Selvästi hyvä päivä.. siis hyvästi selvä päivä!

 Kuvat on sieltä Turmion kätilöiden keikalta mikä oli viime viikolla. Kattokaa kui mun tissit on kasvanu apua xD Tossa kuvassa istuttii tanssilattian vieressä, ennenku mentiin tanssimaan. Olin tosin hirveän ahistunut, ollut koko yön, joten tanssimisesta ei tullut mitään. Tytöt hylkäs mut vähän vahingossa siellä tungoksessa ja olin koko keikan yksin, koska en löytänyt niitä enää mistään. Jei.. Ne pyys anteeksi ja Anniinan kanssa tuli jaettua erittäin tyttömäiset (ja humalaiset) halit, itkut ja tietenkin sä oot mun paras kaveri ja niin säkin mun keskustelut. Ihan kasvattavaa. Pitää silti tästedes muistaa AINA syödä kunnolla ennen juomisia, sillä mulla oli paha olo siit lähtien, kun saatiin Satulta kyyti Kinoon, ei hyvä.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva ilta, varsinkin, kun aloteltiin meillä ja laulettiin Singstaria ja kaikkea. Harmi, ettei niistä ole mitään kuvia.. Harvinaisen kaoottinen ilta.. ja taksillakin piti tulla kotiin, kun joku älypää on keksinyt, että bussit kulkee vain perjantaisin kahteen asti yöllä, mitää? Ihan kuin ihmisillä ei sais olla elämää kymmenen jälkeen vai? Sunnuntaisin vika bussi meille menee seitsemältä, eli ihan typerää, koska tuun aina kasin junalla kotiin muualta maailmalta..

Lievästi humalassa? Voi että mulla voi olla korkeat poskipäät

 Eilen me katottiin Anniinan kanssa vähän Disneytä, joka siis käsitti vielä katsomattomat Dumbon ja Fantasian. Sitten me hieman juotiin, tultiin nousuhumalaan, tanssittiin legendaaristen biisien tahtiin (tuli mm Flashdancen soundtrackia, Aquaa, E-typea jne..). 

Koska meiltä loppui kovassa meiningissä juomat, lähettiin lähimpään baariin. Anniina sai (kai alkoholin tuomalla avustuksella) mut laulamaan karaokea ensimmäistä kertaa elämässäni. Me laulettiin Lady Gagan bad romance ja me saatiin jopa taputuksia, jei! Nukkumaan mentiin puol kolmelta ja olin ihan kauhean väsynyt tanssimisesta ja itseni ylittämisessä. Oli kyllä hurjin juttu ikinä mennä laulamaan niin monen ihmisen edessä. Monelle se tuskin on kovin kummonen juttu, mutta mulle se on. Joten kiitos Anniina, oli erittäin terapeuttista! Maailma ei kaatunut ja elämä jatkuu. Ens kerralla mennään laulamaan Anna Abreun Ivory tower (lol..)

Sain myös kuulla, että musta on taas puhuttu "pahaa", toisin sanoen vääristelty mun sanojani. Ehkä otan asian puheeksi kyseisten henkilöiden kanssa, tai sitten en. Välillä tällästen yli pääsee helpommin, kun tuntee olevansa tollasten paskanpuhumisten yläpuolella.

Tästä kuvasta huomaa kuin innostunut olin mistään, minust näkyy vähä naamaa ja luurankopinni.

Tässä teillekin vähän (krapulan lievennys) nostetta eli Turmion kätilöiden mun lemppari, sit meidän tunnelman nostattaja kyseiseltä illalta, sekä eilen ah niin laulettu karaoke biisi.







Sellasia! Pitää yrittää silti pitää itsensä maailman kirjoissa, vaikka ahistaiskin, ei saa antaa sille valtaa, muuten estyy hauskanpito!


Leena