Welcome to my life

Hah, tänään ollut mulle mitä tyypillisin päivä.

Pictures: We <3 It

Herään ja tajuan olevani taas myöhässä. Mulla on bussikortista aika loppu, joten Janin pitäisi viedä mut kouluun. Mutta sekin nukkui pommiin ja yritän herättää sitä kahvin turvin. Tietenkään sekään ei jaksaisi nousta, tuhisen ja paiskon sille ovea. Onneksi se nousee ja onkin jo vartin sisällä viemässä mua torille lataamaan mun bussikorttia ja vie sitten koululle. Laatotusharjoitukseni menee päin mäntyä, kaikki laatat sojottaa minne sattuu ja olen täysin pitkin poikin täynnä harjoituslaastiani. Housut meinaa pudota alvariinsa, joudun nostamaan niitä joka kerta, kun liikun, etten esittelisi pakaroitani ohi kulkeville ihmisille. 

Välitunnilla sataa kaatamalla, mutta eipä se mitään, keksin kaverini kanssa käyttää jätesäkkiä sadesuojana, niin me menemme tupakille takapihalle, täydessä kaatosateessa, opettajamme nauraessa meille. Naureskelemme kuinka hölmöltä mahtaa näyttää, kun kaksi ihmistä seisoo autojen vieressä, yläruumista ei lainkaan näy, mutta savua tupruttaa muovin alta. Vaikea arvata mitä tehdään? Tunnilla taas tajuan, että laattani ovat kaikki väärän kokoisia ja turhautuneena yritän leikata itselleni oikean kokoisia, aikaa kuluu ja niin ruokkistakin. Äh, Anniina ei ehdikään ruokikseksi koululle. Masennun hieman, laatat ei näytä hyvältä, olen laastissa rikkinäisissä haalareissa ja aivan yksin. 

Menen vessaan ja tuijotan silmiäni peilistä, ainakaan silmä ei punoita enää. Huokaisen turhautuneena itselleni, nälkäkin kurnii vatsaa. Pahuksen julkisenpaikankammo. Istahdan pytyn päälle. Vain huomatakseni, että perseeni on juuri kastunut litimäräksi. Äännähdän ärsyyntyneenä, kuka saamari viskoo vettä pitkin kylppäriä?! Ja miksen minä tolvana osannut katsoa mihin takalistoni änkeän? Yhtäkkiä kuulen, kuinka vettä putoaa jostain, nostan katseeni ja tajuan veden putoavan ilmastointiaukosta. Tietenkin meidän koulu on niin köyhä, että sateellakin vuotaa vessaan. Riisun haalarini ja toivon niiden kuivuvan pian. Yhtäkkiä koko juttu huvittaa minua, hihittelen yksinäni pukukopissa ja tunnen itseni ihan höperöksi.

Tunnilla saan taas paljon aikaiseksi ja saan juttuseuraakin kakkosluokkalaisesta. Joka ilmeisesti lukee blogiani, eli terve vaan! Piristyn heti, ainakin joku on kiinnostunut minusta ja blogistani (tänään tullut taas uusi lukijakin, terve vain sinäkin!), on jopa lukenut alusta loppuun, joka merkinnän, wau. Unohdan aina, että joku muukin kuin kaverini lukee tätä. Kahden tauolla saan ostettua itselleni leipää ja syön sen hyvillä mielin, mulla on jopa ruokaseuraa, mahtia. 

Kellon lähestyessä kolmea me lähdetään kakkosten kanssa "luokkaretkelle" viereiselle koululle ihastelemaan penkkejä, joita kakkoset oli viime vuonna maalanneet, noh, penkit oli tietenkin viety sisälle (no daah, miksi nyt ei käveltäisi turhan takia), joten päädyttiin pienelle patikkareissulle viereiselle pururadalle. Ihmeen piristävä reissu, aurinko paisto jo täydeltä teholta ja luonto tuoksui niin täydellisesti syksylle.

Kotiin raahaudun kaupan kautta. Kotiin tullessa mua odottaa juuri valmistettu ruoka (ihana Jani) ja tajuan ostaneeni samoja juttuja, mitä Janikin, aah, no onpahan ainakin leipää, info taas kulkee hyvin meidän taloudessa. Vatsa täyteen hyvää möttöä ja tyhjennän aivoni katsomalla MTVn Paris Hiltonin jotain etsinpätaasuuttabestistaelitahdonlisäärahaajajulkisuutta ohjelmaa (johon olen ilmeisesti jo täysin koukussa). Välillä rakastan katsoa tosi tv sarjoja, joissa naiset riitelee keskenään mitä tyhmimmistä asioista. Tulee fiksu olo, heh.

Ja äskenpä päätin käydä suihkussa. Luinpa vinkkiä Ginian blogista, kuinka saada keltaisuutta katoamaan ja hopeista tilalle. Noh, minä fiksuna tyttönä mietin, että onpa hieno idea, vähän violettia hoitoaineeseen ja hyvästi keltaisuus! (mulla on kyllä hopeashampootakin ja vaikka mitä) Lisäilen pari tippaa hoitoaineeseeni.. ja vielä pari.. ja tujautan oikeen kunnolla lisää. Tunkaisen sen tietenkin päähäni.. sillä seurauksella, että nyt päässäni on vaaleanpunaisia, pinkkejä ja osittain violetihtavaa raitaa, ei herranjumalanjeesuksenperse. Minä se nyt en osaa tehdä taas mitään oikein! Pyyhin kädelläni kosteutta peilistä kauheassa virneessä, eihän tässä nyt voinut näin käydä, minähän vihaan vaaleanpunaista omassa päässäni. Minä en ole mikään pinkki ihminen, en todellakaan. Jani kurkkaa (miten sattuma aina onnistuukaan tässä) juuri oikeaan aikaan vessaan katsomaan mitä mä oikeen hommailen, saaden naamalleen samanlaisen virneen mikä minun naamallani lymyää. Noh, näytän kuulemma söötiltä, enkä saa ilmeisesti mennä hattu, enkä huivi päässä huomenna kouluun. Saa nähdä, kuinka Anniinan ilme venähtää, kun me tossa puolen tunnin päästä nähdään taas leffan merkeissä. Huomenna kuvaa mun hienosta uudesta raidoitetusta tukastani. Jossa siis on tietenkin edelleen keltaisuutta XD.. Toisaalta, pinkkiä en oo kyllä vielä kokeillutkaan, joten galluppia nyt pystyyn, värjäänkö nää nyt sit kokonaan vaaleanpunaisiksi?

/Leena