torstai 24. helmikuuta 2011

I'm so goth people touch me and they BECOME goth. They say, "Oh no, now I'm goth!"

  Hei vaan hei! Tää päivä menikin nopeasti.. tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Mulla on ollut jonkiasteine flunssa tässä jo toista kuukautta ja tänää se taas iski vähä pahemmin, väsy, kurkku kipeä ja nenä tukossa, ei oo voinu ees treenata, kiva. Varsinkin, kun pidin eilen jo mun taukopäiväni, niin tänään tulee sitten toinenkin. Ehkä mä vaan sitten venyttelen ainakin. Ei siis tullu siivottuakaan, mutta olen sitäkin enemmän bloggeraddiktoitunut ja löytänyt taas vaikka kuinka monta blogia mitä lukea (varsinkin uusia muita bulimikkoblogeja, ihan kiva!). Mulle on tullut tänään jopa uusi lukija, tervetuloa! Yhtävaille 140 lukijaa, herramo Ukko.

   Ajattelin jakaa teille mun edistymistä sh:n saralla. Eli viime kuu meni tosiaan ilman vaakaa (niinkuin moni tietääkin) ja nyt on tullut käytyä taas välillä aamuisin vaa-alla, mutta ei sillä lukemalla varsinaisesti niin ole väliä.. onneksi se silti näyttää aina melkein samaa lukua, että kaipa mä silti vähän välitänkin. 

  Tämä kuukausi ilman sipsejä on ollut erittäin vaikea. Mä olen yleensä hoitanut ahdistustani aina suurimmaksi osalla sipseillä, muutenkin addiktioni niihin kärjistyi siihen pisteeseen, että söin ainakin yhden pussin päivässä, kunnes aloin tajuamaan, kuinka paljon syön niitä ja vähensin puoleen pussiin (jei olipa huima lasku!). Hurjin juttu tietenkin on se, että kun tota kalorimäärää tyhjinä kaloreina tulee syötyä entiseen tahtiin, eikä sitä enää oksenna, paino tietty on noussu tosi paljon. Se on jumahtanu tähän xx kiloon ja olen vihdoin ja viimein hyväksynyt (ainakin melkein) itseni tämän painoisena. Ainut mikä mättää, on se kuinka huonossa kunnossa olen, joten kunnon kohotus ja pikkanen kiinteytys ei olis pahasta. Ehkä sen myötä tulis sitten korotettua sitä itsetuntoa vieläkin korkeammalle.


   Mä en ole oksentanut huimaan puoleentoista kuukauteen, yleensä mun väli on ollut aina n. kuukausi. On ihanaa, kun Jani on ylpeä musta, mutta vielä ihanampaa on, kun on itsekin ylpeä itsestään. Omituinen tunne. Vielä omituisempaa on se, kun aina välillä tajuan, etten mä niin suuri olekaan ja mä vaan jään miettimään mä olenkaan vuosikausia aikaani tuhlannut. Kuvat on viime elokuulta, enkä mä tosta oo painoa saanut enempää joten, mitä ihmettä, näytänkö mä tolta?

   Mä haluan, että tää hyvä olo jatkuu, mikä mulla on ollut varsinkin tän viikon ajan. Mä haluan kerrankin takertua onnen tunteisiin, enkä pelätä niitä, siitäkin jo huomaa mun edistymisen. Aiemmin pelkäsin aivan totaalisesti kaikkea hyvää mussa, tulevaisuudessa, en halunnut uskoa unelmiin tai muistaa hyviä muistoja, koska ei mulla ollut oikeutta mihinkään nautintoon tai hyvään oloon. Minkähän ihmeen takia ihminen pistää itsensä piiskaamaan itsensä henkisesti melkein hengiltä? Olen aina ollut kauhea perfektionisti, mutta nyt.. ehkä ei ole niin paha sittenkään tehdä virheitä. Ja vaikka niitä tuliskin, en mä siihen kuole. En olisi ikinä uskonut sanovani noin. Vielä kun uskaltaisi hakea töitä. Ainiin röökin polttoa on taas tullut vähennettyä, toivottavasti saisin sen kokonaan pois! Mutta se on varsin vaikeaa varsinkin sosiaalisissa tilanteissa, kun muut polttaa ja sit alkaa itteki tekee mieli.





/Leena

Tsemiä kaikkien muidenkin taisteluun!

11 kommenttia:

* Kiri * kirjoitti...

Wow, great pictures :) love the dress!

Miss Chaos kirjoitti...

Mukava lukea edistyksestä, ja ah kun kauniita kuvia! ^^ Kasva jo, tukka, miekin tahdon pitkän tuiskun!

ApprehensiveFairy kirjoitti...

Mäkin olen susta Leena tosi tosi ylpeä!:) Hieno saavutus,että et ole oksentanut kuukauteen!

On myös hienoa,että välität kehostat ja kunnostas. Mut mun mielestä sulla on ihana vartalo(ainakin kun sun kuvia oon katsonut) ja oot muutenkin erittäin kaunis ja ihana persoona<3:)

Mä uskon suhun ja siihen,että parannut! Sh ei oo helppo asia,mutta kaikki tukee sua siinä etkä oo yksin:)

Voimia sulle! <3

Leena kirjoitti...

Kiri: Thank you so much :) Its my friend dress :)

Miss Chaos: Kiitoksia<3 Ja haha kyllähä se siitä kasvaa, sentin kuukaudessa! Homma lisäkkeet?

Apprehensive: Kiitoksia! Joo on ihanaa kerranki välittää ittestään, se vaikuttaa samantien muihinkin. Ja mäkin haluan kovasti uskoa siihen että parannun!

katti kirjoitti...

Moikka! Tonnikala filettä saa hieman suuremmista ruokakaupoista ja tuoretiskiosastolta. Itse ostin fileen k-citymarketista, mutta luulen että k-supermarketista tai prismastakin saa =)

Julia kirjoitti...

Hei, onnea tosi paljon ^_^ toi on HUIMA saavutus. Vähän kuin mä oon ollu vahingoittamatta itteäni nyt kuukauteen :3

Leena kirjoitti...

katti: Aijaa okei no pitää katsastaa.. vaikka tonnikalaa syödessä tulee kauhea syyllisyys, koska se ollaan syömässä sukupuuton partaalle=/

Julia: Kiitoksia! Hei vähän paljon onnea sullekin, pidä toi!

margai kirjoitti...

Kuvat on upeita, oon niin ylpeä kuinka olet päässyt tuohon pisteeseen. Muistan kuinka joskus galtsussa kaikki rypivät samassa kunnes monet alkoivat hieman tajuamaan tilannetta.

Itessä on tällä hetkellä enemmän perfektionistisuutta (suurimmaksi osaksi työn puolesta) kuin aikoihin, mutta kaipa se on jokin, johon pyrin jotta pysyisi ajatukset poissa jatkuvasta painontarkkailusta (koskakohan voin sanoa olevani parantunut, tässä nyt ollaan jumitettu sellaiset yli vuoden siinä toipumisvaiheessa). Saan susta aina inspiraatiota jatkaa.
Jakselehan. :-) (Ja edelleen harmittaa se, etten päässyt synttäreille, ääh, hiton työt ja rahatilanne, olisi ollut niin ihana nähdä kerrankin).

Leena kirjoitti...

margai: Kiitoksia! Ja mäkin muistan, kuinka oli niin in noi syömishäiriöyhteisöt ja kaikilla oli thinspokuvia ittellään ja piiskattiin toisiamme (vahingossakin ehkä) laihduttamaan, ihan hirveää. Onneksi tosi moni on niistä noussut ylös!

Joo kyllä työn puolesta kuuluu hieman ollakin perfektionisti, muttei ehkä liika. On silti ihanaa pistää ittestänsä niin paljon kuin pystyy ja nähdä kuinka hyvää työtä pystyy tekemään. Silloin se on palkitsevaa, silloin ei, jos mikään ei riitä ja paraskin suoritus muka kaipaisi vielä hiomista, huoh.

Ja mä olen jumittanut paranemisessa jo monta vuotta! Varmaan jotain 3-4, siihen liitty sekin, että olin sairas siitä vielä puolet ajasta ennenkuin kunnolla aloin parantumaan. Ei pidä ottaa niin raskaasti, jos tuntuu ettei meinaa edistyä! Koska kyllä se sieltä sitten pukkaa taas eteenpäin, jos sä vain haluat sitä! Ihanaa inspiroida ihmisiä, se antaa itsellekin voimia lisää parantua, koska haluan olla hyvänä esimerkkinä (en pahana niinku sillon galtsuaikana). Ja kyllä niitä synttäreitä ja juhlia tulee! Eikä ole aina pakko olla mikään erikoinen tilaisuuskaan, joka päivä pitäisi olla aihetta juhlaan (syntymättömyyspäiväjuhlat!) Tuu teelle meille<3 Vaikka yöksi!

Anonyymi kirjoitti...

Oot kyllä lihonu :D Jotenki turovnnu naamasta! <3

Leena kirjoitti...

Ano: Nojoo, silti vähä tyhmää sanoa, että on lihonut jos vain paino on noussut takaisin normaalipainoon xD Ja tiedän, että naamani on hieman turvonnut, mutta olen erittäin ylpeä siitä, että olen selättämässä vihdoin syömishäiriön ja nautin siitä että näytän naiselta enkä pikkutytöltä. Jos kommentti oli tarkoitettu herjaavaksi, voit katsoa tämän päivän videon jonka laitoin tänne.. ja jos tosiaan oli, olen ihmeissäni, etten kerrankin ottanut nokkiini, enemmän häiritsee se, ettei tämä häirinnyt xD