torstai 9. syyskuuta 2010

Rumat tytöt ei saa töitä

Niin, mä ajattelin tänään miettiä miesten ja naisten välisiä eroja siinä mielin, että miten ne yleisesti pukeutuu ja miten sukupuolet mielletään. Elikkäs, mä tein koulussa tällä viikolla galluppia. Kysymys kuului: Kumpi sulla pistää enemmän silmää, että naisella on ylipainoa, vai että miehellä on ylipainoa. Vastaus oli kaikilla. Naisella. 

Miehet saa pukeutua retuperäsemmin, eikä kukaan välitä miten niillä on hiukset ja kaikkihan tietävät, että miehet haisee. Noh, naisen muutamat kilot huomataan heti ja varsinkin jos on tullut enemmänkin. Muodot tuntuu olevan kamala juttu. Naiset supattaa jatkuvasti keskenään "onpas tolla läski perse" tai vastaavia kommentteja. Naiset voi olla oikeesti tosi ilkeitä toisiaan kohtaan. Kyselin miespuolisilta kavereilta juoruaako ne keskenään. Miehet ei kuulemma juoruile .(Pakkohan niiden on edes vähän?) Naiset sitäkin enemmän. Jokaset virheet ja ulkonäkömokat yms käydään läpi vaikka kuinka monta kertaa ja se on yleinen viihde tyttöporukoiden kesken. Haukutaan toisia. Tai ollaan toisille kateellisia, vähintään salaa. Verrataan itseään toisiin, ajattellen, näytän paremmalta ku toi.. haluisin ton reidet.. oisinpa yhtä nätti. Miksi me tehdään tätä? Eikö se ole aivan turhaa? Saako siitä jotain salaista tyydytystä, haukkumalla toisia? Eikä kateudessa pyörimisestä ole mitään apua, olen huomannut sen itse. 

Mutta jos mulla on paineet jo tässä painossa, voin kuvitella paineita jotka on mua isompi kokosilla. Miten ne pärjää?? Mä itkisin varmaan viikon jos saisin kuulla että jengi puhuu musta pahaa tai että kuulisin olevani kauhea läskikasa, laihduttaisinpa jo. Niin monet lapset joutuu koulussa kärsimään ulkonäkönsä vuoksi, jopa pelkän lapsipyöreyden todetaan olevan läskeyttä. Entä normaalipaino? Vaikka olin laiha ja kasvoin hieman muita nopeammin ensimmäisillä luokilla, mua ei silti otettu mukaan leikkeihin ja jäin paljon yksin. Tunsin olevani aivan turha, siksi koska en ollut yhtä nätti kuin luokan suosituimmat. 

Mikä määrittää kauneden? Tätähän aina mietitään. Usein sanotaan että kauneus on katsojan silmissä, mutta onhan sitä peruskauneuskäsitys olemassa. Vastaanko minä sitä? Enpä varmaan. Ensinnäkin olen liian erilainen. Vaikka ulkonäöllisesti vastaisinkin odotuksia, olisin silti ulkopuolinen, ehkä kateuden takia. Tai sen takia että olen vain erilainen. Silti olen aivan niinkuin kaikki muutkin. Mulla on vain oma tyyli, sairaus joka vaikeuttaa elämää sosiaalisissa tilanteissa ja erittäin kärkäs kieli sanomaan asioita väärillä hetkillä. Koska mua on aina syrjitty (ja pikkuhiljaa olen vasta alkanut tajuamaan kuka on se oikea kaveri/ystävä väärien joukossa) tunnen itseni kaiken aikaa aivan omituiseksi, vääräksi ja kertakaikkisen rumaksi. Mä odotan edelleen aikaa jollon hyväksyn itseni täysin sellasena kuin olen. Varsinkin tässä painossa. 

Voi, kuinka paljon mä haluaisinkaan luovuttaa ja antaa Mialle vapauden käyttää mun kehoani miten se tahtoo. Laihduttaa taas itseni luisevaksi. Mutta en mä varmaan olisi taaskaan tyytyväinen itseeni, en olisi koskaan, jos kävisin sille tielle. En antais itselleni ikinä anteeksi, koska en halua luovuttaa. En halua olla epäonnistuja ikuisesti. Silti mä ikävöin mun näkyviä luitani. Mä rakastin sitä kun ne näky ja pystyin tunnustelemaan ja ihailemaan niitä. Aika sairasta, nyt kun miettii. Musta luut oli ihanin asia sillon. (huokaus)

Tänään lenkille taas Anskun kanssa. Eilen ei menty, koska me vaan datailtiin koneella ja läskeiltiin juustotommosilla (juustopallerosipsejä). Ansku värjäs tosiaan mun hiukset. Nyt ne on ihanasti kirkkaan punaset, hieman muuttu? Meidän pitäs kattoo kans jos mentäs talveksi salille. Johki tälläselle jumppa/aerobic tunneille. Ootan ihan innolla. Ei vaan olla saatu aikaseksi käydä katsomassa hintoja. Noh, kyllähän tässä ehtii vielä. Mä niin haluan että kunto nousee. Jos en voi laihduttaa, voin silti hemmetti vieköön näyttää paremmalta, kiinteyttämällä terveesti. Ja sen aion tehdä. Luulis että kuntoilu on helpompaa kun lopetin ton polttamisenkin. Ennen mä kuntoilin ihan helvetisti. Joka päivä lenkillä, juoksin, kävelin, hölkkäsin. Jumppatreeniä kotona, joskus monta tuntia. Venyttelin tosi pitkiä aikoja. Jopa koulussa jumppasin kun olin yksin, pukuhuoneessa ja luokissa, työsalissa. Mä liikuin niin paljon, että mua sattuu nykyään lonkkaan ja polveen. Heti jos alan juoksee, alkaa sellanen kipu et on pakko lopettaa. Paska juttu nykysen liikkumisen kannalta. Syömishäiriö on perseestä.

Tän päivän asuna on (jaksoin oikeen tälläytyä) mun perusnormityyli. Elikkäs, pitkähihasen paidan oon saanu kaverilta lahjaksi pari vuotta takasin, se on läpinäkyvä, joten pidän alla aina mustaa toppia (kirpparilta ostettu taasen eurolla). Hame on Lip Servicen ihanuus. Ostin sen tänä vuonna Helsingistä, hintaa oli noin parikymppiä. Se on yks mun lyhyimmistäni, mutta sillä ei ole väliä, koska se on samalla yks niistä harvoista minareista jotka menee mulle päälle tällä hetkellä xD Kengät on ne jotka ostin kirpparilta tos joku aika sitten ja sanoin että esittelen ne teille ihan käytössä. Niillä on niin mukava kävellä! Jani otti musta söpöjä kuvia <3 Mutta koska teki mieli söpistellä, vääntelin jalkojani (tietenkin) ja jalat näyttää kertakaikkisen urpoilta xD

Uusien kenkien pitäs saapua mulle varmaan ens viikon alussa.. argh, en jaksais millään odottaa! Mulle on sanottu viime päivinä että kengät on mulle selkeä ongelma.. xD Heh.. Jep, ehkä niistä on tullut lievä pakkomielle.

Juuh. Sit kävin Anskun kans koulun jälkeen Lidl ssä ja löysin sieltä ittelleni nuudeleita mitä en oo vielä syöny. Maistoin katkispahvipakkausta, ihan kauheaa kuraa, en enää ikinä osta sitä. Saa nähä millasia muut on. Ostinpa kiinalaisia sipseikin, mutta enpä muistanu sit niistä ottaa kuvaa, mutta ehkä te ette kuole. Anskuki tykkäs niistä ja osti itteenki ja kotona Jani maisto ja kahmas samantien ittelleen kauheen läjän niitä (tietäen varmaan et jos ei ota nyt ittelleen, ni ei ikinä saa enää lisää, kun mä rohmuan kaikki). Ja ostinpas paistinpannunkin, kun edelliset on niin kuluneita.

Jatkanpa tässä Amityville kolmosen kattomista ja valmistaudun koht lähtee sinne lenkille jaaa... pitäs tehdä koulutehtäviä, viikat pyykkiä, tiskata ja tehä nukkisprojektia. Huoh. Jospa sais ees jotain noista aikaseksi. Ainaki nukkisjuttua, koska haluan niin saada ton lattian tehtyä.


Yhtäkkiä lukijoita on kertynyt jo 35 asti! Mä tässä mietin että sitten ku kilahtaa 70 täyteen, mä annan jonkun lahjan jollekin lukijoista. Eli kiposta vedetään nimi. Ehdotuksia lahjaksi? Eli siis vaihtoehtona ois ainakin mun taidettani, goottilady mustavalkosena A4 kokoa. Haluisko kukaan? (joo kuka mun taidetta nyt haluais)

/Leena

8 kommenttia:

SmilingGirl kirjoitti...

Oot todella kaunis! Mialle ei kukaan halua antaa elämäänsä jos sitä vastaan on edes kerran taistellut ja pystynyt nousemaan. Me ei anneta periksi vaan eletään elämäämme. Jonain päivänä ollaan varmasti tyytyväisiä kehoihimme! <3

Leena kirjoitti...

Kiitos <3 Ja niin ollaanki tyytyväisiä jossain vaiheessa! Vielä se päivä koittaa..

Seamrog kirjoitti...

Olet kyllä tosi kaunis! Ihanat hiukset. <3

Positiivinenpakana kirjoitti...

Blogissani on sinulle yllätys!

Ramiina kirjoitti...

Sie olet todella nätti:)
Sinussa on paljon samaa näköä, kuin Tarja Turusessa!

yms. Anette jokin... en muista sukunimeä:(

Leena kirjoitti...

Kiitoksia, eipä mulle voi parempaa kommenttia antaakaan xD <3 Anetten sukunimi on Olzon.

Aurélie kirjoitti...

Aivan upeat nuo hiuksesi! Herkullisen väriset. Mäkin oon nyt ihastunut punaisista raidoista hiuksissani. Pitäisi ensi kerralla vain teettää niitä vähän lisää tai ainakin leventää niitä kampaajalla.

Heh, mäkin söin eilen niitä juustopallerosipsejä! :D Oon ihan sipsiriippuvainen, mut oon nyt yrittäny pitäytyä siinä, et sipsipäivä on kerran viikossa, ku meni vähän yli tossa joskus.. :P

Toivottavasti et anna sille peikolle enää pikkusormeasi. Ole varovainen tuon liikkumisenkin suhteen, koska se menee niin helposti yli, kun on syömishäiriötaustaa.

Olet ihana! Älä muuta itsessäsi mitään.

Leena kirjoitti...

Aurelie: Kiitoksia hurjasti<3 Nyt tuli just ikävä noita punasia hiuksia xD