Toivepostaus: Diagnoosien maailma

Only in Finnish.

Tulipas pitkä ääh. Tulis vielä pidempikin, mutta säästän nyt teitä ja lopetan tältä erää.

2006 vuonna otettu kuva kun kärsin lukiossa pahasta masennuksesta

Jälleen pää on niin täynnä ajatuksia, että en tiedä mistä alottaisin. Kaipa jonkinlaisesta postauksen esittelystä. Eli tämä on pitkästä aikaa postaus, joka sisältää enemmän tekstiä. Teksti taas on sisällöllisesti Luurankoja kaapissa pääaihealuetta käsittelevä, eli mieleni sairauksia käsittelevä. Kuten olen jo monta kertaa kertonut, aloitin bloggaamisen uudestaan kolmisen vuotta sitten, jotta voin jakaa mielisairauksista ihmisille tietoja ja tuo lohtua ja tukea niille, jotka niistä kärsivät. Aiheeni tänään koskee maanis-depressiivisuuttani (sivuten myös bulimiaa ja muita diagnooseja). Virallinen diagnoosi ilmaisu on Kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota kutsutaan myös bi-bolaariseksi. Kursivoidut tekstit on otettu wikipediasta, jotta asiaa tietämättömillä olisi helpompi ymmärtää tekstiäni ja olen paksuntanut oireita tai asioita joita koen itse sairaudessani.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tautiluokituksissa (ICD-10 tai DSM-IV) luokiteltu sairaudeksi. Kuten muissakin sairauksissa pelkät oireet tai subjektiivinen kokemus tai ympäristön toteamus oireista ei riitä, vaan oireiden lisäksi oireisiin liittyy merkittävä toimintakyvyn heikkeneminen edeltävältä tai oletetulta tasolta. Äärimmillään potilaan mieliala vaihtelee kahden ääripään välillä, poikkeavasta kiihtymyksestä tai epärealistisesta vauhdikkuudesta eli maniasta syvään epärealistiseen masennukseen tai epätoivoon eli psykoottiseen masennukseen. Masennus on samantyyppistä kuin "yksisuuntaisessa" (unipolaari) depressiossa. (wikipedia)

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tavallista masennusta harvinaisempi sairaus. Klassista maanis-depressiivisyyttä sairastaa noin prosentti väestöstä. Eri tyyppejä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa noin viisi prosenttia väestöstä. Arvioidaan, että noin puolet sairastuneista tunnistetaan ja hoidetaan asianmukaisesti. (wikipedia)

Siinä siis perustietoa niille, jotka eivät tiedä bi-polaarisuudesta entuudestaan. Oma sairauteni kehittyi masennuksen ja stressin yhteisvaikutuksesta ja ennen maanis-depressiivisuus diagnoosia olin "vain" vakavasti masentunut tapaus virallisissa papereissani. Lääkärini ovat vaihtuneet tiuhaan (niin normaali terveys-, kuin silmälääkäri, että mielenterveyslääkärini) ja jokaisella tuntuu aina olevan oma mielipide ja vastaus ongelmaani. Bulimiani on pääosin sivuutettu niin lääkärin päätöksissä, kuin osastohoidossakin. Osasto 42 tarjosi minulle lähinnä lääkärin ääneen sanotun diagnoosin "kyllä sulla tuntuu monia ongelmia olevan, enpä mä oikein tiedä mitä me sulle tehtäisiin" ja tukea sain lähinnä parilta hoitajalta ja muilta potilailta. Lähdin kuukauden jälkeen omin nokkineni ulos ovesta ilmoittaen, etten saa tarvitsemaani apua täältä. Bulimiaa siellä ei hoidettu ollenkaan, koska ilmeisesti sen oletettiin kuuluvan osana masennukseeni. Ilmeisesti huono minäkuva ei liity syömishäiriöön ensinkään. Tämä on sinänsä sääli, mutta opin entistä vahvemmaksi sisäisesti ja koska parantuminen käy nimenomaan oman pään sisällä, tajusin mitä minun pitää tehdä jotta parantuisin. Hyväksyin vihdoin sen, etten ole täydellinen, omakuvani on vain prinkkalaa ja vain minä voin tehdä elämästäni parempaa. Kukaan ei voi tuoda minulle onnea, ellen itse halua sitä.

2006

Häiriölle on tyypillistä pysyvä lievä mielialan nousu, lisääntynyt energisyys ja toimeliaisuus. Tavallista on myös huomattava tunne hyvästä olosta sekä henkisestä ja fyysisestä tehokkuudesta. Usein esiintyviä, muttei siinä määrin, että ne johtaisivat vakaviin häiriöihin työssä tai sosiaaliseen torjuntaan, ovat sosiaalisuuden, ylituttavallisuuden lisääntyminen, seksuaalisen aktiivisuuden lisääntyminen ja unen tarpeen väheneminen. Ärtyisä, kärttyinen, pöyhkeä, itserakas ja röyhkeä käytös voivat tulla joskus yleisemmän yliaktiivisen sosiaalisuuden sijaan. Mielialahäiriöön tai käyttäytymiseen ei liity harhoja tai harhaluuloja. Hypomania on manian lievempi muoto, jossa on samanlaisia, mutta vähemmän vaikeita oireita ja vähemmän toimintakyvyn heikkenemistä kuin maniassa. Hypomaanisen jakson aikana mieliala voi olla korkealla ja potilas voi tuntea itsensä tavallista paremmaksi ja pystyvämmäksi. Hypomaniaan päästäkseen potilas voi jopa lopettaa lääkityksensä. (olen lopettanut lääkkeeni pariinkin otteeseen päästäkseni hypomania fiiliksiin tai luullessani maniavaiheessa, että olen yhtäkkiä parantunut maagisesti, lääkitystä tosin ei missään nimessä pidä lopettaa seinään. toinen lisättävä asia on, että usein kun lähden tapaamaan ystäviäni jonnekin kauemmas laukeaa mania, en syö tai nuku ja haluan vain nähdä ihmisiä ja tutustua uusiinkin) Wikipedia


Mieliala on potilaan olosuhteisiin nähden kohonnut ja saattaa vaihdella huolettomasta lupsakkuudesta lähes hallitsemattomaan kiihtymykseen. Riemukkuuteen liittyy lisääntynyt energisyys, joka aiheuttaa yliaktiivisuutta, puhetulvaa ja unentarpeen vähentymistä. Potilas ei pysty keskittymään ja on usein huomattavan herkkä häiriötekijöille. Itseluottamus on usein korkealla, potilaalla voi olla suuriluuloisia ideoita, ja hän voi olla yliluottavainen. Normaalien sosiaalisten estojen puuttuminen voi johtaa holtittomaan ja hullunrohkeaan käyttäytymiseen, joka on tilanteeseen soveltumatonta ja potilaalle epätyypillistä.

2006

F30.2 Mania, johon liittyy psykoottisia oireita Manian (F30.1) kuvattujen oireiden lisäksi esiintyy harhakuvitelmia (tavallisesti suuruusharhoja), harhoja (tavallisesti ääniä, jotka puhuvat suoraan potilaalle) tai kiihtymys, motorisen aktiivisuuden lisääntyminen ja ajatuksenriento ovat niin äärimmäisiä, ettei potilasta voi ymmärtää tai hän on tavallisen vuorovaikutuksen tavoittamattomissa. (mainitsen tähän, että bibolaarinen mielialahäiriö on sukua skitsofrenialle ja useimmat lääkkeet joita tähän käytetään sopii myös skitsofreniaan, ei silti että kyseessä olisi tämä kyseinen tauti)

• Epätavallisen innostunut, euforinen (= epätavallisen iloinen, hilpeä, haltioitunut) tai ärtyisä mielentila (tai potilas vaikuttaa sellaiselta läheistensä mielestä).
• Ajattelemattomia, seurauksista piittaamattomia tekoja. (teen mitä tahansa koska seuraukset tuskin ovat mitenkään negatiivisia, elämähän on mahtavaa ja kaikki käy aina hyvin kuitenkin! tämä sopii myös seuraavaan kohtaan)
• Vastuuntunnon puuttuminen, ei tunne huolta tekojen mahdollisista huonoista seurauksista; esimerkiksi liian runsasta rahankäyttöä, liiallista seksuaalista aktiivisuutta tai holtittomuutta, järjettömiin investointeihin ryhtymistä. (olen tuhlannut kymmeniä kertoja kaikki rahani, olen maanisuuden vallassa päätynyt yhden yön juttuihin ja ollut suorastaan seksinnälkäinen ja luullut sen tuovan parannuksen koko elämääni ja aloitin seurustelun jo 13-vuotiaana ja se oli jokseenkin mielivaltaista, sekä saanut aina ideoita joita en ole ikinä saattanut loppuun manian laantuessa)
• Päämäärätön, tarkoitukseton touhuilu ja puuhailu. (aina liikkeessä ja tekemässä)
• Vähäinen unentarve suuresta tarmokkuudesta huolimatta. (vaikea nukahtaa ja heräilen vähintään viisi kertaa yössä)
• Puhe on niin nopeaa, että toiset eivät kykene sitä seuraamaan. (esim tänään luin Janille erästä tarinaa ja luin sitä niin nopeasti etten meinannut saada henkeä ja änkytin)
• Ajatuksenriento. (ideoita ideoita)
• Keskittymisvaikeus, jonka vuoksi esimerkiksi puheenaiheet tai tekemisen kohde saattavat vaihdella nopeasti. (vaihdan keskustelun aihetta todella nopeasti ja olen aina innostunut aiheesta kuin aiheesta, yleensä tosin vain niistä omistani)
• Liioiteltu voiman, suuruuden ja tärkeyden tunne. (olen rakastettu, täydellinen ja suosittu)
• Poikkeava tai korostunut ärtyneisyys tai reagointi pieniinkin asioihin stereotyyppisen ärtyneesti tai jopa aggressiivisesti. (viittaan tähän tekstissäni, jos joku ei ole samaa mieltä kanssani, aiheutan tappelun ja olen melkein menettänyt ystävyyssuhteita tämän takia. myös tämä Lisa tapaus kuuluu tähän kategoriaan)

Maniaa voidaan pitää psykoottisena tilana. Siihen saattaa liittyä myös hallusinaatioita (kuulo- tai näköharhoja) tai harhakuvitelmia (luja usko asioihin, jotka eivät ole totta). Kuten muihinkin psykoottistasoisiin häiriöihin, maniaan liittyy sairaudentunteen puuttuminen tai vähäisyys. Potilas itse ei useimmiten tunnista tilannettaan ja saattaa ärtyä voimakkaasti, kun hänen tekemisiinsä yritetään puuttua. 

2006

Tällä hetkellä kirjoitan tätä tekstiä manian puitteissa. Olen ollut aivan sekaisin viimeisimmät päivät, johtuen rokokoojuhlista jotka saivat mahani ja koko kehoni aivan sekaisin. Oksensin, ripuloin, kärsin pahasta olosta ja voimattomuudesta. Tunne meni juhlien alkaessa pian ohitse, mutta innostuminen jäi ja olen edelleenkin super innoissani kaikesta asiaan liittyvästä. Ei siinä muuten mitään mitään ongelmaa ole, mutta oireiden pahentuessa asioista tulee minulle pakkomielle, enkä saa edes unta ja ne vähäisetkin unet käsittelevät juuri niitä aiheita mistä olen innoissani ja näen näinä aikoina myös painajaisia. Vähäinen uni tietenkin vain pahentaa koko tilaa, olen ikäänkuin suuressa yliväsymyssokerihumalassa, jossa kaikki on ihanaa, upeaa ja kertakaikkisen fantastastista joka ikinen sekunti. Jos tämä ei vaikuta terveen mielestä liialliselta, niin koitapa itse olla vaikka 7 päivää putkeen superhyperinnoissasi joka asiasta, älä edes nuku, koska ideasi on loistava, tuhlaa rahasi, koska eiväthän ne lopu ja hypi ja pompi ilosta, koska energiaahan riittää. Kuten olen myös sanonut aikaisemmin, aivot tuottavat ihmisen elimistä eniten energiaa. Toisin sanoen jos aivot käy jatkuvasti ylikierroksilla, eikä missään vaiheessa ole mahdollisuutta rauhoittua ja hengähtää välillä, käy koko homma pikkuhiljaa kuluttavaksi. Siihen vielä lisätään se, että keho voi uusiutua ja rentoutua yöllä. Sydän hakaten rinnassa monta päivää putkeen, kuin koko ajan kävelisi nopeasti tai tekisi jotain raskasta. Kädet tärisevät ja olo on voimaton ja oudon irrallinen. Tältä minusta nyt tuntuu. Nyt kun joka kertaisen maanisuus vaiheen alkaen pian käydessä turhan päälle voimille, alan saamaan burn outmaisen vaikutelman kehooni ja olen sekä fyysisesti, että henkisesti aivan loppu. Tämä taas johtaa siihen, että masennun ja jokaikinen asia tuntuu ylivoimaisen raskaalta.


Lievän, keskivaikean tai vaikean masennuksen aikana potilas kärsii yleensä mielialan laskusta, voimattomuudesta ja toimintakyvyn heikkenemisestä. Kyky iloita, kiinnostua ja keskittyä on vähäinen. Yleistä on huomattava uupumus pienenkin ponnistelun jälkeen. Uni on tavallisesti häiriintynyttä ja ruokahalu vähentynyt, mutta joskus toisaalta myös lisääntynyt ruokahalu ja unentarve voivat tulla kyseeseen. Itsearvostus ja itseluottamus ovat lähes aina alentuneet, jopa lievässä masennuksessa. Usein on syyllisyyden- tai arvottomuudentunnetta. Mielialan aleneminen ei juuri vaihtele päivästä päivään, eikä se riipu ulkoisista olosuhteista. Mielialan alenemiseen voi liittyä niin sanottuja "somaattisia" oireita, kuten mielenkiinnon ja onnentunteiden vähäisyys, herääminen useita tunteja ennen normaalia heräämisaikaa, masennus on pahimmillaan aamuisin, huomattava psykomotorinen estyneisyys, rauhattomuus, ruokahalun menettäminen, painon lasku ja seksuaalisen mielenkiinnon (libidon) menetys. Riippuen oireiden määrästä ja vakavuudesta masennusjakson voi luokitella lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi masennukseksi.

F32.0 Lievä masennusjakso Tavallisesti esiintyy kaksi tai kolme edellä mainituista oireista, ja potilas on yleensä näistä ahdistunut mutta todennäköisesti pystyy suoriutumaan useimmista tavanomaisista tehtävistään.
F32.1 Keskivaikea masennusjakso Potilaalla on neljä edellä mainittua oiretta, ja hänen on todennäköisesti hyvin vaikea suoriutua tavanomaisista tehtävistään
F32.2 Vaikea masennusjakso ilman psykoottisia oireita Masennusjakso, jossa useat edellä mainitut oireet ovat huomattavia ja ahdistavia, itseluottamuksen menetys ja ajatukset arvottomuudesta ja syyllisyydestä ovat tavallisia. Itsetuhoiset ajatukset ja pyrkimykset ovat yleisiä, ja tavallisesti esiintyy useita "somaattisia" oireita.
F32.3 Vaikea masennusjakso ja psykoottisia oireita
Masennusjakso, joka on kuvattu F32.2 kohdassa, ja liittyy harhoja, harhaluuloja, psykomotorista estyneisyyttä tai pysähtyneisyyttä siinä määrin, että tavalliset toiminnat tai tehtävät ovat mahdottomia; potilas on kuolemanvaarassa itsemurhan, nesteenpuutteen tai nälkiintymisen vuoksi. Harhat, harhaluulot voivat liittyä tai olla liittymättä mielialaan.

2006

Depressiivinen vaihe

Masennusvaiheen tuntomerkit vastaavavat depression tuntomerkkejä:

• surullisuuden, alakuloisuuden tai masentuneisuuden tunne tai mielenkiinnon menettäminen asioihin, joista normaalisti nauttii (mikään ei kiinnosta, tulen surulliseksi kaikesta ja yleensä en masennusvaiheina pysty tekemään muuta kuin tuijottamaan tiettyjä juttuja ja itken tuntikausia)
• unettomuus tai unen tarpeen lisääntyminen (nukun normaalia enemmän, jopa 16 päivässä ja joskus päikkärien kera)
• ruokahaluttomuus tai ruokahalun lisääntyminen (tämä vaihtelee, joskus en syö, koska masennus tuo bulimiaoireita esiin ja usein masentuneena kaipaan hiilareiden tuomaa piristystä, josta tulee morkkis ja bulimia kierre on jälleen valmiina käyttöön)
• keskittymisvaikeudet ja vaikeus tehdä päätöksiä (kysyn aina muilta mitä tehdä enkä tahdo itse tehdä päätöksiä tai ylipäätään mitään tärkeämpää asiaa)
• hitauden tunne tai niin voimakas levottomuus, ettei pysty istumaan paikallaan (ahdistunut olo tila varsinkin sosiaalisissa tilanteissa, näitä tunteita seuraa yleensä paniikkikohtaus)
• arvottomuuden tai syyllisyyden tunne ja heikko itsetunto (syytän itseäni kaikesta ja muistutan itseäni menneisyydessä tekemistäni virheistä ja muistutan itseäni etten pysty nytkään tekemään mitää oikein)
• voimattomuus tai jatkuva väsymyksen tunne (tästä syystä nukun vain ja olen)
• kuoleman tai itsemurhan ajatukset (olen yrittänyt itsemurhaa kolme kertaa, viimeisin oli pahin)
• ärtyisyys (syytän toisinaan myös muita kun kärsin vainoharhaisuudesta)

Vaikeisiin depressioihin saattaa liittyä myös psykoottisen masennuksen oireita, kuten epärealistisia itsesyytöksiä, kuvitelmia perikadosta tai jopa aistiharhoja, vainoharhoja tai muita harha-ajatuksia.

Tänään raskaat asiat ovat ainaiset rahaongelmat (koska tilanteeni takia en kykene tekemään työtä) ja myös viime vuonna uudeksi diagnoosiksi joukon jatkeeksi päässyt vaativa persoona . Koko homma kyllä tosiaan kuvaa minua. Eli jos joku ei tunnista mua tosta wikipedian tekstistä, ei kyllä ole tuntenut mua tarpeeksi kauan, koska jokaikinen läheinen ystäväni on nähnyt kyseiset oireet minussa. Miten nämä taas vaikuttavat elämääni? Noh, aloitan asian ja sen edetessä huomaan, etten olekaan tarpeeksi hyvä (perfektionisti ja liian korkeat tavoitteet itselle) ja saan joko a) itkupotkuraivarin b) masennuskohtauksen c) jätän koko homman kesken ja ahistun koko asian ajattelemisesta ylipäätään. Tämä pätee siis vaikka pyykin pesemiseen, kaupassa käyntiin, ulos menemiseen, meikkaukseen, vaatteisiini, työkykyyni, opiskeluaika oli lähinnä yhtä joka päiväistä kamppailua aina silloisen asian kanssa ja no oikeastaan mihin tahansa asiaan. masennusvaiheissa otan todella herkästi asioita itseeni.

Maniavaiheessa mikään ei tunnu masentavalta tai ilkeät kommentit eivät voi minua satuttaa, masennusvaiheessa kaikki on taas päinvastoin. Yleensä muutun täysin vainoharhaiseksi. Jos joku sanoo jotain sivuten jotain silloista aihettani tai on tehnyt mielipiteen johonkin muuhun asiaan ja se ei miellytä vaikkapa moraaliani, aiheutan yleensä jonkinlaisen draamashown. Otan asian niin raskaasti, että kyseessä luulisi olevan elämää suurempi ongelma tai kusipää, vaikka kyseessä olisikin vaikka paras ystäväni. Tämän sai viimeisimpänä kokea Lisa käydessäni hänen luonaan. Persoonani muuttuu tälläisinä hetkinä täysin ja menetän kosketuksen todellisuuteen siinä määrin, että en näe muiden kantaa, tunteita tai ajatuksia siinä tilanteessa. Kyseisenä aamuna ongelmani oli sokerin puute. Kyllä. Sokerin puute. Muutuin iloisesta omasta itsestäni täysin hiljaiseksi, kasvatin itselleni suojamuurin ja minun teki mieleni loukata tätä yhtä parasta ystävääni, koska tunsin kaiken olevan vastaan sillä hetkellä. Mikään ei mene ikinä hyvin ja aina minulle käy näin, ikinä kukaan ei ajattele minua, mutta kun minähän sanoin siitä sokerista.

2005

Toisin sanoen otan itselleni mitä suurimman uhrin roolin ja uskon, että kukaan ei  välitä minusta, olen vain taakka ja liian vaikea ja ruma, läski, epämukava hirveä hirviö, joka ei ansaitse edes sokeria kahviinsa. Olin jo valmis lähtemään kotiin murjottamaan, mutta onneksi sain itseni rauhoitettua ja päästyä takaisin siihen todellisuuden hetkeen ja tajusin, kuinka sairaus oli jälleen saanut musta otteen. Tämäkin voi jälleen tuntua terveestä mielestä erittäin pieneltä, mutta siinä hetkessä oli niin paljon loukkaantumista, pahaa mieltä, tuskaa ja pettymystä, että en voisi sitä enempää kuvailla. Ikävintä siinä koko hommassa oli se, että se oli ensimmäinen kerta, kun Lisa pääsi näkemään musta sen puolen ja juuri heti aamusta. Sain naiseni loukkaantumaan ja käymään kaupassa ostamassa sitä pahuksen sokeria jo ennen kello yhdeksää aamulla ja tän koko rulijanssin takia olin ihan myöhässä aamuisesta aikataulustani ja sain itseni vasta valmiiksi paikan päällä kuvausstudiolla.. luonnollisesti jotain tunnin myöhässä.

Tämän päivän olotilaa en osaa edes kuvailla sanoin, koska olen niin sekavassa olotilassa, siksi kirjoitankin tätä postausta, koska kirjoittaminen yleensä parantaa oloani:

Potilaalla on aikaisemmin ollut vähintään yksi hypomaaninen, maaninen, masennus- tai sekamuotoinen jakso ja ajankohtaisesti esiintyy maanisia ja masennuksen oireita joko sekaisin tai nopeasti vaihdellen. Nopeasti vaihtelevia mielialoja kutsutaan joskus myös nimellä "rapid cycling"-muotoisena taudinkuvana.

Kenties kaikkein lamauttavimpia sairauden vaiheita ovat ne, joihin kuuluu sekä manian että depression oireita, samanaikaisesti tai useaan kertaan saman päivän aikana vaihdellen. Potilas on kiihkeä tai levoton niin kuin maanisessa vaiheessa, mutta samalla myös ärtyisä ja masentunut, sen sijaan, että tuntisi olevansa "maailman huipulla". Erityisesti sekamuotoiseen jaksoon liittyy itsemurhariskin lisääntyminen.

Tänään olen ollut superinnoissani monestakin asiasta ja suunnitellut kaikkea. Tunnen oloni myös erittäin hyperaktiiviseksi, mutta koska olen aivan poikki en saa mitään aikaiseksi ja on todella vaikea keskittyä. Olen myös pettynyt itseeni, koska en saa kaikkea suunniteltua tehtyä, toisin sanoen mua harmittaa etten ole yli-ihminen. Kädet tärisee taas. Olen myös stressannut tosiaan rahatilannettani, silmätilaani (taas sattunut viimeiset pari päivää) ja tuntenut kateutta sydämessäni. Toisin sanoen hetki sitten hypetin uutta kirjaani Janille ja oikein luinkin pätkiä, hyvä jos hän siitä tajusi ja olin niin innoissani että hypähtelin. Hetken päästä itkin silmät päästäni Janin sylissä ja Jani joutui lohduttamaan mua jonkun aikaa. Ja nyt olen taas maaninen ja kirjoitan kuin mielipuoli taka taka taka. Nyt en pysty enää keskittymään joten tää oli nyt kai tässä ja toivottavasti joku sai jotain tolkkua ja lisäkysymyksiä voi kysyä ja palaan tähän aiheeseen taas joskus mutta nyt mun pitää mennä rauhoittumaan koska aivot käy ylikierroksilla.

P.s Mulla on lääkitys masennukseen ja paniikkihäiriöön tällä hetkellä ja olen käyttänyt lääkkeitä vuodesta 2008. Toivottavasti tässä oli jotain järkeä. Anteeksi mahdolliset typot en pysty nyt keskittymään ja lukemaan tätä uudestaan.

/Leena