Elämän arvoista

Toiset joutuvat tajuamaan, että hekin kuolevat joskus. Minä.. minä vain olen tajunnut, että joudun vielä elämään. Silti.. ei se elämä niin pahaa ole, vain onko?

Meidän ihkaekoi yhteiskuvii oli tälläset koulussa otetut.. aika vanhaa, katsokaa kuinka laiha mä olen ollut! (musta huomaa kui mä haistelen Anniinaa tai jotain ah<3! xD)

Kesältä -09 kun Ansku avarsi mulle uusien ihmisten tutustumista, alkoholin maailmaa ja kesän tuomaa ihanuutta. Enkä ois jaksanu ilman Anniinan tukea tuona kesänä.

Sairauden ja minän välillä on nykyään selkeä ero, tai sitten ero on edelleen ihan sama, mutta minä vain ymmärrän sen. Tänään.. tai tällä viikolla olen selkeästi huomannut, etten ole ollut oma itseni. Olen hiljainen, vainoharhainen ja kärttyinen, en normaalisti ole sellainen. Hiljaiseksi mut tekee sen, että olen vainoharhainen siitä, mitä muut musta ajattelee. Eniten tällä hetkellä mun peloissani on ollut se, että Anniina hylkää mut. Se on mulle niin perkeleen tärkeä, etten osaa kuvailla sitä enää sanoin. Tosi omituista, miten jostain ihmisestä voi tulla niin läheinen.

Rakkain<3

Tyypillistä Anskun ilmeilyy

En uskalla olla lainkaan oma itseni.. (pysähdyin kun telkkarista tuli mainos "tuksu menee naimisiin" voi apua, sillekin oma ohjelma?!) niin, en uskalla olla lainkaan enää oma itseni, koska pelkään jatkuvasti mitä sanon seuraavaksi ja kuinka typerältä kuulostan. Typerä, nimenomaan siltä musta nykyään tuntuu. Pelkään menettäväni kaikki kaverini.. ja se, että jatkuvasti olen hankala, aiheuttaa sitä kyseistä pelkoa.. ja saa sen kasvamaan vainoharhaisen mukaisiin järjettömiin mittoihin. Olen tänään itkenyt monta kertaa sen asian takia, menetän kaikki kenestä välitän. 

Tää on näkyny tääl blogiski, alkusyksy- 10

Anskun syndet -09

Veera minä Ansku, grillailtiin ja juotiin mein grillikatoksel

Halloween -09 Paras Samhain ikinä!

Meillä alkavassa humalassa?

Fandassa selkeässä humalassa

Tuska oli paras festarikokemukseni, lähinnä Anniinan seuran takia, ja tietenkin uusien ystävien ja Nipsun! Kaverikuvat on edelleen Anskulla.. ne ei oikeestaan ainutkaan onnistunu, kaikki oli tärähtäneitä ja outoja, koska oltiin koko viikonloppu iha.. töttöröö

Mun synttärit viime vuonna hihii<3 Paljon kutsuin, harva ilmaantui. Harmi ettei jätkistä otettu kuvia xD Oli supermiestä ja Jeesusta..

Nää on jostain Anskun bileistä.. sen tupareista kenties?

Huoh.. todella rasittavaa, tuskin mikään on oikeasti muuttunut, mun päässäni vain tapahtuu niin paljon kaikkea aina. Onneksi näen vielä (luultavasti, sanoo pääni) Anniinaa ja saan puhuttua sen kanssa tästä ja monia muita mun mielessä vaivaavista asioista. Oon yrittänyt puhua Janille tästä, mutta se ei oikeen ymmärrä, se tosin yrittää ja tukee kovasti, mutta ei se tajua miksi mä aina murehdin turhia. Maanis-depressiivisyyden ihana maailma! Ja käyttäydyn vielä tosi typerästi, tiuskin Janille ja päätin vielä vetää tänään kauheet kännit, vaikka rahaa ei ees ole enää kovinkaan paljoa, hitto.. olenpa minä fiksu. No, tänään ei jaksa olla fiksu. Mulle ei ole muutenkaan luotu hävin suuria järjenlahjoja, meinaan jos mua vähänkään tuntee, huomaa kuinka hitaaksi syömishäiriö ja masennus on tehnyt mut. Äh, kunpa tää vainoharhasuus menis vaan ohitte jo.

Huomenna on Kätilöiden keikka, toivottavasti se piristää, ja tän iltainen.. hope so Ansku ehtii näkee..

/Leena

Lisää yhteiskuviakin olis.. mutta, osa on mulla jossain muistitikuilla tai osa on Anskulla enkä oo saanu (kuten uusimmista bileistä) Huomenna uusia kuvia luvassa, huomisesta tulee toivonmukaan siistiä!