tiistai 28. joulukuuta 2010

Takapakkia

Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja 100 lukijaakin on täynnä!

Kaikki eilinen varmuus on taas tiessään. En tiedä onko tää verrannollinen mun maanis-depressiivisuuteen, mutta mulla on tänään superläskijarumaoloyök. Mä en siedä itseäni yhtään, mutta mä haluan silti jakaa teille millanen mä olen tälläsinä päivinä, joten tein videon. Se on taas hämärä, lähinnä siksi koska en halua näkyäkään kunnolla (joten yhtähyvin ois voinu olla pelkkä ääni xD) . 

Mun ei tee mieli nähdä ketään, tehdä mitään, mua vaan itkettää ja tekis mieli puhua tai saada jotenkin tää tuska ulos, mutta.. se on niin vaikeaa. Niin vaikeaa.

Ja mä tiedän, että ei oo mun asiani kantaa kaikkien murheita mun harteillani, mutten mä voi sille mitään. Mä olen niin yrittänyt tukea vanhoja ja uusiakin kavereita ja ollaan jaettu tunteita, rankkoja kokemuksia yms.. mutta nyt tuntuu etten mä jaksa ottaa enää yhtään enempää vastaan, kun ittelläkin on niin vaikeaa. Mä haluaisin silti vaan auttaa lisää ja lisää muita, ihan sama musta. On vaikea olla itsekäs tässä asiassa, kun mä en voi ees tälle asialle oikeen mitään, mä en unohda ikinä mitään pahoja juttuja, argh.

Kunpa olis pikatie suoraan parantumiseen. Ilman tunnontuskia millon mistäkin asiasta, jatkuva taistelu yksinkertasista asioista ottaa niin päähän jo pikkuhiljaa, varsinkin, kun tunnistan jo itseni tästä syömishäiriön sekaannuttamasta mielestä. Mä en tiedä miten mä jaksaisin ilman Jania ja sen jatkuvaa tukea. Viime yökin olin tajuttoman vaikea, mä otan itseeni asioita tosi herkästi, varsinkin tälläsinä vaiheina. Vollotin ja kiroilin, huusin ja käyttäydyin, kuin kiukutteleva lapsi. Ton miehen täytyy rakastaa mua ihan helvetisti, kun se kestää tällästä. Niin, että jos joku lukee mun blogiani siksi, että löytäisi täältä laihdutusvinkkejä, kysyn vaan, haluatko sinäkin käyttäytyä läheisillesi, kuin pieni lapsi, 22-vuotiaana?

Mä en ymmärrä pro-anailua, mä en ymmärrä miksi ihmiset haluaa sairastuttaa toisiaan lisää ja ottaa siihen mukaan vielä uusia jotka sairastuu. Mä en pysty käsittämään miksi joku haluaa mielisairauden. Johon voi kuolla. Mä en ymmärrä. Se, että muille annetaan yliluonnollisen kaunis ja koko elämääsi parantava kuva on ihan täyttä paskaa. Siis ihan kurapotaskaa. Pistää vihaksi tollaset bloggailijat, nettisivujen pitäjät ja ne jotka tekee thinspovideoita youtubeen. Kasvakaa vittu aikusiksi, älkääkä sairastuttako muita! Musta ei saa mitään järkevää irti, mutta tässä video.


video
/Leena
Kuva vuodelta 2008

16 kommenttia:

© Carrie kirjoitti...

Voimia ja halauksia, koita jaksaa. :( ♥

DeadlyDame kirjoitti...

Owww voi sua :( *paljon haleja nättimys!*<3

ApprehensiveFairy kirjoitti...

Koskettava toi video. Mut hienoa,että osaat puhua silti ajatuksistasi ja toi video oli tosi rohkea!:)

"Ton miehen täytyy rakastaa mua ihan helvetisti, kun se kestää tällästä."< mulla samalla tavalla.Mun poikaystävän pitää rakastaa mua kyllä todella paljon,ku jaksaa mun lähes jokapäiväisen raivoamisen,kiukuttelun,masentuineisuuden/alakuloisuuden ja kaiken paskan.. Mutta vaikutat kuitenki ihanalta ihmiseltä,joten sussa on paljon hyvää,ku sun miehes sun kanssa on!:)

Voimia sinne!<3

Anonyymi kirjoitti...

etkö sä itsekki ollu just noissa "laihuta niin oot kaunis"-yhteisöissä galleriassa :-D haahahhah vittu sä oot tekopyhä paska..

Leena kirjoitti...

Ano: Missä vaiheessa olisin väittänyt, etten olisi ollut? Missä vaiheessa olisin sanonut, etten olisi ollut mukana kaikenmaailmankilpailuissa ja näyttänyt kuviani? Nyt tiedän, ettei se ollut järkevää, mutta olin silloin sairas, ei se silti ollut pahinta mitä olen netissä nähnyt. Aika tekopyhää itse tulla mulle haukkumaan mua tekopyhäksi anonyyminä, hah, mua edelleen naurattaa kun saan tekopyhiltä kommentteja ilman tietoa niiden oikeasta henkilöllisyydestä xD

Leena kirjoitti...

Apprehensive: Kiitoksia ja voimia sinnekin <33

Deadly: Kiitos <3 *hali*

Carrie: Kiitos <3

jenps kirjoitti...

koita jaksaa, oot tärkeä ♥

Beatamarie kirjoitti...

Ihanaa että on muitankin tämän asian kanssa taistelevia... Siitä saa voimaa, kun tietää ettei ole tämän asian kanssa yksin :)

Ja samaa ihmettelen, miten mun mies jaksaa mun temppuiluja ja ruualla pelleilyä :D

satua kirjoitti...

oot todella rohkea! tuon videon nähtyäni oisin niin tahtonut halata sua! kyllä sä vielä selviät, oot upea esimerkki saman asian kanssa kamppaileville! kyllä sä selviät *hal*

Nette kirjoitti...

Tosi ihana video. Koita jaksaa! ♥ Vaikkei se paljoa nyt lohdutakkaan varmasti. :<

SunriseSerenade kirjoitti...

Minäkin heräsin tämän kirjoituksen takia huomaamaan että kyllä munkin vanhemmat varmaan rakastaa mua paljon kun jaksaa mua, mun ailahtelua ja hysteerisyyttäni, kun usein vain huudan ja kiljun kuin 13-vuotias. Ja mä oon 21 kohta! Kyllähän ne uhkailee usein ja sanoo että kiitos vaan kun mä pilasin tänkin päivän, mutta eipä oo mua vielä heitetty kotoa. Munkin pitäis alkaa käyttäytyä kuin aikuinen!

Leena kirjoitti...

jenps: Ehdottomasti, sinäkin!<3

Beatamaric: Niinpä, siitä saa voimaa, kun tietää kuinka moni muukin kanssa kamppailee tätä samaa vastaan, voittaakseen :) Tsemppiä siis sillekin suunnalle ;)

satua: Oi kiitos ihanasta kommentista! Mä haluankin olla rohkea ja esimerkkinä parantumiselle :) Kiitoksia vielä ja haleja sinnekin <3

Nette: Kiitos <3 Ja kyllä se lohduttaa, kun tietää kuinka moni välittää <3

Sunrise: Jep, kyllä ne sua varmasti rakastaa<3 Ja ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta ja aina voi itse oppia uutta.. :) Aikuisena oleminen on vaikeampaa kuin luulisi.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on ollut anoreksia 5 vuotta, bulimia vuoden ja joitakin kuukausia bed. Olen n. 2 vuotta ollut _suht_ irti näistä kaikista. Välillä toki vaikeampaa. Painoni on heitellyt 35-63 väliä, nykyään hoikka normaalipaino 49 kg.

Nyt joulunaikaan kun on antanut itsensä syödä miten huvittaa ja jättänyt salilla käynnit väliin ja lihonut 2 kiloa: ahdistaa hirvittävästi, katselen vatsaani huolestuneena ja katselen anoreksia dokumentteja - aivankuin saisin jotain tsemppiä siitä uudestaan. Huomaan itsekin että taistelu syömishäiriötä vastaan jatkuu. Se kurkistelee aina jostakin piilosta. Häviääköhän se koskaan kokonaan..

Näiden vuosien aikana olen kuitenkin oppinut miten pysäyttää taudin etenemisen pahemmaksi, tiedän että en enää koskaan anna mennä sen niin pahaksi kuin se oli. Mutta nämä ahdistavat ajatukset on vaikeampi karkottaa.

Leena kirjoitti...

Anonyymi: Tiedän, kuinka painon nouseminen ahdistaa, mutta ei muutaman kilon heitto ole oikeastaan niin kovin paha. Kaikilla ihmisillä heittelee paino päivän- parin aikana montakin kiloa, ne voi olla pelkkiä nesteitäkin, ei siitä kannata niin huolestua.

Eikä muutenkaan pitäisi antaa sille ahdistukselle liikaa valtaa, sh ottaa siitä kiinni ku ankkuri ja vetää takasin pohjalle, kannattaa olla varovainen sun tilanteessa, jos olet vielä noin herkkä ulkoisille vaikutteille (just dokkarit yms).. ehkei sun kannata kattoa niitä ihan vielä? Eikä sh välttämättä koskaan katoa, se on kiinni omasta mielestä, että sen voittaa ja hakkaa päälle, kontrolloi sitä. Tai sitten siitä voi parantua kokonaan, mikä olis aivan mahtavaa<3 Se se, mitä sä itse haluat, parantuminen lähtee omasta päästä ;)

Ahdistuksista ja ajatuksista kannatta just puhua, yleensä se auttaa. Jos niistä ei puhu ni se menee siihen salailuvaiheeksi taas ja voi pahentua.. hyvä että sä tiedostat tilanteesi noin hyvin, kyllä sä pystyt paranemaan!

Niina kirjoitti...

Voimia!

Mun mies kanssa kestää (ja on 6 vuotta kestäny) uskomatonta kuraa, itken ajoittain sitä miten väärin tää on sitä kohtaan :(

Musta on hassua miten aluksi sain kuvan että olisit jotenkin pelottava, ehkä jopa vähän koppava (liian monta ylimielistä goottia tavannutko?) mutta oon tosi helpottunu kun oon huomannu ettet ole. Ensivaikutelma blogin yläreunan kuvasta vaan niin vaikuttava, hienoa nähdä et uskallat myös söpöillä välillä.

Vaikutat herkältä sielulta, yritä pitää se kasassa. Mitäköhän noi idiootit saa irti tosta anonyymistä vittuilustaan, siitä että potkii maassa makaavaa?

En väitä että olet täydellinen, mutta lienee parasta muistaa ettei kukaan ole.

Halaa kissaa, silitä rottaa, katsele miestäsi ja yritä löytää jotain hymyn arvoista <3

Leena kirjoitti...

Niina: Miks ihmiset saa kuvan et oisin itsekäs ja pelottava, jotenkin omituista, ku mä olen kaikkea muuta xDD No hyvä jos bannerin kuva on vakuuttava xD

En tiedä itsekään miksi pitää tulla haukkumaan anonyyminä, kai ne saa jotain sairasta nautintoa siitä xD Alan jo tottumaan siihen. Kiitoksia hurjasti<3