Ajattelin vihdoin ja viimein vastata kysymyksiin! Sorry I'm too tired to translate this xD
Mitkä on sun suurimmat unelmat & haaveet? Mitkä on sellaisia arjen pieniä iloja, jotka piristää päivää? (:
Mun suurimmat unelmat ja haaveet? Tällä hetkellä mun suurimpana unelmana on saada mun kirjani joskus valmiiksi ja julkaista se. Olen halunnut olla kirjailija siitä lähtien, kun luin ensimmäisiä kirjastosta lainattuja kirjojani, eli varmaan jostain tokalta luokalta lähtien.
 |
| Eilen naureskelin Minnille joka oleskeli jalat levällään tyynen rauhallisena |
Mulla on myös kauhea kutina tulla äidiksi, mutta samalla se pelottaa, koska en ole vieläkään tarpeeksi terve. Enkä tiedä olenko tarpeeksi kypsäkään. Tahtoisin vaan olla maailman siistein goottiäiti. Mä esimerkiksi lukisin niille satuja ja opettaisin luonnon tärkeitä asioita (sitten siitä tulee kuitenkin anarkisti ja se huutaa mulle, että painu vittuun mutsi).
Oma talo on kans suureena haavena, ollaan suunniteltu jo Janin kanssa. Ulkomaillekin ois kiva päästä (johkin pidemmälle, kuin lähimaihin), mun fobiat on estäneet mua, mutta ehkä mä karaistun ja päätän vihdoin tehdä mitä haluan. Haaveilen kanssa, että saisin steampunk sarjikseni jossain vaiheessa kunnolla aluilleen. Tai ehkä väsään siitäkin kirjan, enpä tiedä xD
Arjen iloja? No esimerkiks tää blogi. Eilenkin sain mahti kommentin, joka pelasti mun päiväni itseinholta:
Pakko sanoo, että sun blogia on mukava lukee siksi että täällä on niin kaikenmoista juttua: vakavaa asiaa ja sitte vaatteista yms materiastakin. Ja nuo kuvat..ensinnäkin että jaksaa etsiä netistä oikeesti siistejä kuvia, niin siitä propseja -aina kun haluaa inspiroitua niin tietää tulla kattomaan siun blogias :D Ja toiseksi, nää kaikki sun omat kuvat -nainen sä olet ihan mielettömän muuntautumiskykyinen ja valokuvauksellinen! :) Juu ei mulla muuta tällä kertaa, hehee :>
Ei tollanen voi, kuin piristää. Mä en ikinä tajua miksi mä saan noin ihania kommentteja, enkä ymmärrä miksi ihmiset voi pitää musta, koska niin monta kertaa mut on jätetty ja sanottu ilkeitä asioita. Tälläinen piristää, ihan oikeasti. Varsinkin kun en saa mitenkään tajuttomasti näitä kommentteja.
Mua piristää kans kissat ja rottaseni. Minni nukku eilen niin tavattoman söpösti, se alkaa maiskuttaa, kun se näkee oikein makeita unia. Freya jahtaa usein häntäänsä ja vauva ei osaa maukua vaan sanoo "kräyh", koska se kurisee niin paljon, ettei maukumisesta tule mitään. Jani piristää aina jollain tapaa, ihan uskomaton mies, se keksii aina keinot miten piristää mua.
 |
| Tapasin Bean Turussa viikko sitten. Siinäpä oli kaunis nainen! |
Ystävät kans, ihan pienillä jutuilla, näkeminen on silti ihan parasta ja kun tehään kaikkea kivaa. Mua piristää kans piirtäminen ja olen ihan innoissani välillä millon mistäkin. Nyt oon hypettäny esimerkiksi Janille Minna Parikan kenkiä, muttei sillä taida olla varaa niihin sen enempää, kun mullakaan. Luonto, saunominen, kaikki arjelliset jutut on ihania. Ja nyt oon löytänyt siivoamisesta sen ilon, että näen pystyväni siihen (oon ehkä epäjärjestelmällisin ihminen ikinä.).. Ja mun siskoni käyttää kuulemma joka päivä rannekorua, jonka annoin sille lahjaksi.
 |
| Kuin myös Suvinkin!<3 |
Usein, kun kaipaan ulkomuodollista piristystä, värjään vain hiukseni. Mulla vaihtuu hiustenväri monta kertaa vuodessa. Joskus vaihdoin melkein joka kuukausi. Seuraavaksi mulla ois ideana valkoset hiukset, sit haluisin kirkkaanvaaleanneonvihreät mitkä onkaan jaaaa kaksväriset ois kans kivat. Ja pikkuletit vois olla kivat kanssa pitkästä aikaa.
miten voit? entä sh:n suhteen? en ole kaikkia postauksiasi ehtinyt lukea, joten jos oon jotain missannut...
Mä voin tällä hetkellä itseasiassa ihan hyvin, jos ei oteta kipeätä kurkkua lukuun. Mä en ole ikinä ollut niin onnellinen, kuin tän hetkisessä elämän tilanteessani.
Syömishäiriönkin suhteen menee paremmin, kuin olisin koskaan uskonut. Aiemmin mä luulin, että syömishäiriöstä ei ihan oikeasti vois parantua, että toiset on vaan esittänyt tai niille se on ollut jotenkin helpompaa. No, kumpaakaan se ei ole, sitäpaitsi kaikkien paraneminen on erilaista. Jotkut ei parane koskaan. Mä uskon paranevani, enkä aio luovuttaa, vaikka siihen menis koko loppuikä. En ole oksentanut kahteen kuukauteen (wau!), paitsi kännissä, mutta se ei ole mitenkään osallisena syömishäiriööni tai henkiseen pahaan olooni. En ole ahminut ja nautin vihdoin ruuasta sitten lapsuuden.
Mä luulen (ja toivon kovasti!), että viiden vuoden päästä olen Janin kanssa onnellisesti naimisissa ja meidän esikoinen sulattaa kaikki kauniilla hymyllään. Ja mun kirja on valmis ja tosi monet tykkää siitä ja ostaa sen. Siinä sitä haavetta ja ekassa kysymyksessä vastasinkin jo tähän :) Mutta kaikki mun unelmat on toteutettavissa, ne on ihan realistisia. (paitsi se, että joku ostais mun kirjani muukin ku kaverit)
 |
| 9.6.2011 |
Mä näen peilistä itseni aika vaihtelevasti. Useimmiten nykyään pidän itseäni kauniina ja musta on tosi kiva, että mulla on muotoja. Mutta samalla mietin, että oon nähny siitä pahuksen peilistä pirusti laihemman henkilön ja vertaan itseäni sairaaseen minääni. Kuvittelen, että laihuus tekisi minusta kauniimman muiden silmissä, vaikka nykyään kaikki sanoo, että olen kauniimpi, kuin koskaan ennen, monet kadehtii mun tiimalasivyötäröä jne.. Mulla on mies joka ihannoi mun kauneuttani, mutta itse sitä on vaikea nähdä. Sellasina hetkinä katson itseäni suoraan silmiin ja toistan ääneen "minä olen kaunis ja ansaitsen olla onnellinen" ja se hiljentää pienen pirun päässäni, ainakin tarpeeksi usein. Enää ei onneksi tarvitse itkeä, kun näen itseni peilistä, enkä pakoile peilikuvaani. Näen Leenan, enkä ketään muuta. Sen pitäisi riittää minullekin.
Mä haluaisin mielelläni kuulla sun biseksuaalisuudesta :) Milloin tajusit sen? Onko ollu erilaista sen jälkeen kun tajusit? Ootko ikinä saanut negatiivista kohtelua sen takia?
Juu se olis kiva tietää :)Hmm.. mä taisin tajuta sen jo ala-asteella. Tykkäsin tytöistä siinä missä pojistakin, mutta tytöissä on erilaista kauneutta ja itsevarmuutta, joka on aina viehättänyt mua. Ei elämä muuttunut sen tajuamisen jälkeen mitenkään erilaiseksi, mutta en silti kertonut sitä kenellekään. Kai mä jotenkin tiesin sen olevan "väärin" ja "erilaista", vaikka en pitänyt sitä itselleni mitenkään pahana asiana. Muistan silti olleeni hämmentynyt ja mun päiväkirjatekstit on sitäkin hämmentävämpiä, olen nauranut kippurassa, kun olen miettinyt mikä olen vai olenko mikään xD Ensimmäinen tyttöihastus tuli seiskaluokalla silloiseen parhaan kaveriini (koulun suosituin tyttö), joka on vieläkin mun mielestä yks kauneimmista naisista ikinä. Olen kertonut ihastumisestani hänelle tossa pari vuotta sitten, se lähinnä nauroi ja oli imarreltu, onneksi se ei häirinnyt meidän ystävyyssuhdetta. Negatiivista palautetta oon saanut jonkinverran. Ensimmäinen bestikseni pisti meidän kaverisuhteen poikki ilmottamalla, että voisin palata "pilluplaneetalle". Tuijotin puhelinta ihan mykkänä, en ees tiedä mistä se oli tajunnut sen. Ehkä muut oli, sen silloset kaverit, en tiedä. Sillon kyllä vähän hämmensi biseksuaalisuus, ku siitä tuli muotia. Kaikki tytöt joka paikassa pussaili keskenään, kun ne tajus, että sillä saa jätkiä.. köh? En ymmärrä miksi seksuaalisella suuntaumuksella pitää pelleillä tollein. Joillekin se on tosi vakava asia ja kyseiset tyttöset teki itsensä naurunalaiseksi. Onko lesbous nykyäänkin muotia? Negatiivista palautetta ei siinä määrin oo tullu niin paljon, kun tiedän esimerkiksi miespuolisten saavan. Jotkut on hetken sen kuultuaan vähän hämmentyneitä, mutta ketään mun kavereita se ei oo koskaan haitannut. Miehille tulee kummallinen ilme, kun ne kuulee ja näen, kuinka niiden aivoissa ruksuttaa kimppakiva tai lesboseksi (mutapaini tai tyynyflaidis).. Aika naurettavaa, ettei suurinosa osaa ottaa sitä tosissaan tai sitten homoutta pelätään. Mä olen seurustellut kahden tytön kanssa (joo enemmänkin olisin, mutta kun mä en pahemmin ehdi olemaan sinkkuna ja bi/lesbotyttöjä on suht vaikea löytää). Tykkäsin olla tytön kanssa, mutta mut jätettiin molemmilla kerroilla jätkän takia, hah!
 |
| Picture from 2008 |
Mikä oli sinulle "se hetki", jolloin tajusit, että et halua enää sairastaa?
En mä muista oliko siihen mitään tiettyä hetkeä (pitää vissiin varmistaa mun päiväkirjoista). Lähinnä mä vaan kyllästyin siihen jatkuvaan laskemiseen (vihaan matikkaa), itsensä vihaamiseen, kipuihin ja pelkotiloihin. Halusin tulla itsevarmmaksi ja tiesin, etten ole terve enää. Kun olin sairaimmillani, olin nimenomaan sitä, mua ei ole ikinä sattunut joka paikkaan niin paljon ja olin masentuneempi, kuin koskaan ennen. En enää halunnut laihtua vain laihtumisen takia, koska selkeästi se ei tehnyt mua onnelliseksi. Kai sitä pitää käydä pohjalla, ennenkuin pääsee ylös, oikeasti. Mutta mä oon nyt varmaan jotain kolme vuotta yrittänyt ihan oikeasti parantua.
Paljonko Panzerkampfwagen VI:n sysäri painaa.
Sitä ei saa irti siitä, joten miten sä mittaat sen painon? En tiedä, kerro sinä fiksumpana.
/Leena
Jos jollain on vielä jotain kysyttävää, niin aina sitä saa esittää uusia :)
6 kommenttia:
moikka! Mun mielestä oli tosi hyvä postaus, ite oon vasta alottanu seuraamaan sun blogias, mutta tykkäilen kovasti ja oli kiva lukea ihmisten kysymyksiä ja sun mietteitä ja vastauksia :) i like, jatka samaan malliin girl! :D
www.tahtipolya.blogspot.com
Ihana postaus (: ja nauroin ääneen tälle: "Tahtoisin vaan olla maailman siistein goottiäiti. Mä esimerkiksi lukisin niille satuja ja opettaisin luonnon tärkeitä asioita (sitten siitä tulee kuitenkin anarkisti ja se huutaa mulle, että painu vittuun mutsi)."
Ihan parasta :D
minä ainakin olisin ostamassa kirjasi, vaikken olekaan mikään lukutoukka enkä rikas (joten sekin unelma on ihan realistinen).
Ihanaa että uskallat/haluat kirjottaa itsestäs näin avoimesti. :) muutaman kerran oon sun blogia lukenu ja oon aina eksyny tänne uudestaan ;) semmosta palautetta vielä että fontti ja väri vois olla vähän selkeempi, vaikee pysyä rivillä.. :/ mutta kaikee hyvää sulle! :>
Tämä oli kiva postaus. :)
Miusta joillakin on hassu ajatusmalli, että mieshomot on sairaita, uhkia, ties mitä ja ne pitäs suunnilleen ampua, mutta naishomot taas kelpaa.
pinkPINK: No tervetuloa vaan ja toivottavasti jatkatkin lukemista, teen tätä yhtälailla itseni, kuin lukijoiden iloksi :)
Feline: Kiitoksia ja juu no musta toi on aika oletettavaa, niihän kaikki teinit loppuen lopuks melkei kääntyy äitiään vastaan xDD Onneksi joku tajuaa mun huumorintajuani.
tinj: No kiitoksia, ainakin yksi ostaja xD
Tiia: Oon aina ollu (turhankin) avoin, joten on vain mukavaa, jos joku ei pelästy mun suorasukasuudestani. Silti pitää miettiä usein, ettei kerro liikaa. Eksy vaan uudemmankin kerran :) Vaihdoin värin valkoiseksi jos helpottaa, en tahtois vaihtaa fonttia.
S: Jep, ei sitä vaan voi tajuta miksi miehet on muka ällöttävämpiä tän asian suhteen kun naiset, asia on kuitenkin täysin sama.. 0_o
Lähetä kommentti