Suunta hukassa? vol 3

Yola oli supersöpö ja hyppäs äsken syliin maukuen kovaan ääneen (yleensä hädin tuskin kuulee tota röhkimistä) ja kaipas paijailua<3 Aww.
Tänään olis vuorossa 2007 vuoden hiustyylien jatkokertomus:

Noh, minäpäs kyllästyin siihen että hiukset oli omituisen väriset ja tyvikasvu kammottava, värjäsin lempparivärilläni, violetiksi. Väri oli ihan sika ihana ja mielestäni sopikin mulle aika hyvin.

Tykkäsin käyttää pinnejä (ihan normi, jostain henkasta ja maukasta kai) ja samettitakkia, tässä elellään kumminkin kevättä. Takki on vissiin H&M:stä ja se oli alennuksessa.. tais olla jotain viis euroa? Samasta liikkeestä löyty hopeinen minipääkallohame, jonka hopeinen osa oli sileää ja pääkallot samettia. Se oli mun lemppari siihen asti, kunnes kulutin sen loppuun. Kaverini himoitsi sitä silti joten annoin sen sille, niinku aika montaki muuta mun samantyylistä hametta. Tykkään sukkiksista, en pahemmin näyttele paljaita sääriä, joten ostelen sukkiksia alennuslaareista (noiki violetit oli kai 50 senttiä) ja päälliset verkkosukkikset tais olla parin euron luokkaa. Verkkohanskat oli sieltä random liikkeestä xD

Tässä seisoskelen Marian porukoitten pihassa, Marian valmistujaisissa. Taisin pistää silmään, kun olin kai ainut joka oli noi synkänolonen, niin ilosena päivänä *naur*.

Kaulassa killuu Sallan antama lahja jota rakastan ihan sikana. Siinä on kukkasia. Toppiliivi.. hah, muistanpas, se taitaa olla kirpparilta (?) en ole silti varma, tuntuu että se ois ollu mulla iäisyys.

Korsetti on tietenkin kaikkien yllätykseksi Mortician vyötärökorsetti. Vaihdoin sen Marian kanssa päittäin ja sain pienempi kokoisen, koska laihduin niin helvetisti.

Hame on se sama housuista tehty ja vyöki sama ku edellises merkinnäs.

Kesällä kyllästyin taas ja kaipasin muutosta. Leikkasin ittelleni otsiksen. Aika paskan sellaisen, mutta minkäs mahtaa, pihi kun olen, oli pakko itte leikata.


Syksyyn mennessä muutos tuli taas, punaisen muodossa. Taas. Aina mä tunnun palaavan punaseen, se on vaan niin mun vari. Noh, mutta sitten koitti syksy, olin tosi masentunu ja se näkyy värissäkin, olettaisin.

Päätin kulkea talven mustissa hiuksissa. Otsis oli jo taas ehtiny kivasti kasvaa, eikä häirinny mitenkään. Kuvassa mulla on kaulakoru jonka sain lahjaksi eksältäni, mutta ei sitä ees näy koska hiukset peittää sen..

Korsetti on joko kaverilta tai kirpparilta, mutta enivei, iha sikahalpa se kumminki oli. Mulla taitaa olla se vieläkin. Se on peruskorsettitoppi ja siinä on olkaimetki jos niit haluu käyttää. Edessä on hakaset jotka on kiireessä kyllä tosi ärsyttävät, mutta tossa vaiheessa kun aloin enemmän laihtumaan, maha näytti hyvältä. Sitä oli tosi kiva käyttää. Nyt en ees kehtais. Laihduttamisen vimma on kyllä aivan tajuton, mutta pakko pysyä kovana tän asian kanssa. Voi sitä hyvältä näyttää ilman, et laihduttaa tajuttomasti. Katsotaan kuinka mun kiinteytykseni mahtaa edetä.. Ei sitä kehtaa ees olla mallina tän näkösenä, mutta tykkään vaan niin paljon olla kuvattavana.

Ja tietenki lempparihame päällä (se Mörrin muokkaama)

Vaikka aloin olla jo tosi laiha (alle 50 kiloa jo mentiin reippahasti), käytin korkokenkiä jotta saisin pidemmän ja laihemman vaikutelman. Käytin hameita jotka ylsi nilkkoihin asti, jotta jalkani ei näkyisi ja pitkähihasia paitoja (toiki tossa on vähä liian iso, se on kirpparilta, 1,5 e) ja tietenki korsettia että olematon mahani menis vieläki enemmän piiloon. Tää kuva oli tosi kiva, se on yhdestä noitamiitistä Helsingissä. Helsingin kasvitieteellisestipuutarhasta. Siellä oli niin paljon ihania kasveja että meinasin pudottaa silmät päästäni ihastuksesta. Me vietettiin aika kauan noilla istuma-alueilla juttelemassa vaan ja nauttiessa ympäristöstä.

Niin meni nopeasti vuosi 2007. Jäin töistäkin sairaslomalle, koska sain niin paljon paniikkikohtauksia, en syönyt mitään joten en jaksanut edes seistä kaupassa (olin siis luontaistuotekaupassa töissä) ja mulla oli aivan kauheat vimmat olla täydellinen ja kaunis. Olin sairaslomalla puoli vuotta, kunnes hain nykyseen kouluuni maalariksi. Paino vaan laski, olihan mulla aikaa laihduttaa, eikä kukaan estänyt.