More pictures from PVC photoshoot

Nyt pukkais lissee kuvia Helsingin PVC-kuvauksista. Tosiaan joku oli aiemmin kommentoinut asunimeämiseen, että ei se mitään latexia ole, vaan PVCetä, noh kyllähän minä sen tiedän. Latex-Leena tulee eräästä inside-jokesta joka kuvauspäivänä nauratti meitä kaikkia kuvausryhmäläisiä. Hame, kengät ja paita ovat kaikki PVCtä ja löytyi kaverien vaatekaapeista, kierrätys kunniaan! Kierrätys on siitäkin aina mielenkiintoista, että se on aina tavallaan tietynlaista aarrejahtia, koskaan ei tiedä mitä ihania juttuja sitä mahtaakaan löytää. Nuokin ihan priimalaatua ja paita sattui solahtamaan päälleni, kuin mittatilaustyönä tehtynä. Kengät taas, ne ovat käytössä melkein päivittäin. Tässä kuussa ajattelin käyttää normaalia vähemmän rahaa itseeni ja sen sijaan käyttää rahat johonkin hyödyllisempään. Kuten velkojen maksamiseen. Kuinka tylsää, mutta todellista.

Me and Maria

Koska tässä nyt sitten tulee vastailtua kysymyksiin, niin vastaanpa samalla (asiaan jota kaikki kysyvät ja tunnun vaan toistavan itseäni, kuin rikkäinen levy) silmäaiheeseen. Silmäni ovat siis todella kuivat. Ne kaipaavat päivittäistä kosteutusta, käytän silmätippoja. Silti ajoittain ne kuivuvat liitaa ja tällöin, lääkärin sanoin, löysät verkkokalvoni, päällikalvoni repeää ja aiheuttaa erittäin suurta kipua, valonarkuutta, turvotusta, silmien punoitusta ja se tuntuu samalta, kuin olisi lasinsiru silmässä hiertämässä. Joskus ihan pienikin valomäärä aiheuttaa tunteen, että joku iskisi nyrkillä suoraan silmään. Löysä verkkokalvoisuus on myös ikävä siitä syystä, että kun silmään tulee pientä damagea, kuten että siihen osuu jotain, tai silmiä hieroo tms, silmäni ei parannu päivässä, kuten normaalit silmät (useimmat eivät edes ikinä huomaa, että silmiin on mitään damagea tullutkaan). Haavat johtavat yleensä siihen, että saan silmätulehduksia kerta toisensa perään ja niitä hoidetaan antibiooteilla. Ne silti kuivattavat silmää entisestään ja näin ollen pitää käyttää lisää kosteutusta. Jos en hoida silmiäni, voin jopa sokeutua, joka kerta silmälääkärissä käydessä tutkitaan silmät tarkkaan ja toivotaan, että tällä kertaa ei tule näkökykyä rappeuttavaa tautia. Pari vuotta sitten, kun silmä ei meinannut millään parantua (joka kuukausi ramppasin lääkärillä ja aina vain antibiootteja) pelkäsin oikeasti, että nyt lähtee näkö vähintään toisesta silmästä. Olen oppinut arvostamaan elämän pieniä asioita, itsenäisyyttä, tukea mitä olen saanut ja luonnollisesti aistejani.

Translation:

So my PVC outfit, I collect my shoes, skirt and shirt from my friends closets. All hail to second hand. I love to find things from my friends or flea markets. Everytime it feels like I am on a treasure hunt and sometimes you can find something absolutely wonderful. I decided I don´t buy as much stuff I have used to. Lets see how that will go..