keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Fallout 3

Jeps, 3 uutta lukijaa! Hei vaan <3 

Yola haluis kovasti leikkiä mun kanssa narulla, mutta toi kissa on ehkä mälsin leikkikaveri, se vaa vaanii sitä puol tuntia ennen ku ees miettii hyökkäystä kunnolla, huoh xD <3 Omituinen kissa. 

Mä kävin tänään Lauran luona. Oivoi sillä on ihania liskoja <3 Mä ehin jo unohtaa minkä rotusia, mutta samapa tuo, sulosia ne on<3 Nyt tuli kauhea himo saada itsellekin uusia vauveleita, mutta Jani sanoi, että saan pitää vain 5 kerrallaan. Eli 2 rottaa ja 3 kissaa saa kuulemma olla tarpeeksi. Miehet. No ei, meillä ois varmaan pian kauhea eläintarha täällä, jos mä saisin päättää xD Mihin me enää mahuttais? Tosiaan, Laura. Ei oltu nähty kunnol pitkään aikaan ja nyt juteltiinkin sitten vähän päälle kolme tuntia, kauhea puhetulva molemmilla. Ihana kämppä sillä, oli jotenki tunnelmallista, kun niin vanha talo. Sen ikkunalaudalla pystyy istumaan. Että siitä voi jo päätellä, että ihana kämppä. Kelpais mulleki istuskella ikkunalla ja tuijotella öisin kuuta.. *unelmoiva katse* Tyydyn istumaan partsilla ja tuijottaa sieltä kuuta. 

Madronkin (21. Syyskuuta, Toinen sadonkorjuu-juhla. Syyspäiväntasaus) tuli ja meni, huoh, enpä tehnyt mitään erikoista. Siivosin tietysti, niinkuin aina sapattina. En ole pitkään aikaan pitänyt kunnon rituaalia, en vain ole jaksanut keskittyä. En oo ees meditoinut varmaan.. kuukausiin. Ei ihme, että pää tuntuu niin sekavalta, en ole antanut itseni vain vajota mietteisiin, olemiseen, totaaliseen rentoutumiseen. Esbath (täysikuu) on kyllä nyt, että vois illan pyhittääkin miettimiselle, mainio ajotus, samaan aikaan Madronin kanssa.

Mulla on ollut tänään kertakaikkisen läskityspäivä. Siis tunnen itseni aivan totaalisen rumaksi, ällöksi, tuntuu, että joka paikka höllyy liikkuessa. Yök. Toivottavasti ohikulkevat ihmiset ei näe mua vyöryvänä pallona, joka löllyää. Siltä musta ainakin tuntuu. Ei viitti pukeutua kouluunkaan yleensä mitenkään erityisesti, ei vaan ole sellasta itsevarmaa fiilistä. En mahdu mihinkään lempivaatteisiini enää, se on varmaan suurin murheen aihe. Eihh.. mulla on hirveä läjä vaatteita, joista en vain haluaisi luopua. Elättelen kai kummallista toivetta, että ehkä jonain päivänä mä vielä mahtuisin niihin. Not gonna happen, I know. Huokasu. Miksen mä vaan voi olla tyytyväinen itseeni? Kaikki ois siten helpompaa. Mä haluaisin taas vajota normaaliin rutiiniini. En syö, tai kun syön, oksennan sen heti pois. Ruoka tuntuu taas viholliselta. Mua närästää nykyään aina jos syön vähänkään enemmän, en mä vaan kestä arfff... Tekis mieli lyödä päätä seinään, oon totaalisen helvetillisen turhautunut. Mä en jaksa enää, eikö 11 vuotta voisi jo riittää? Mitä? Mene pois Mia, mä en jaksa sua enää. Mä vihaan sua. Mene pois, äläkä tule ikinä takaisin. Silti Mia kuiskii mulle kauniita lupauksia, ruusuisella äänellä, lahjapakettiin käärittyjä toiveita, toteutumassa, jos minä vain kuuntelisin.. voisin avata lahjani ja olla ikuisesti onnellinen. Laihana, kauniina, kadehdittuna, fiksuna, kaikki ongelmat elämästäni kadonneena. Miten syömishäiriö voi luvata tollasia asioita, mitä kukaan muukaan ei voi luvata? No, Mia lupaa, se vannoo. Mä haluaisin taas uskoa, vaikka tiedän sen valehtelevan. Ilkeä olento. Välillä Mia tuntuu niin todelliselta, ihan kuin oikealta ihmiseltä. Mutta se on sisälläni. Tartten kohta varmaan manaajaa, kun ei muu tunnu auttavan.

Tänään näytän siis tältä. Kertakaikkisen pyöreältä ja omituiselta. Kaulakoru on saatu lahjaksi Sallalta. Käytin sitä häissäni kesällä 2008. Toppi on ostettu muutamalla eurolla Nooralta. Ostamistilanteen aikaan toi toppi oli mulle ihan tajuttoman iso. Se oli niin löysä, että pienensin sitä itselleni hakaneuloilla. Nyt se sopii päälle just hyvin ja tuntuukin hyvältä. Olen aika tyytyväinen kyllä kurveihin, kunhan läskiä olisi vähemmän. Mun kiinteytysohjelma on menny ihan päin honkia. Oon kyllä käyny Anskun kanssa lenkeillä, mutta en muuten ole jaksanut panostaa.. argh. En siis ole kiinteytynyt mitenkään merkittävästi. Jälleen huokaisu. Pettynyt sellanen. Joskus mulla oli ihan mielettömästi itsekuria tollaseen. Ehkä olen silti alkanu parantumaan, olen aika normaali, en vaan jaksa/viitsi .. joskus jopa unohdan, että pitäis tehdä treenit xD Ihanan vapauttavaa. Minä olen minä, en Mia. Se, että saa päättää mitä itse tekee, ajattelee ja olee, on aivan ihanaa. En pystynyt ennen edes istumaan, ellei Mia antanut lupaa siihen. Munhan pitäisi tehdä kaiken aikaa jumppaliikkeitä tai jotain hyödyllistä. En mä saisi levätä. Niin Mia mulle sanoi. Omituista, että se on pääasiassa vaiennut päässäni. Heippa vaan beibe, oot pian historiaa. Ei tuu todellakaan ikävä.

Jani suostu söpistelemään mun kanssa tänään <3 Onpas sillä tosi sulone ilme xD <3 Ollaan oltu yhdessä nyt sitten vuosi ja pari kuukautta, jei onnea me <3 Mä vaan niin rakastan tota miestä. Meidän elämä on nykyään aika letkeetä. Ei me pahemmin mennä mihkään, ollaan rauhassa vaan kotona. Jani pelailee (taas) Fallout kolmosta, sen musiikki on vallannut meidät ihan totaalisesti! Voit kuunnella kyseisen pelin tunnari kappaleen tästä . Jani hommas siihen lisää musaa, kuunnellaan fiilistellen ja söpistellään aina vaan lisää, ihan toivotonta. Useimmat pitäis meitä tosi ällöinä. Jatkuvaa tuituimeininkiä. Mutta mä tykkään, en ole ikinä ollut näin onnellinen. Kotona rentoutuminen on ihanaa. En kyllä osais missään nykyään kauaa ollakaan, olen liian riippuvainen Bloggerista xD Kaikkien blogeista.. voi minua. Ennen se oli Galleria, sitten Bodymodification, sitten Naamakirja.. ja nyt tää. Ei mua saa koneelta mihkään, aina uus addiktoiva juttu.

Nyt voisin vajota Vampyyri Lestatin sivuihin, tai.. voisin lukea uusimmat blogimerkinnät ja sitten vasta lukea sitä kirjaa. 

/Leena


2 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Heipä taas, kommentoin vanhoja tekstejä kun yritän kahlata blogiasi läpi aina kun jaksan.

Jälleen pelottava yhteensattuma, sain mieheltäni tasan saman kuollut tyttö -cameén rintakoruna kuin itse ostit edellisessä kirjoituksessa kaulakoruna :D Ja hän ihan itse löysi sen ilman että olisin koskaan maininnut asiasta, näytti vaan pelottavan tutulta kun avasin paketin. Ihana on! :D

ELämämme rinnakkaiselämää,
Niina

Leena kirjoitti...

Niina: Valitettavasti mulla ei sillon ollutkaan rahaa ostaa kyseistä korua.. vielä! Mutta ens kuussa vois ostaa sitten, harmi ettei Sanna voinut pitää sitä korua mulle sillon pidempään.. =/ Mutta kyllä ollaan yllättävän samanlaisia xD