Shoeholic

Oookeeii mä lupasin kenkämerkintää. Päätinpä tyhjentää Insanityn vaatekaappia ja kenkätilaa, ja tälläsiä löytyi.. <3 Joten ekana ne. Eli parin viikon päästä mä voi hakea postista tälläsiä ihanuuksia.

Demonian Slush- nilkkurit, 45 e

Demonian charade-nilkkurit 55 e, käyttämättömät

T-paidat yhteensä 15 e

40 e

Huoh, saa nähä miten mä pärjään, kun tuhlaan heti kaikki rahani kenkiin xD Kun pitäs sisustella ja elääkin.. huoh. Uudet silmälasitkin ajattelin ostaa, kun mulle tulee isompi nostoerä opintolainasta. Nää on niin kuluneet, että ihan hävettää.

Ja galleria kaverilta tollaset kiiltävät ihanuudet <3 Kuulemma käytetty vaan pari kertaa. Omg, noista uusista kengistä tulee niin uudet käyttökengät! Mä oonki hommaamassa eteiseen ittelleni lisää kenkätilaa.. maalaan yhden hyllyn (jee ylläri kohta meil on kaikki maalattu mustaksi!) johon tulee mun kenkiä sitten sievästi esille. Hehe, en tietenkään halua heruttaa niitä kenelläkään vieraille..

Tää päivä on ihan sika tylsä. Heräsin aamuyöllä kauheaan silmäkipuun, tietenkin olin eilen unohtanut silmätippani laiton ja silmä oli ehtinyt kuivumaan.. huutelin siinä kipuani ja Jani herää on kauhuissaan "Mitä mitä?" Piti sitten äkkiä hommat tipat siihen ja Jani pistämään niitä mun silmääni, ettei mokoma mies ehi nukahtamaan välissä. Noita ampulleja on tosi vaikea pistää itte silmään. Kuljin sitten päivän aurinkolaseissa enkä nähny melkein mitään.. Kaupassa otin liian kallista siideriä ja piti mennä vaihtamaan.. kotona avasin omenasiiderini oikeen tyytyväisenä. Dry Sider lukee selkeästi kyljessä. Eih! Mä vihaan kuivaa siideriä.. Tyypillistä mun meininkiä, hah! xD 

Nyt sitten jumitan koneella ja mietin kuinka valosaa ulkona on ja ehdin jo lupautumaan lenkille Anskun kanssa ja eääh..ehkä puhunki sen ympäri ja tyydytään kattomaan Toy Story ykköstä. Se kolmonenki pitäs katsoa, se on meil koneella, englanniks, suomenkieliset subit. Kuulemma tosi hyvä.

En oo oksentanu moneen viikkoon.. hmm.. ainakaan kahteen-kolmeen? Lähinnä nykyään sitäkin tapahtuu sillon kun olen yksin kotona ja olen ahdistunut.. jostain.En yleensä edes tiedä mistä. Päädyn vaan ahmimaan ja sitten vessaan, ihan kuin se olis ihan normaali tapa. Vaikkei se ole. Ehkä mä alan pikkuhiljaa ymmärtämään miten käsitellä mun ahdistusta, kun paniikkikohtauksetkin on kerta vähentyny. Miten kauan tässä menee?! Mua ärsyttää ihmiset, jotka olettaa että syömishäiriöstä tai masennuksesta paranee vaan, kun yhtäkkiä päättää että nyt syön hyvin/en oksenna ja että nyt päätän olla onnellinen. Hei, ei se ole niin helppoa. Oon kuullu että parantuminen kestää yhtä kauan kuin on ollu sairaana. Herra jumala, etinkö mä parantumista vielä yli kolmekymppisenä? Mun pitäs olla sillon töissä, lapsia jaloissa, omassa talossa harrastuksineni.. mutta oikeesti mä taidankin yhä vaan etsiä itteäni. Kuulemma mielikin jää siihen ikään, missä oli sairaustuessa. Olenko ikuisesti 10-11-vuotias. Kuinka kammottava ajatus. Mä en halua sen pitävän paikkaansa.

Mun puunmukailuni ennen laseerausta

Jotenkin uskokin horjuu. Ne ketä olen pitänyt vahvoina ja esikuvinani, ei olekaan sitä. Ne on oikeita ihmisiä. Ne ei olekaan vielä parantuneet. Silti mä kunnioitan edelleen kaikkia jotka taistelee tätä paskaa vastaan. Mä uskon silti, että jos tätä haluaa tarpeeksi, tästä pääsee eroon. Yli puolet tätä sairastaneista ei ikinä parane, useimmat vain oppii hallitsemaan. Osa kuolee. Oon kuullu, et tänä vuonna on kuollu ainaki 5 syömishäiriöön. Herrajumala. Yksikin oli keski-ikänen. Sekin vielä ärsyttää, kaikki luulee sh:ta nuorten trendisairaudeksi, vaikka se on tappava tauti, se voi tullakin vasta jopa vanhempana. Ei se katso ikää.

Mulla on omituinen olo ja tekis mieli vaan mennä nukkumaan.

/Leena

Hei, tullu 2 uutta lukijaa, terve vaan <3

P.s näyttääkö mun mukailuni lainkaan puulta?