Between life and death

Pictures by Laura Takala

Tässä olisi muutamia kuvia viime kuulta mitä en ole vielä muistanut pistää esille. Yleisesti ottaen postausjärjestys on tällä hetkellä ihan sekaisin, koska mä olen itsekin ihan sekaisin. Sairauden kanssa on ollut ongelmia nyt viimeiset pari viikkoa, kuulin eilen kaverini kuolleen ja tänään yksi parhaimmista ystävistäni joutui sairaalaan ja olen jotenkin niin surullinen ja sekava. Toisin sanoen mä en oikeastaan tiedä oliko tälläkään postauksella mitään varsinaista muuta tarkoitusta kuin nuo kuvat. Ja se, että on vielä jonkin aikaa hiljaisempaa. Kaikesta itkemisestä tuli tietenkin silmäkin taas kipeeksi.

Translation:

This post don´t have anything special meaning, just old pictures from last month. I am just so mixed up right now, I heard yesterday that my friend has died and today one of my best friends got some brain thing and needed to go to the hospital. My eye hurts from all the crying and my mental sickness has been very hard to live with these couple of weeks. I am sorry for the silence here but my life is just too hard for me right now.

/Leena

Google reader

http://pienivarpunen.blogspot.fi/2013/05/hidastakaa-vahan-hatikoijat.html

Rococo theme week: Movies part 1

Pirates of the Caribbean

Teemaviikkoni toinen postaus sisältää rokokooaikaisia elokuvia joita olen katsonut tässä lähiaikoina. Ensimmäisenä katsoin omastakin hyllystä löytyvät neljä Pirates elokuvaa, jotka ovat varmasti kaikille lukijoille tuttuja. Jos et ole niitä nähnyt, niin ehdottomasti suosittelen. Juoni, vaatetus, erikoistehosteet, leikkaus, lavastus, kaikki toimii näyttelijöitä myöten. Leffoissa käsitellään niin vakavia juttuja, kuin yliluonnollisia ja vakaviakin asioita, luonnollisesti mukana on myös ainakin kolme ultimaattista rakkaustarinaa. Pidän kaikista neljästä, vaikka selkeästi kolme ensimmäistä osaa ovat niin ikään trilogia ja neljäs tehty lähinnä rahan takia, mutta juoneen ollaan saatu mukaan pari aiemmin tuttua näyttelijää ja elokuva jatkuu siitä, mihin kolmonen jäi. Ja kukapa ei rakastaisi Jackia tai merenneitoja (ja Musta partaa). Ja musiikkia. Oi tuota musiikkia.

Piraattiajan kultakausi oli suurinpiirtein vuosina 1660-1730, joten voipi olettaa, että elokuvat sijoittuvat suurinpiirtein siis kulta-ajan loppupuolelta 1800 luvun alkuun, jolloin rokokoo jo loppuikin ja viktoriaaninen aikakausi alkoi. Elokuvat sopivat siis täydellisesti teemaani ja ovat eräitä suosikkielokuvistani.

Pakko loppuun vielä mainita, että kun aikoinaan sain kakkosleffan käsiini dvdnä ja katsoin sitä isän kanssa olohuoneessa isolta telkkari, meni äitini siitä ohitse ja kysyi (Jackin juostessa pakoon kannibaaleja), että miksi tuo nainen juoksee niin hassusti. Muistan aina senkyseisen hetken ja sen kuinka isän kanssa naurettiin ja äiti meni aivan hämilleen,

Tässä vähän pukuinspistä. Barokki ja rokokoo ajassa on se siisti juttu, että kyseinen muoti oli arkkitehtuuria ja sisustusta myöten kertakaikkisen prameilevaa. Mitä näyttävämpään, värikkäämpää, isompaa ja kaikinpuolin upeampaa kaikki oli, sitä parempi. Oli erittäin härskiä näyttää paljaita sääriä, mutta korsetit oli kireällä ja kaula-aukot isoja ja kädet saivat näkyä ja kämmenelle pussailtiin ja kumarruksia riitti. 1800-luvulle mentäessä yhtäkkiä kaikki rauhoittuivat, muuttuivat sisäänpäin kääntyväisemmiksi, vaatteiden värikkyys väheni ja naiset verhoiltiin taas käsiä myöten hansikkaisiin (joita myös miehet käyttivät naisia kätellessään). On aina yhtä jännää ajatella eri aikakausia, koska ihmiset olivat kulloisinakin aikoina niin erilaisia muodiltaan, tavoiltaan ja moraaliltaan.

So it is my theme week time again with post number 2. First one on my rococo movie marathon list was Pirates of the Caribbean movie (all 4) and I have them on my own. These movies couldn´t be anymore well known but anyway they belong to my list because the time period is right. So pirates golden age was about 1660-1730´s and I think these movies are somewhere between where golden age ended and victorian age begins early 1800´s . The plot (funny and rough stuff) are well done, clothing wants me to have more money, special effects doesn´t bother me at all and I love that there is so much supernatural things in the plot. I think the fourth movie was made maybe just because they had so much money on last 3 ones, but hey, Jack, Blackie and mermaids! You can´t go wrong with those.

The funny thing about baroc and rococo is that everything was big, bold, colorful and oh so full of glamour. The bigger everything is, the better. It was very naughty to show some leg but oh how they showed their bust and arms with no shame. When Victorian age came, colors were darker, there were much less that kind of behavier what was in rococo time. Men and women couldn´t even touch each other without clothing between them (love the gloves though). What is funny about this thing, is that how different people are with different periods, they change the fashion, architecture, behavior and even their moral.

/Leena

Toivepostaus: Diagnoosien maailma

Only in Finnish.

Tulipas pitkä ääh. Tulis vielä pidempikin, mutta säästän nyt teitä ja lopetan tältä erää.

2006 vuonna otettu kuva kun kärsin lukiossa pahasta masennuksesta

Jälleen pää on niin täynnä ajatuksia, että en tiedä mistä alottaisin. Kaipa jonkinlaisesta postauksen esittelystä. Eli tämä on pitkästä aikaa postaus, joka sisältää enemmän tekstiä. Teksti taas on sisällöllisesti Luurankoja kaapissa pääaihealuetta käsittelevä, eli mieleni sairauksia käsittelevä. Kuten olen jo monta kertaa kertonut, aloitin bloggaamisen uudestaan kolmisen vuotta sitten, jotta voin jakaa mielisairauksista ihmisille tietoja ja tuo lohtua ja tukea niille, jotka niistä kärsivät. Aiheeni tänään koskee maanis-depressiivisuuttani (sivuten myös bulimiaa ja muita diagnooseja). Virallinen diagnoosi ilmaisu on Kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota kutsutaan myös bi-bolaariseksi. Kursivoidut tekstit on otettu wikipediasta, jotta asiaa tietämättömillä olisi helpompi ymmärtää tekstiäni ja olen paksuntanut oireita tai asioita joita koen itse sairaudessani.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tautiluokituksissa (ICD-10 tai DSM-IV) luokiteltu sairaudeksi. Kuten muissakin sairauksissa pelkät oireet tai subjektiivinen kokemus tai ympäristön toteamus oireista ei riitä, vaan oireiden lisäksi oireisiin liittyy merkittävä toimintakyvyn heikkeneminen edeltävältä tai oletetulta tasolta. Äärimmillään potilaan mieliala vaihtelee kahden ääripään välillä, poikkeavasta kiihtymyksestä tai epärealistisesta vauhdikkuudesta eli maniasta syvään epärealistiseen masennukseen tai epätoivoon eli psykoottiseen masennukseen. Masennus on samantyyppistä kuin "yksisuuntaisessa" (unipolaari) depressiossa. (wikipedia)

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tavallista masennusta harvinaisempi sairaus. Klassista maanis-depressiivisyyttä sairastaa noin prosentti väestöstä. Eri tyyppejä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa noin viisi prosenttia väestöstä. Arvioidaan, että noin puolet sairastuneista tunnistetaan ja hoidetaan asianmukaisesti. (wikipedia)

Siinä siis perustietoa niille, jotka eivät tiedä bi-polaarisuudesta entuudestaan. Oma sairauteni kehittyi masennuksen ja stressin yhteisvaikutuksesta ja ennen maanis-depressiivisuus diagnoosia olin "vain" vakavasti masentunut tapaus virallisissa papereissani. Lääkärini ovat vaihtuneet tiuhaan (niin normaali terveys-, kuin silmälääkäri, että mielenterveyslääkärini) ja jokaisella tuntuu aina olevan oma mielipide ja vastaus ongelmaani. Bulimiani on pääosin sivuutettu niin lääkärin päätöksissä, kuin osastohoidossakin. Osasto 42 tarjosi minulle lähinnä lääkärin ääneen sanotun diagnoosin "kyllä sulla tuntuu monia ongelmia olevan, enpä mä oikein tiedä mitä me sulle tehtäisiin" ja tukea sain lähinnä parilta hoitajalta ja muilta potilailta. Lähdin kuukauden jälkeen omin nokkineni ulos ovesta ilmoittaen, etten saa tarvitsemaani apua täältä. Bulimiaa siellä ei hoidettu ollenkaan, koska ilmeisesti sen oletettiin kuuluvan osana masennukseeni. Ilmeisesti huono minäkuva ei liity syömishäiriöön ensinkään. Tämä on sinänsä sääli, mutta opin entistä vahvemmaksi sisäisesti ja koska parantuminen käy nimenomaan oman pään sisällä, tajusin mitä minun pitää tehdä jotta parantuisin. Hyväksyin vihdoin sen, etten ole täydellinen, omakuvani on vain prinkkalaa ja vain minä voin tehdä elämästäni parempaa. Kukaan ei voi tuoda minulle onnea, ellen itse halua sitä.

2006

Häiriölle on tyypillistä pysyvä lievä mielialan nousu, lisääntynyt energisyys ja toimeliaisuus. Tavallista on myös huomattava tunne hyvästä olosta sekä henkisestä ja fyysisestä tehokkuudesta. Usein esiintyviä, muttei siinä määrin, että ne johtaisivat vakaviin häiriöihin työssä tai sosiaaliseen torjuntaan, ovat sosiaalisuuden, ylituttavallisuuden lisääntyminen, seksuaalisen aktiivisuuden lisääntyminen ja unen tarpeen väheneminen. Ärtyisä, kärttyinen, pöyhkeä, itserakas ja röyhkeä käytös voivat tulla joskus yleisemmän yliaktiivisen sosiaalisuuden sijaan. Mielialahäiriöön tai käyttäytymiseen ei liity harhoja tai harhaluuloja. Hypomania on manian lievempi muoto, jossa on samanlaisia, mutta vähemmän vaikeita oireita ja vähemmän toimintakyvyn heikkenemistä kuin maniassa. Hypomaanisen jakson aikana mieliala voi olla korkealla ja potilas voi tuntea itsensä tavallista paremmaksi ja pystyvämmäksi. Hypomaniaan päästäkseen potilas voi jopa lopettaa lääkityksensä. (olen lopettanut lääkkeeni pariinkin otteeseen päästäkseni hypomania fiiliksiin tai luullessani maniavaiheessa, että olen yhtäkkiä parantunut maagisesti, lääkitystä tosin ei missään nimessä pidä lopettaa seinään. toinen lisättävä asia on, että usein kun lähden tapaamaan ystäviäni jonnekin kauemmas laukeaa mania, en syö tai nuku ja haluan vain nähdä ihmisiä ja tutustua uusiinkin) Wikipedia


Mieliala on potilaan olosuhteisiin nähden kohonnut ja saattaa vaihdella huolettomasta lupsakkuudesta lähes hallitsemattomaan kiihtymykseen. Riemukkuuteen liittyy lisääntynyt energisyys, joka aiheuttaa yliaktiivisuutta, puhetulvaa ja unentarpeen vähentymistä. Potilas ei pysty keskittymään ja on usein huomattavan herkkä häiriötekijöille. Itseluottamus on usein korkealla, potilaalla voi olla suuriluuloisia ideoita, ja hän voi olla yliluottavainen. Normaalien sosiaalisten estojen puuttuminen voi johtaa holtittomaan ja hullunrohkeaan käyttäytymiseen, joka on tilanteeseen soveltumatonta ja potilaalle epätyypillistä.

2006

F30.2 Mania, johon liittyy psykoottisia oireita Manian (F30.1) kuvattujen oireiden lisäksi esiintyy harhakuvitelmia (tavallisesti suuruusharhoja), harhoja (tavallisesti ääniä, jotka puhuvat suoraan potilaalle) tai kiihtymys, motorisen aktiivisuuden lisääntyminen ja ajatuksenriento ovat niin äärimmäisiä, ettei potilasta voi ymmärtää tai hän on tavallisen vuorovaikutuksen tavoittamattomissa. (mainitsen tähän, että bibolaarinen mielialahäiriö on sukua skitsofrenialle ja useimmat lääkkeet joita tähän käytetään sopii myös skitsofreniaan, ei silti että kyseessä olisi tämä kyseinen tauti)

• Epätavallisen innostunut, euforinen (= epätavallisen iloinen, hilpeä, haltioitunut) tai ärtyisä mielentila (tai potilas vaikuttaa sellaiselta läheistensä mielestä).
• Ajattelemattomia, seurauksista piittaamattomia tekoja. (teen mitä tahansa koska seuraukset tuskin ovat mitenkään negatiivisia, elämähän on mahtavaa ja kaikki käy aina hyvin kuitenkin! tämä sopii myös seuraavaan kohtaan)
• Vastuuntunnon puuttuminen, ei tunne huolta tekojen mahdollisista huonoista seurauksista; esimerkiksi liian runsasta rahankäyttöä, liiallista seksuaalista aktiivisuutta tai holtittomuutta, järjettömiin investointeihin ryhtymistä. (olen tuhlannut kymmeniä kertoja kaikki rahani, olen maanisuuden vallassa päätynyt yhden yön juttuihin ja ollut suorastaan seksinnälkäinen ja luullut sen tuovan parannuksen koko elämääni ja aloitin seurustelun jo 13-vuotiaana ja se oli jokseenkin mielivaltaista, sekä saanut aina ideoita joita en ole ikinä saattanut loppuun manian laantuessa)
• Päämäärätön, tarkoitukseton touhuilu ja puuhailu. (aina liikkeessä ja tekemässä)
• Vähäinen unentarve suuresta tarmokkuudesta huolimatta. (vaikea nukahtaa ja heräilen vähintään viisi kertaa yössä)
• Puhe on niin nopeaa, että toiset eivät kykene sitä seuraamaan. (esim tänään luin Janille erästä tarinaa ja luin sitä niin nopeasti etten meinannut saada henkeä ja änkytin)
• Ajatuksenriento. (ideoita ideoita)
• Keskittymisvaikeus, jonka vuoksi esimerkiksi puheenaiheet tai tekemisen kohde saattavat vaihdella nopeasti. (vaihdan keskustelun aihetta todella nopeasti ja olen aina innostunut aiheesta kuin aiheesta, yleensä tosin vain niistä omistani)
• Liioiteltu voiman, suuruuden ja tärkeyden tunne. (olen rakastettu, täydellinen ja suosittu)
• Poikkeava tai korostunut ärtyneisyys tai reagointi pieniinkin asioihin stereotyyppisen ärtyneesti tai jopa aggressiivisesti. (viittaan tähän tekstissäni, jos joku ei ole samaa mieltä kanssani, aiheutan tappelun ja olen melkein menettänyt ystävyyssuhteita tämän takia. myös tämä Lisa tapaus kuuluu tähän kategoriaan)

Maniaa voidaan pitää psykoottisena tilana. Siihen saattaa liittyä myös hallusinaatioita (kuulo- tai näköharhoja) tai harhakuvitelmia (luja usko asioihin, jotka eivät ole totta). Kuten muihinkin psykoottistasoisiin häiriöihin, maniaan liittyy sairaudentunteen puuttuminen tai vähäisyys. Potilas itse ei useimmiten tunnista tilannettaan ja saattaa ärtyä voimakkaasti, kun hänen tekemisiinsä yritetään puuttua. 

2006

Tällä hetkellä kirjoitan tätä tekstiä manian puitteissa. Olen ollut aivan sekaisin viimeisimmät päivät, johtuen rokokoojuhlista jotka saivat mahani ja koko kehoni aivan sekaisin. Oksensin, ripuloin, kärsin pahasta olosta ja voimattomuudesta. Tunne meni juhlien alkaessa pian ohitse, mutta innostuminen jäi ja olen edelleenkin super innoissani kaikesta asiaan liittyvästä. Ei siinä muuten mitään mitään ongelmaa ole, mutta oireiden pahentuessa asioista tulee minulle pakkomielle, enkä saa edes unta ja ne vähäisetkin unet käsittelevät juuri niitä aiheita mistä olen innoissani ja näen näinä aikoina myös painajaisia. Vähäinen uni tietenkin vain pahentaa koko tilaa, olen ikäänkuin suuressa yliväsymyssokerihumalassa, jossa kaikki on ihanaa, upeaa ja kertakaikkisen fantastastista joka ikinen sekunti. Jos tämä ei vaikuta terveen mielestä liialliselta, niin koitapa itse olla vaikka 7 päivää putkeen superhyperinnoissasi joka asiasta, älä edes nuku, koska ideasi on loistava, tuhlaa rahasi, koska eiväthän ne lopu ja hypi ja pompi ilosta, koska energiaahan riittää. Kuten olen myös sanonut aikaisemmin, aivot tuottavat ihmisen elimistä eniten energiaa. Toisin sanoen jos aivot käy jatkuvasti ylikierroksilla, eikä missään vaiheessa ole mahdollisuutta rauhoittua ja hengähtää välillä, käy koko homma pikkuhiljaa kuluttavaksi. Siihen vielä lisätään se, että keho voi uusiutua ja rentoutua yöllä. Sydän hakaten rinnassa monta päivää putkeen, kuin koko ajan kävelisi nopeasti tai tekisi jotain raskasta. Kädet tärisevät ja olo on voimaton ja oudon irrallinen. Tältä minusta nyt tuntuu. Nyt kun joka kertaisen maanisuus vaiheen alkaen pian käydessä turhan päälle voimille, alan saamaan burn outmaisen vaikutelman kehooni ja olen sekä fyysisesti, että henkisesti aivan loppu. Tämä taas johtaa siihen, että masennun ja jokaikinen asia tuntuu ylivoimaisen raskaalta.


Lievän, keskivaikean tai vaikean masennuksen aikana potilas kärsii yleensä mielialan laskusta, voimattomuudesta ja toimintakyvyn heikkenemisestä. Kyky iloita, kiinnostua ja keskittyä on vähäinen. Yleistä on huomattava uupumus pienenkin ponnistelun jälkeen. Uni on tavallisesti häiriintynyttä ja ruokahalu vähentynyt, mutta joskus toisaalta myös lisääntynyt ruokahalu ja unentarve voivat tulla kyseeseen. Itsearvostus ja itseluottamus ovat lähes aina alentuneet, jopa lievässä masennuksessa. Usein on syyllisyyden- tai arvottomuudentunnetta. Mielialan aleneminen ei juuri vaihtele päivästä päivään, eikä se riipu ulkoisista olosuhteista. Mielialan alenemiseen voi liittyä niin sanottuja "somaattisia" oireita, kuten mielenkiinnon ja onnentunteiden vähäisyys, herääminen useita tunteja ennen normaalia heräämisaikaa, masennus on pahimmillaan aamuisin, huomattava psykomotorinen estyneisyys, rauhattomuus, ruokahalun menettäminen, painon lasku ja seksuaalisen mielenkiinnon (libidon) menetys. Riippuen oireiden määrästä ja vakavuudesta masennusjakson voi luokitella lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi masennukseksi.

F32.0 Lievä masennusjakso Tavallisesti esiintyy kaksi tai kolme edellä mainituista oireista, ja potilas on yleensä näistä ahdistunut mutta todennäköisesti pystyy suoriutumaan useimmista tavanomaisista tehtävistään.
F32.1 Keskivaikea masennusjakso Potilaalla on neljä edellä mainittua oiretta, ja hänen on todennäköisesti hyvin vaikea suoriutua tavanomaisista tehtävistään
F32.2 Vaikea masennusjakso ilman psykoottisia oireita Masennusjakso, jossa useat edellä mainitut oireet ovat huomattavia ja ahdistavia, itseluottamuksen menetys ja ajatukset arvottomuudesta ja syyllisyydestä ovat tavallisia. Itsetuhoiset ajatukset ja pyrkimykset ovat yleisiä, ja tavallisesti esiintyy useita "somaattisia" oireita.
F32.3 Vaikea masennusjakso ja psykoottisia oireita
Masennusjakso, joka on kuvattu F32.2 kohdassa, ja liittyy harhoja, harhaluuloja, psykomotorista estyneisyyttä tai pysähtyneisyyttä siinä määrin, että tavalliset toiminnat tai tehtävät ovat mahdottomia; potilas on kuolemanvaarassa itsemurhan, nesteenpuutteen tai nälkiintymisen vuoksi. Harhat, harhaluulot voivat liittyä tai olla liittymättä mielialaan.

2006

Depressiivinen vaihe

Masennusvaiheen tuntomerkit vastaavavat depression tuntomerkkejä:

• surullisuuden, alakuloisuuden tai masentuneisuuden tunne tai mielenkiinnon menettäminen asioihin, joista normaalisti nauttii (mikään ei kiinnosta, tulen surulliseksi kaikesta ja yleensä en masennusvaiheina pysty tekemään muuta kuin tuijottamaan tiettyjä juttuja ja itken tuntikausia)
• unettomuus tai unen tarpeen lisääntyminen (nukun normaalia enemmän, jopa 16 päivässä ja joskus päikkärien kera)
• ruokahaluttomuus tai ruokahalun lisääntyminen (tämä vaihtelee, joskus en syö, koska masennus tuo bulimiaoireita esiin ja usein masentuneena kaipaan hiilareiden tuomaa piristystä, josta tulee morkkis ja bulimia kierre on jälleen valmiina käyttöön)
• keskittymisvaikeudet ja vaikeus tehdä päätöksiä (kysyn aina muilta mitä tehdä enkä tahdo itse tehdä päätöksiä tai ylipäätään mitään tärkeämpää asiaa)
• hitauden tunne tai niin voimakas levottomuus, ettei pysty istumaan paikallaan (ahdistunut olo tila varsinkin sosiaalisissa tilanteissa, näitä tunteita seuraa yleensä paniikkikohtaus)
• arvottomuuden tai syyllisyyden tunne ja heikko itsetunto (syytän itseäni kaikesta ja muistutan itseäni menneisyydessä tekemistäni virheistä ja muistutan itseäni etten pysty nytkään tekemään mitää oikein)
• voimattomuus tai jatkuva väsymyksen tunne (tästä syystä nukun vain ja olen)
• kuoleman tai itsemurhan ajatukset (olen yrittänyt itsemurhaa kolme kertaa, viimeisin oli pahin)
• ärtyisyys (syytän toisinaan myös muita kun kärsin vainoharhaisuudesta)

Vaikeisiin depressioihin saattaa liittyä myös psykoottisen masennuksen oireita, kuten epärealistisia itsesyytöksiä, kuvitelmia perikadosta tai jopa aistiharhoja, vainoharhoja tai muita harha-ajatuksia.

Tänään raskaat asiat ovat ainaiset rahaongelmat (koska tilanteeni takia en kykene tekemään työtä) ja myös viime vuonna uudeksi diagnoosiksi joukon jatkeeksi päässyt vaativa persoona . Koko homma kyllä tosiaan kuvaa minua. Eli jos joku ei tunnista mua tosta wikipedian tekstistä, ei kyllä ole tuntenut mua tarpeeksi kauan, koska jokaikinen läheinen ystäväni on nähnyt kyseiset oireet minussa. Miten nämä taas vaikuttavat elämääni? Noh, aloitan asian ja sen edetessä huomaan, etten olekaan tarpeeksi hyvä (perfektionisti ja liian korkeat tavoitteet itselle) ja saan joko a) itkupotkuraivarin b) masennuskohtauksen c) jätän koko homman kesken ja ahistun koko asian ajattelemisesta ylipäätään. Tämä pätee siis vaikka pyykin pesemiseen, kaupassa käyntiin, ulos menemiseen, meikkaukseen, vaatteisiini, työkykyyni, opiskeluaika oli lähinnä yhtä joka päiväistä kamppailua aina silloisen asian kanssa ja no oikeastaan mihin tahansa asiaan. masennusvaiheissa otan todella herkästi asioita itseeni.

Maniavaiheessa mikään ei tunnu masentavalta tai ilkeät kommentit eivät voi minua satuttaa, masennusvaiheessa kaikki on taas päinvastoin. Yleensä muutun täysin vainoharhaiseksi. Jos joku sanoo jotain sivuten jotain silloista aihettani tai on tehnyt mielipiteen johonkin muuhun asiaan ja se ei miellytä vaikkapa moraaliani, aiheutan yleensä jonkinlaisen draamashown. Otan asian niin raskaasti, että kyseessä luulisi olevan elämää suurempi ongelma tai kusipää, vaikka kyseessä olisikin vaikka paras ystäväni. Tämän sai viimeisimpänä kokea Lisa käydessäni hänen luonaan. Persoonani muuttuu tälläisinä hetkinä täysin ja menetän kosketuksen todellisuuteen siinä määrin, että en näe muiden kantaa, tunteita tai ajatuksia siinä tilanteessa. Kyseisenä aamuna ongelmani oli sokerin puute. Kyllä. Sokerin puute. Muutuin iloisesta omasta itsestäni täysin hiljaiseksi, kasvatin itselleni suojamuurin ja minun teki mieleni loukata tätä yhtä parasta ystävääni, koska tunsin kaiken olevan vastaan sillä hetkellä. Mikään ei mene ikinä hyvin ja aina minulle käy näin, ikinä kukaan ei ajattele minua, mutta kun minähän sanoin siitä sokerista.

2005

Toisin sanoen otan itselleni mitä suurimman uhrin roolin ja uskon, että kukaan ei  välitä minusta, olen vain taakka ja liian vaikea ja ruma, läski, epämukava hirveä hirviö, joka ei ansaitse edes sokeria kahviinsa. Olin jo valmis lähtemään kotiin murjottamaan, mutta onneksi sain itseni rauhoitettua ja päästyä takaisin siihen todellisuuden hetkeen ja tajusin, kuinka sairaus oli jälleen saanut musta otteen. Tämäkin voi jälleen tuntua terveestä mielestä erittäin pieneltä, mutta siinä hetkessä oli niin paljon loukkaantumista, pahaa mieltä, tuskaa ja pettymystä, että en voisi sitä enempää kuvailla. Ikävintä siinä koko hommassa oli se, että se oli ensimmäinen kerta, kun Lisa pääsi näkemään musta sen puolen ja juuri heti aamusta. Sain naiseni loukkaantumaan ja käymään kaupassa ostamassa sitä pahuksen sokeria jo ennen kello yhdeksää aamulla ja tän koko rulijanssin takia olin ihan myöhässä aamuisesta aikataulustani ja sain itseni vasta valmiiksi paikan päällä kuvausstudiolla.. luonnollisesti jotain tunnin myöhässä.

Tämän päivän olotilaa en osaa edes kuvailla sanoin, koska olen niin sekavassa olotilassa, siksi kirjoitankin tätä postausta, koska kirjoittaminen yleensä parantaa oloani:

Potilaalla on aikaisemmin ollut vähintään yksi hypomaaninen, maaninen, masennus- tai sekamuotoinen jakso ja ajankohtaisesti esiintyy maanisia ja masennuksen oireita joko sekaisin tai nopeasti vaihdellen. Nopeasti vaihtelevia mielialoja kutsutaan joskus myös nimellä "rapid cycling"-muotoisena taudinkuvana.

Kenties kaikkein lamauttavimpia sairauden vaiheita ovat ne, joihin kuuluu sekä manian että depression oireita, samanaikaisesti tai useaan kertaan saman päivän aikana vaihdellen. Potilas on kiihkeä tai levoton niin kuin maanisessa vaiheessa, mutta samalla myös ärtyisä ja masentunut, sen sijaan, että tuntisi olevansa "maailman huipulla". Erityisesti sekamuotoiseen jaksoon liittyy itsemurhariskin lisääntyminen.

Tänään olen ollut superinnoissani monestakin asiasta ja suunnitellut kaikkea. Tunnen oloni myös erittäin hyperaktiiviseksi, mutta koska olen aivan poikki en saa mitään aikaiseksi ja on todella vaikea keskittyä. Olen myös pettynyt itseeni, koska en saa kaikkea suunniteltua tehtyä, toisin sanoen mua harmittaa etten ole yli-ihminen. Kädet tärisee taas. Olen myös stressannut tosiaan rahatilannettani, silmätilaani (taas sattunut viimeiset pari päivää) ja tuntenut kateutta sydämessäni. Toisin sanoen hetki sitten hypetin uutta kirjaani Janille ja oikein luinkin pätkiä, hyvä jos hän siitä tajusi ja olin niin innoissani että hypähtelin. Hetken päästä itkin silmät päästäni Janin sylissä ja Jani joutui lohduttamaan mua jonkun aikaa. Ja nyt olen taas maaninen ja kirjoitan kuin mielipuoli taka taka taka. Nyt en pysty enää keskittymään joten tää oli nyt kai tässä ja toivottavasti joku sai jotain tolkkua ja lisäkysymyksiä voi kysyä ja palaan tähän aiheeseen taas joskus mutta nyt mun pitää mennä rauhoittumaan koska aivot käy ylikierroksilla.

P.s Mulla on lääkitys masennukseen ja paniikkihäiriöön tällä hetkellä ja olen käyttänyt lääkkeitä vuodesta 2008. Toivottavasti tässä oli jotain järkeä. Anteeksi mahdolliset typot en pysty nyt keskittymään ja lukemaan tätä uudestaan.

/Leena

Style inspiration theme week: Rococo (1700) - Inspiration for the party

Hei rakkaat synkijäiseni! Tämä viikko on mennyt jälleen kipuillessa silmäni kanssa, mutta nyt se on kunnossa, mitäpäs muuta kuin juhlintaa varten! Huomenna menen upean Idan juhliin, jossa juhlimme arvon ladyn syntymäpäivää, upeassa kartanossa tietenkin. Kaikki pukeutuvat teeman mukaisesti, syömme paljon kaikkia ihania herkkuja ja luonnollisesti juhlimme läpi yön. Luvassa on vaikka mitä hauskaa, ihania ihmisiä (niin vanhoja rakkaita, kuin uusia tuttavuuksiakin!) ja olen kertakaikkisesti inspiroitunut! Valmiina on jo puku, korut, hiukset, kengät ja asusteet. Tästä tulee unohtumaton juhla.

Koska rokokoosta ei olekaan tullut vielä teemapostauksia, tässä nyt vähän kuvia joita löysin googlen ja tumblerin syövereistä. Aivan ihania eikö? Tätä on minun viikonloppuni.

Tämän lisäksi olen tekemässä muitakin postauksia seuraavan viikon aikana:

Rokokoo elokuvat ja arvostelut

Naisten vaatetus

Miesten vaatetus

Arkkitehtuuri

Minun asuni

Suuri juhlapostaus

Translation:

Hey my little batty bat bats! So what is happening is, I am going to a rococo party tomorrow. It is a birthday party for my friend and every one is going to dress up! Theme is rococo (as you may have noticed) and I have already got my dress, jewelry, make up, hair and shoes ready! We are going on a big old mansion and party like maniacs all night! It will be the party of the year I might say! So I did a little picture post for you from pictures that inspires me for tomorrow. But I have so much post ideas that I am going to do rococo posts all week start from today!

Next:

Rococo movies and reviews

My outfit

The Party

Womens wear

Mens wear

Architecture

/Leena