lauantai 7. elokuuta 2010

Suunta hukassa? vol 3

Yola oli supersöpö ja hyppäs äsken syliin maukuen kovaan ääneen (yleensä hädin tuskin kuulee tota röhkimistä) ja kaipas paijailua<3 Aww.
Tänään olis vuorossa 2007 vuoden hiustyylien jatkokertomus:

Noh, minäpäs kyllästyin siihen että hiukset oli omituisen väriset ja tyvikasvu kammottava, värjäsin lempparivärilläni, violetiksi. Väri oli ihan sika ihana ja mielestäni sopikin mulle aika hyvin.

Tykkäsin käyttää pinnejä (ihan normi, jostain henkasta ja maukasta kai) ja samettitakkia, tässä elellään kumminkin kevättä. Takki on vissiin H&M:stä ja se oli alennuksessa.. tais olla jotain viis euroa? Samasta liikkeestä löyty hopeinen minipääkallohame, jonka hopeinen osa oli sileää ja pääkallot samettia. Se oli mun lemppari siihen asti, kunnes kulutin sen loppuun. Kaverini himoitsi sitä silti joten annoin sen sille, niinku aika montaki muuta mun samantyylistä hametta. Tykkään sukkiksista, en pahemmin näyttele paljaita sääriä, joten ostelen sukkiksia alennuslaareista (noiki violetit oli kai 50 senttiä) ja päälliset verkkosukkikset tais olla parin euron luokkaa. Verkkohanskat oli sieltä random liikkeestä xD

Tässä seisoskelen Marian porukoitten pihassa, Marian valmistujaisissa. Taisin pistää silmään, kun olin kai ainut joka oli noi synkänolonen, niin ilosena päivänä *naur*.

Kaulassa killuu Sallan antama lahja jota rakastan ihan sikana. Siinä on kukkasia. Toppiliivi.. hah, muistanpas, se taitaa olla kirpparilta (?) en ole silti varma, tuntuu että se ois ollu mulla iäisyys.

Korsetti on tietenkin kaikkien yllätykseksi Mortician vyötärökorsetti. Vaihdoin sen Marian kanssa päittäin ja sain pienempi kokoisen, koska laihduin niin helvetisti.

Hame on se sama housuista tehty ja vyöki sama ku edellises merkinnäs.




Kesällä kyllästyin taas ja kaipasin muutosta. Leikkasin ittelleni otsiksen. Aika paskan sellaisen, mutta minkäs mahtaa, pihi kun olen, oli pakko itte leikata.


Syksyyn mennessä muutos tuli taas, punaisen muodossa. Taas. Aina mä tunnun palaavan punaseen, se on vaan niin mun vari. Noh, mutta sitten koitti syksy, olin tosi masentunu ja se näkyy värissäkin, olettaisin.

Päätin kulkea talven mustissa hiuksissa. Otsis oli jo taas ehtiny kivasti kasvaa, eikä häirinny mitenkään. Kuvassa mulla on kaulakoru jonka sain lahjaksi eksältäni, mutta ei sitä ees näy koska hiukset peittää sen..

Korsetti on joko kaverilta tai kirpparilta, mutta enivei, iha sikahalpa se kumminki oli. Mulla taitaa olla se vieläkin. Se on peruskorsettitoppi ja siinä on olkaimetki jos niit haluu käyttää. Edessä on hakaset jotka on kiireessä kyllä tosi ärsyttävät, mutta tossa vaiheessa kun aloin enemmän laihtumaan, maha näytti hyvältä. Sitä oli tosi kiva käyttää. Nyt en ees kehtais. Laihduttamisen vimma on kyllä aivan tajuton, mutta pakko pysyä kovana tän asian kanssa. Voi sitä hyvältä näyttää ilman, et laihduttaa tajuttomasti. Katsotaan kuinka mun kiinteytykseni mahtaa edetä.. Ei sitä kehtaa ees olla mallina tän näkösenä, mutta tykkään vaan niin paljon olla kuvattavana.

Ja tietenki lempparihame päällä (se Mörrin muokkaama)

Vaikka aloin olla jo tosi laiha (alle 50 kiloa jo mentiin reippahasti), käytin korkokenkiä jotta saisin pidemmän ja laihemman vaikutelman. Käytin hameita jotka ylsi nilkkoihin asti, jotta jalkani ei näkyisi ja pitkähihasia paitoja (toiki tossa on vähä liian iso, se on kirpparilta, 1,5 e) ja tietenki korsettia että olematon mahani menis vieläki enemmän piiloon. Tää kuva oli tosi kiva, se on yhdestä noitamiitistä Helsingissä. Helsingin kasvitieteellisestipuutarhasta. Siellä oli niin paljon ihania kasveja että meinasin pudottaa silmät päästäni ihastuksesta. Me vietettiin aika kauan noilla istuma-alueilla juttelemassa vaan ja nauttiessa ympäristöstä.

Niin meni nopeasti vuosi 2007. Jäin töistäkin sairaslomalle, koska sain niin paljon paniikkikohtauksia, en syönyt mitään joten en jaksanut edes seistä kaupassa (olin siis luontaistuotekaupassa töissä) ja mulla oli aivan kauheat vimmat olla täydellinen ja kaunis. Olin sairaslomalla puoli vuotta, kunnes hain nykyseen kouluuni maalariksi. Paino vaan laski, olihan mulla aikaa laihduttaa, eikä kukaan estänyt.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luin tota sun profiilia ja tätä blogia ja löysin aika paljon yhtäläisyyksiä :) Minäkin tykkään piirtää, lempivärini on liila, tahdon tulla taitavaksi noidaksi (wicca), olen kasvissyöjä (lakto-ovo-vege), eläinten oikeudet on mulle tärkeitä, ja Nightwish on yksi lempibändeistäni.

Muutenkin vaikuttaa mielenkiintoiselta blogilta, joten päätin alkaa lukemaan. Itsekin painin aika lailla laihdutusjuttujen kanssa, vähän eri tavalla vaan. Olen laihtunut viime kesästä painonindeksistä 23 indeksiin 18, ja nyt yritän saada syömiseni hallintaan että pysyisin tässä.

Leena kirjoitti...

SunriseSerenade: Vähän kiva kun joku saman henkinen lukee mun blogia ^^ Toivottavasti et sairastu syömishäiriöön, jos se on nyt vaan normaalimpaa laihdutusta (onko?). Tää on meinaan helvettiä, mistä ei heti ulos pääse. Mulla on nyt painoindeksi 21, eli terve, pitkästä aikaa :)

Anonyymi kirjoitti...

hmmh Leena... mä mietin, onko tarpeellista mainita kiloja tai bmi:tä blogissa? meinaan jos haluaa parantumismyönteistä blogia kirjoittaa, ne luvut saattaa ahdistaa monia. :/ ihan vaan tällasen ajatuksen heitän mietittäväks.
T:MV

Anonyymi kirjoitti...

No jaa, en nyt tiedä missä menee normaalilaihdutuksen raja. Syön välillä ihan liikaa ja välillä 500 kaloria kompensoidakseni sen että söin edellisenä päivänä 2000. Vaa'alla käyn liikaa. Mutta enköhän nyt saa tasoitettua tän, kun oon päättänyt. Oikeesti oisin halunnu tiputtaa 48 kiloon (171 cm), mutta pysyn nyt tässä 52 kilossa. Olen kai sitten ihan sopiva...

Leena kirjoitti...

MV : No enpä mainitse ton jälkeen sitten enää. Kirjassa aion silti kirjottaa rehellisesti mitä mulle on käynyt.
SS : Normaalilaihdutus on sitä kun laihdutus ei ole pakkomielle ja pysytään normaalipainossa ^^

Anonyymi kirjoitti...

ei siis pahalla, mutta esim. minua suuresti häiritsee kilomäärät ja vaatekoot kun yritän tässä pysyä paremmassa kunnossa... ja sen takia joudun ikävä kyllä välttelee sellasia sivustoja ja blogeja joissa kilomäärät yms. koot mainitaan. ei silleen että minun olisi pakko mitään sivua lukea, mutta tällanen näkökulma vaan tähän... <3

hali! <3 MV

Anonyymi kirjoitti...

tätä blogia muuten suuresti suosittelen kaikille parantumista haluaville:
http://maijuemilia.blogspot.com/
ystäväni blogi! :) sori mainostus, mut Leena sinulle ainakin suosittelen. <3
MV

Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä on "hyvä", että mainitset myös niitä kiloja/bmi:tä. Näyttää sairauden rajuuden tavalliselle ihmiselle. Mielipiteitä on tosin monia...

Annele kirjoitti...

edelliseen kommenttiin, että sairauden rajuuden saa kyllä ilmaistua muutenkin kuin numeroilla... jos esim. kuvia laittaa, niin kyllä niistä näkee missä kunnossa on ihminen ollut. mutta blogin pitäjä itse päättäköön mitä tekee. :)

Leena kirjoitti...

MV: Ihan ymmärrettävää<3

Ano: Kyllä mä sitä luinkin :)

Ano: Niin on monia, mä en oikeen oo vielkään päättäny miten etenen ton kanssa, ehkä en kauheesti kerro tarkemmin lukuja silti.

Annele: Jep. Numerot saa vaan monet ottamaan liikaa vaikutteita, joten yritän välttää sitä..