Polkkatukka

Koska mun elämääni ei tällä hetkellä ole kuulunut mitään muuta kuin töitä, Anniina, Jani Jani Jani Jani (me eletään suuressa rakkauskuplassa kaiken aikaa), Täydelliset naiset (toinen tuotantokausi tuli postissa tänään! eli ny on kaudet 1-5) ja tunne, että olen läski, ei mulla oikeen ole mitään sanottavaa. 

Otin siis pari kuvaa teitä varten ja itseäni piristääkseni (silmämeikit on muokattuja, koska en uskalla pahemmin meikkailla enää). Sopiikos mulle lyhyet hiukset? Jani oli ekaks kauheesti otsista.. ja lyhyttä tukkaa vastaan, mutta nyt se sanoo, että toi sopiikin mulle, höh 0_o xD 

Kaulakoru on mun itte tekemä. Tein sen osastolla ollessani. Kiven hiominen on jotain aivan ihanaa, rentouttaa niin helvetisti, harmi että sitä sai tehdä vaan 2 tuntia viikossa siellä. Se oli siis osana mun terapiaani. Olen lihonut muutamassa viikossa sen verran, että alotin sipsi- ja alkoholilakon. En voi sietää itseäni tässä tilassa, en ole IKINÄ painanut näin paljon. On todella kummallista, mutta tälläsinä päivinä, aina ajoittain, mä kaipaan osastolle rauhottumaan.. siellä ei tartte tehdä mitään ja voi vaan pohtia omaa elämäänsä ja ongelmiansa, yrittää löytää niihin vastauksia ihmeellisen rauhottavassa ympäristössä. Joka kyllä sittemmin alko ottaa pattiin, halusin oikeaan elämään. Siellä ollessa tuntu, että elää jossain ihmeellisessä kuplassa. Epätodellisessa. Tuntui etten ollut minä vaikka olinkin.. sitä on vaikea selittää.

Ihankuin eläisin sellasessa taas. Tunnen liukuvani takaisin entisiin ajatuksiin ja tapoihin. Pelkään, että niin käykin. Toivottavasti ei. Yritän taas kaiken aikaa taistella kaikkea sitä vanhaa vastaan. Se tuntuu silti olevan osa mua, mun persoonallisuutta, mutta eihän se pidä paikkaansa, en mä ole lainkaan sellainen.. enhän?

Onneksi mulla on paljon tukea, ilman sitä en varmaan kestäisikään, oma keho tuntuu taas pahimmalta viholliselta. Esitän kaiken aikaa olevani jotain muuta taas. Ei, ei sen näin pitänyt mennä. Mä haluan taistella tätä paskaa vastaan. Haluan pitää huolta itsestäni terveellisemmällä tavalla. 

Huomenna mulla on taas terapia. Pohdittiin mun terapeutin kanssa, että tähdättäis siihen, että en tarvitsis terapiaa enää ens vuoden synttäreiden jälkeen. Eli vuosi aikaa vielä pohtia mikä mun aivoissani tökkii kaikkea onnellisuutta vastaan. Toivottakaa mulle onnea. Mä haluan niin kovasti olla onnellinen.

/Leena