Oh baby I´m on fire.

  Jaa mitä vuosi on taas vaihtumassa vai? Vaikka wiccat viettävätkin uuttavuotta jo Samhainina (sapattikalenterin mukaan), silti tuntuu paukutteleva uusivuosi enemmän vuoden vaihtumiselta. Mä en oikeen osaa sanoa mitä mieltä olen ollut tästä vuodesta. Hmm..

  Olin osastolla alkuvuodesta, hiusväri on vaihtunut keltasesta blondiin, siitä hopeaan ja sitten takaisin punaseen ja mustaan. Ja pitkästä aikaa tuli takasin otsatukka. Kovin paljoa ei ole tullut kuvia menosta ja meiningistä, hauskaa on silti ollut! Uusia ystäviäkin olen saanut, monia! Koulussa olen oppinut paljon uutta ja tajusinpa työssäoppimisen yhteydessä, että kykenen tekemään töitäkin. Ja mentiin Janin kanssa kihloihin! Ja 2 uutta rottaperheenjäsentä tuli myös.

  Tajusin, että elämä on täynnä pieniä valintoja, jotka määrittää sen, missä ollaan nyt, miksi tässä mä istun nyt tässä koneella kirjottamassa tätä. Se, että sain itseni sinne osastolle, hakemaan apua, vaikka Janin kanssa se olikin vaikeaa, se pelkäsi menettävänsä mut. Kai se tajusi, kuinka vakava mun tilanteeni on. Mua surettaa, että olen saanut sen niin huolestuneeksi, mutta samalla meidän suhde vahvistui ja me tajuttiin kuinka paljon me merkitään toisillemme, kuinka paljon tuki oikeasti auttaa. Kunpa muillakin olisi yhtä vahva tukiverkko mitä mulla on ollut. Mä muistan, kuinka iloinen Anniina oli mun puolesta, kun kerroin, että olin saanut sen polipaikan. Ja muistan miltä tuntu, kun se pari viikkoa sitten kertoi, kuinka huolissaan se on musta. Ei tälläsistä asioista aina puhuta. Muistan, kuinka Laura mua tuki siellä, muistan kuinka se autto mua ymmärtämään, että tarttisin osastoapua, ettei ole väärin pyytää sitä apua. Kiitos siitä, en olisi ilman sua uskaltanutkaan..<3

  Mitä muuta opin? Että mä olen juuri nyt hyvä tälläisenä, kuin mä olen. Tajusin juuri, että oon sisäistänyt sen oikeasti. Haluan enemmän sellaisia kommentteja, kuin Laura anto mulle viime kesänä, mun sipsuttaessa korkkareilla kaupungilla "Wow sä näytät upealta! Ihan naiselta!" xD Tai jotain ton tyylistä, tuli tosi hyvä olo.


  Kun oon kattonu noita dokkareita ja telkkaristakin tulee ties mitä kauneusohjelmia ja todellisen kauneuden etsijäohjelmia.. Mistä naiset on saanut päähänsä, että laihuus on kaunista? Että se on haluttavaa? Miehet, kun ne ostaa pornolehtiä, ei ne osta sitä jos kannessa on just kuolemaisillaan oleva kukkakeppi jonka etäsesti huomaa naiseksi. Ne haluaa muotoja, naiseutta, itsevarmuutta. Joten, onko joku mies sanonut joskus sitten niille, että niiden pitäisi olla laihoja? Vai onko vain media tuonut sen mukanaa, kun työstä stressaantuneet mallit on laihtuneet ja ne näkyvät jokaisen kotiin telkkarin ja lehtien kautta..?  

Kertokaa oma mielipiteenne. Mikä on teidän kauneusihanteenne? Linkittäkää kuvia ja kommentoikaa muuten vain.

 Miten mä oon oikeesti joskus voinut pitää muotoja jotenkin rumina? Syömishäiriö sumentaa oman ajattelukyvyn ihan totaalisesti. Mä olen edistynyt vuodessa ihan helvetisti. Normaalipaino sananakaan ei kuulostaa enää siltä, että se olis ällöttävän ison kuuloinen. Ei normaalissa tunnu olevan enää mitään väärää (paitsi niinä heikkoina hetkinä, joita aivan varmasti kaikille tulee). 

 Ehkä mun aiemmat kauneusihanteet on samantien ottaneet niin helposti mallia malleista ja laihoista julkkiksista siksi, että olin sillon vielä niin nuori. Kuka 11-vuotias tietää, mistä oikeasti pitää ja miltä haluaa näyttää, kun joka tuutista tulee millon mitäkin "ole tälläinen" "ajattele näin" "näin laihdutat kymmenellä liikkeellä" "tämä ja tämä julkkis vuoden kuumimmat!". Vaikka olisikin varma omista tavotteistaan ja minäkuvastaan, ei sitä tajua, kuin vasta vuosia myöhemmin, kuinka paljon onkaan muuttunut. Varmaan kaikkia muitakin (kuten minua) naurattaa itsestään otetut nuoruuskuvat. Tyylimokat on ollu millon mitenkin kauheita tai omituisia, nyt kun niitä miettii, mieleen tulee vaan "mitä mäkin sillon ajattelin". Mutta ei sitä omaa itseään ja mielipiteitään kyllä löydäkään kunnolla (paitsi eräät) ennenkuin on kokenut ja nähnyt. 

Mikä oli sinusta kaunista murrosiässä? Ei siis murrosikäsissä vaan, se ajattelutapa murrosikäisenä xD

 Hmm jaa-a. Vuosi siis tosiaan vaihtuu pian. Millainenhan mä olen ensi vuonna? Toivottavasti itsevarmempi, päihittänyt bulimiani, olen selvittänyt ongelmani ainakin melkein kokonaan 23- syntymäpäivääni mennessä (NuPolla voi olla vaan siihen asti). Ja tietenkin mä haluan valmistua ens jouluksi. Ei yhtään paskemmat tavotteet. Wish me luck!

Hyvää uutta vuotta ja pitäkää hauskaa!

/Leena

Ja nauttikaa kuvista, niitä on tulossa kyllä vielä lisääkin ;)

Sabina Kelley <3

Sabina Kelley

Sabina

Shannon Brooke <33