti alkaa toista siitä pilkkaamaa, mikä tahtoo olla..
En tajuu nykyaikaa.. ._.

~ Sori innostuin kirjottaa. xD

SmilingGirl kirjoitti...

Sä et todellakaan ole läski. Ja saat syödä sipsejä hyvällä omatunnolla. P.S. Kirjaan? Kirjoitatko kirjan? Ihanaa! :D <3

Ja Suomen syömishäiriöisten hoito on niin perseestä. Mun mielestä se on niin surullista, ettei yli 18-vuotiasta voida pakottaa hoitoon kun vasta silloin kun on vaaraksi muille ja itselleen... :'(

Gampela kirjoitti...

Ennakkokäsityksiä on niin pitkää kuin on ihmisiäkin. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta jokainen meistä voi silti antaa kaikkien kukkien kukkia. :)

Täytyy sanoa, että et tunne minua ja mitä tulee esimerkiksi ulkonäkööni, luulen että lukeuduin juuri niihin tyyppeihin - joista mainitsitkin kirjoituksessa - joihin suhtautuisit ennakkoluuloisesti. (Minua on esimerkiksi sanottu "pissikseksi" monenmonta kertaa.) Olen kuitenkin seuraillut pitkään merkintöjäsi, ensin Galleriassa sitten täällä blogissa. Tekstisi ovat mielenkiintoisia ja tavallaan pystyn samaistumaan tunteisiisi, sillä itsekin olen ollut Mian ja Anan uhri. Ja vaikka siitä onkin jo vuosia aikaa, luulen etten ole selviytynyt siitä vieläkään. Arvet menneistä muistuttavat edelleen.
Toivotan sulle kuitenkin todella paljon tsemppiä ja jaksamista! En tunne sinua, mutta vaikutat silti todella hienolta ihmiseltä. Pidä pää pystyssä!

Leena kirjoitti...

satua: Jep. Niin voikin johtua kateudesta.. en kyllä itse ymmärrä, miten joku voisi olla mulle kateellinen haha xD Uskallan olla oma itseni siksi.. koska mä olen oikeasti tällänen avoin ja hieman .. omituinenkin xD On tää kans osana mun parantumistakin, esitän ettei mulla ole mitään hävettävää. Se on sen kirjan perustakin. Kerron kaiken, mistä yleensä vain kuiskitaan. Niinpä, antaa kaikkien kukkien kukkia!

Carrie: Elä välitä kiusaajista, muakin kiusattiin, lukiossa asti. Sä olet parempi kuin ne, kun et alistu kiusaamaan. Yleensä kun jättää toiset omaan arvoonsa, kiusaaminen loppuu. Toivottavasti pian sun kiusaamisesi loppuu, koska se on ihan perseestä, eikä siihen ikinä kukaan puutu. Yleensä se vain paheneekin jos siitä kertoo. Voimia sinne kovasti tän asian kanssa! Ole ylpeä itsestäsi! Ehkä ne on vain kateellisia ;)

Smiling girl: Jep, olen jo pari vuotta kirjottanut oma elämänkertaani, saa nähdä valmistuuko se vasta ku oon 60, mutta olen todella innoissani siitä, vaikka se onkin vaikeaa kirjottaa joistain asioista. Ja sain tosiaan osastopaikan vasta yritettyäni itsemurhaa.

Gampela: On mulla paljon ystäviä jotka on ihan erilaisia kuin minä, en siis todellakaan tuomitse muita tyylejä (jos nyt kategorioidaan), jokainen on sellainen kuin on. On vaan vaikeampi tosiaan löytää yhteistä useimmiten. Ja yleensä juuri mut tuomitaan ulkonäön perusteella.. on tää hankalaa. No enivei, mitä, olet kyylänny mua galleriassa asti ja täällä? Säkin vaikutat tosi mukavalta :) Ja oon otettu tosta seuraamisesta, vaikka nyt vasta vissiin sait sanaisen arkkusi auki xD Arvet muistuttaa elämästä, niin sen pitääkin olla, niissä ei ole mitään häpeämistä. Toivottavasti sh ei enää kalva sinua, toisin kuin täällä päässä. Kaikkea hyvää sinne suunnalle! Siunausta.

Maria kirjoitti...

Niin luulen että minäkin tyylini perusteella kuulun niihin ihmisiin jotka sinä tuomitsisit ennakkoluulojen perusteella. Toisaalta minulla ei ole koskaan ollut mitään yhteistä ns. "pissisten" kanssa :) vaan niitä harvoja ystäviä olen löytänyt sinun tyylisten ihmisten joukosta. Siis ihmisten jotka ovat tulleet itse tuomituiksi ulkonäön perusteella ja siksi ovat (toivottavasti!) itse vähän ennakkoluulottomampia. Olen myös todella hiljainen ja syrjäänvetäytyvä pitkäaikaisen masennuksen vuoksi joka vähän vaikutti siihen millainen aikuinen minusta kasvoi. Tulen itse usein tuomituksi olemukseni perusteella ja se on ehdottomasti tehnyt minusta enakkoluulottoman toisia ihmisiä kohtaan tai vaikka vaan siitä mitä heillä on päällään tai paljon meikkiä käyttää. Koska ihminen voi näyttää miltä haluaa mutta sisin ei näy ulos päin, joten sitä sitten toivoisi ennakkoluulottomuutta toisiltakin.

Leena kirjoitti...

Maria: En mä ihan välttämättä tuomitse suoranaisesti, mutta koen hankalammaksi kohdata, koska olen itse niin erilainen. Vaikea löytää just mitään yhteistä, ellei se näy jo päällepäin tai toinen on yhtäinnokas vaihtamaan yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Kuten jo aikasemmin sanoin, on mullakin silti erilaisia ystäviä, ei kaikki oo raskaamman musan kuuntelijoita esim.. Nimenomaan monet voi näyttää toiselta mitä on. Esimerkiksi esittää kilttiä ja ollakin kusipää, tai esittää kovaa ja ollakin pehmo, meitä on moneen lähtöön. Onnelliselta vaikuttava ihminen voikin tehdä itsemurhan. Olen kyllä iloinen, että erilaiset ihmiset lukee mun blogiani, tää inspiroi kirjottamaan lisää ja pohtimaan asioita muidenkin nähtäville. Kiitoksia pitkästä kommentistasi :)Ja siunausta hurjasti, toivottavasti opit avautumaan vielä lisää, opit paskoista asioista ja olet onnellinen <3