Oh baby I´m on fire.

  Jaa mitä vuosi on taas vaihtumassa vai? Vaikka wiccat viettävätkin uuttavuotta jo Samhainina (sapattikalenterin mukaan), silti tuntuu paukutteleva uusivuosi enemmän vuoden vaihtumiselta. Mä en oikeen osaa sanoa mitä mieltä olen ollut tästä vuodesta. Hmm..

  Olin osastolla alkuvuodesta, hiusväri on vaihtunut keltasesta blondiin, siitä hopeaan ja sitten takaisin punaseen ja mustaan. Ja pitkästä aikaa tuli takasin otsatukka. Kovin paljoa ei ole tullut kuvia menosta ja meiningistä, hauskaa on silti ollut! Uusia ystäviäkin olen saanut, monia! Koulussa olen oppinut paljon uutta ja tajusinpa työssäoppimisen yhteydessä, että kykenen tekemään töitäkin. Ja mentiin Janin kanssa kihloihin! Ja 2 uutta rottaperheenjäsentä tuli myös.

  Tajusin, että elämä on täynnä pieniä valintoja, jotka määrittää sen, missä ollaan nyt, miksi tässä mä istun nyt tässä koneella kirjottamassa tätä. Se, että sain itseni sinne osastolle, hakemaan apua, vaikka Janin kanssa se olikin vaikeaa, se pelkäsi menettävänsä mut. Kai se tajusi, kuinka vakava mun tilanteeni on. Mua surettaa, että olen saanut sen niin huolestuneeksi, mutta samalla meidän suhde vahvistui ja me tajuttiin kuinka paljon me merkitään toisillemme, kuinka paljon tuki oikeasti auttaa. Kunpa muillakin olisi yhtä vahva tukiverkko mitä mulla on ollut. Mä muistan, kuinka iloinen Anniina oli mun puolesta, kun kerroin, että olin saanut sen polipaikan. Ja muistan miltä tuntu, kun se pari viikkoa sitten kertoi, kuinka huolissaan se on musta. Ei tälläsistä asioista aina puhuta. Muistan, kuinka Laura mua tuki siellä, muistan kuinka se autto mua ymmärtämään, että tarttisin osastoapua, ettei ole väärin pyytää sitä apua. Kiitos siitä, en olisi ilman sua uskaltanutkaan..<3

  Mitä muuta opin? Että mä olen juuri nyt hyvä tälläisenä, kuin mä olen. Tajusin juuri, että oon sisäistänyt sen oikeasti. Haluan enemmän sellaisia kommentteja, kuin Laura anto mulle viime kesänä, mun sipsuttaessa korkkareilla kaupungilla "Wow sä näytät upealta! Ihan naiselta!" xD Tai jotain ton tyylistä, tuli tosi hyvä olo.


  Kun oon kattonu noita dokkareita ja telkkaristakin tulee ties mitä kauneusohjelmia ja todellisen kauneuden etsijäohjelmia.. Mistä naiset on saanut päähänsä, että laihuus on kaunista? Että se on haluttavaa? Miehet, kun ne ostaa pornolehtiä, ei ne osta sitä jos kannessa on just kuolemaisillaan oleva kukkakeppi jonka etäsesti huomaa naiseksi. Ne haluaa muotoja, naiseutta, itsevarmuutta. Joten, onko joku mies sanonut joskus sitten niille, että niiden pitäisi olla laihoja? Vai onko vain media tuonut sen mukanaa, kun työstä stressaantuneet mallit on laihtuneet ja ne näkyvät jokaisen kotiin telkkarin ja lehtien kautta..?  

Kertokaa oma mielipiteenne. Mikä on teidän kauneusihanteenne? Linkittäkää kuvia ja kommentoikaa muuten vain.

 Miten mä oon oikeesti joskus voinut pitää muotoja jotenkin rumina? Syömishäiriö sumentaa oman ajattelukyvyn ihan totaalisesti. Mä olen edistynyt vuodessa ihan helvetisti. Normaalipaino sananakaan ei kuulostaa enää siltä, että se olis ällöttävän ison kuuloinen. Ei normaalissa tunnu olevan enää mitään väärää (paitsi niinä heikkoina hetkinä, joita aivan varmasti kaikille tulee). 

 Ehkä mun aiemmat kauneusihanteet on samantien ottaneet niin helposti mallia malleista ja laihoista julkkiksista siksi, että olin sillon vielä niin nuori. Kuka 11-vuotias tietää, mistä oikeasti pitää ja miltä haluaa näyttää, kun joka tuutista tulee millon mitäkin "ole tälläinen" "ajattele näin" "näin laihdutat kymmenellä liikkeellä" "tämä ja tämä julkkis vuoden kuumimmat!". Vaikka olisikin varma omista tavotteistaan ja minäkuvastaan, ei sitä tajua, kuin vasta vuosia myöhemmin, kuinka paljon onkaan muuttunut. Varmaan kaikkia muitakin (kuten minua) naurattaa itsestään otetut nuoruuskuvat. Tyylimokat on ollu millon mitenkin kauheita tai omituisia, nyt kun niitä miettii, mieleen tulee vaan "mitä mäkin sillon ajattelin". Mutta ei sitä omaa itseään ja mielipiteitään kyllä löydäkään kunnolla (paitsi eräät) ennenkuin on kokenut ja nähnyt. 

Mikä oli sinusta kaunista murrosiässä? Ei siis murrosikäsissä vaan, se ajattelutapa murrosikäisenä xD

 Hmm jaa-a. Vuosi siis tosiaan vaihtuu pian. Millainenhan mä olen ensi vuonna? Toivottavasti itsevarmempi, päihittänyt bulimiani, olen selvittänyt ongelmani ainakin melkein kokonaan 23- syntymäpäivääni mennessä (NuPolla voi olla vaan siihen asti). Ja tietenkin mä haluan valmistua ens jouluksi. Ei yhtään paskemmat tavotteet. Wish me luck!

Hyvää uutta vuotta ja pitäkää hauskaa!

/Leena

Ja nauttikaa kuvista, niitä on tulossa kyllä vielä lisääkin ;)

Sabina Kelley <3

Sabina Kelley

Sabina

Shannon Brooke <33

Huoh..

Roosa oli pieni kissa, jonka elämä ei kauas kantanut.. tässä vähän tietoa, varsinkin Porissa asuville ja kissaa harkitseville/jo häneltä ostaneille.

Roosan tarina

Ja ranskalainen malli, joka tajuttuaan oman tautinsa, yritti auttaa muita parantumaan, on kuollut. Isabella vaikutti todella mukavalta. Toi on nyt kuudes anoreksiaan kuollut tänävuonna jonka tiedän (viisi on ollut suomalaisia, alle 30- vuotiaita, teinistä aikuisiin).

"Jos kärsimykseni menee hyvään tarkoitukseen, siitä ei tule tarkoituksetonta. Tiedän, että kuva sokeeraa, mutta niin sen on tarkoituskin. Se on varoitus, koska kyse on vakavasta taudista", hän sanoi.

Isabella Caro

Mulla on jotenkin kamalan surullinen olo tänään, sekava. Haluaisin auttaa kaikkia, mutta en mä tietenkään mitenkään voi. Ja se minkä me kaikki voidaan tehdä, on auttaa niitä joita vielä pystyy, muista läheisiäsi, tue heitä ja rakasta perheenjäseniäsi, oli ne sitten ihmisiä taikka toisia eläimiä. Muista, että ihminenkin on eläin, me ollaan kaikki tasavertaisia.

Mun uudenvuoden lupaus on taistella kahta kauheammin mun bulimiaani vastaan.

/Leena

Translation:

And the French model (Isabella Caro), which realizing her illness, tried to help others to heal, has died. Isabella seemed really nice. She was now the sixth person who died anorexia this year, which I know (five have been Finnish, less than 30 - years old, teenager to adult).
 
She made a campaign against anorexia, which took pictures when she weighed only 27 kilograms.
"If the sufferings goes to a good purpose, it does not become meaningless. I know that the image is shocking, but as it's supposed to be. It is a warning, because it is a serious disease, "she said.

I have somehow terribly sad feeling today, confused. I would like to help everyone, but I can not. And that's what we all can do is help those that still can, remember loved ones, support them and love your family members, whether they were people or other animals. Keep in mind that a human being is an animal, we're all equal.

My New Year's promise: I will fight even more against my bulimia.

More style inspiration - Hocus pocus

 Silloin kun olin pieni katselin paljon elokuvia noidista, vampyyreista yms.. tässä edelleen kaikkien aikojen noitaelokuva suosikkini, Disneyn Hocus Pocus, 1993. Bette Midler, Sarah Jessica Parker, Kathy Najimy on päänäyttelijöinä, eli Sanderson siskot. Heidät kuvataan jokseenkin hölmöiksi, itsekkäiksi ja nykymaailmaa ihmetteleviksi 300 vuotta sitten kuolemaan tuomituiksi noidiksi. Varmaan hölmäkin huomaa miksi pidän tästä elokuvasta, no ensinnäkin se kertoo noidista, siinä on lempinäyttelijöitäni ja puvut ah puvut.. noista kuvista varmaan huomaa, että siskokset asuu ihanassa talossa. Tapahtumat sijottuvat tietenkin ah niin kuuluisaan Salemiin. Sarah on mun suosikkini nam<3 Jos olin 6 vuotiaana ihastunut Sarahiin ja sen tyylin, ni ei ihme, että musta tuli tällänen xD

 One of my absolute favorite movie is Hocus Pocus, from year 1993. More than 300 years ago, 3 witches were sentenced to die in Salem, Massachusetts and a boy was turned into a cat (a black cat, naturally). Now it's Halloween, and the witches (who fly on [I kid you not] vacuum cleaners) are back. This time, they've got their eyes on immortal life and have turned their wrath on trick-or-treaters and it's up to the 300-year-old cat to save the day. 

 Of course you can tell why I like this movie, it is about witches, the clothes are beautiful and it has two of my favorite actresses. I love Sarah <3 No wonder I bacame like.. this xD The singing scene (you can see it from under) is one of my favorite scenes.

Traileri


Disneyn tapaan leffa sisältää laulua


Sarahin laulu


Sama kokonaisena

Leffa löytyy kokoisena mm. youtubesta, eli jos alko kiinnostaa ni popcornit kehiin ja katsomaan; tässä ensimmäinen osa:

Eli tälläsiä elokuvatunnelmia tänään
/Leena