Olen nykyään täynnä jotain kummallista pakkomiellettyä löytää elämääni vielä jotakin. Oon yrittänyt tosi kovasti tehdä asioita joita mun pitäisi, kuten kirjaani, mutta se edistyy niin hitaasti siihen määrään nähden, jota mun pitäisi siirtää päiväkirjoista koneelle, että mä lannistun jo alkumetreillä, jälleen. Yksinäisyys on nykyään asia mitä en taas siedä laisinkaan, olen täysin riippuvainen muiden ihmisten seurasta, janoan sitä koko ajan. Kaipaan vähän väliä liian kiireistä elämänmenoani, joka on biletystä, rahojen tuhlausta ja paikasta toiseen hyppimistä. Silti tuntuu, että vaikka en saa mitään aikaiseksi, olen henkisesti aivan poikki, enkä tiedä miten jaksan.
Bulimiaton putkenikin katkesi jälleen, ollessani eräs ilta yksin kotona. En ymmärrä mikä muhun iski, kai se tyhjyys taas ja epäusko, että musta ei ole mihinkään. Pelkään tulevaisuutta, vaikka siinä ei ole mitään pelättävää. Kaipa sitä vaan pitää jälleen eksyä polulta, jotta löytäisi joskus oikealle tielle. Mä voisin mieluusti jäädä mielikuvitusmaailmaani tai jatkaa uniani. Nukun nykyään aina 12 tuntia ja olen 12 tuntia valveilla. Herätessä en tahtoisi nousta.
 |
I am now filled with some strange obsession of my life to find something else. I've tried really hard to do things which I should do, like my book, but it is progressing so slowly in relation to the amount that should be transferred to my diaries into my computer that I have already discouraged the initial stages, once again.Loneliness is now a thing while I do not tolerate at all, I am totally dependent on other people's company, I need it all the time. I miss so often my busy lifestyle, partying, a waste of money and jumping from one place to another. Still feel that even though I do not get anything done, I'm just mentally broken, and I do not know how to continue.
My life without bulimia broke again when I was home alone one evening. I do not understand what hit me, I guess it is the emptiness again and the disbelief that I did not have anything. I fearfor the future, even if it does not have anything to fear. Maybe you just need to lost your way so you can fint it. I could be happy if I can be just in my imaginary world or sleep all day. Now I can sleep up to 12 hoursand I'm awake for 12 hours. I don't want to wake.
/Leena
13 kommenttia:
Ymmärrän sua, itseäkin ahdistaa yksinäisyys vaikka oon koko ikäni ollut yksin... Uuteen päivään herääminen ahdistaa ja pelkään mennä nukkumaan, koska joudun kuitenkin heräämään taas. Mutta voimia sisko, alhaalta on tie vain ylöspäin.<3
Voimia. <3
muista, ettet suinkaan ole epäonnistunut. välillä tulee ylä -ja alamäkiä ja ne kuuluu tähän kaikkeen. on päiviä, jolloin ei jaksaisi nousta ylös, mutta myös päiviä, jolloin elämä hymyilee. ne päivät antavat voimia!
tsemppiä leena, senkin itse ihanuus! <3
Kurja, jos on taas ollut surullista, mutta edellisiä kommentteja kompaten, täytyy olla välillä surua, jotta joskus voisi taas olla iloa. :) Hirmusti voimia ja haleja! <3 Hirmu nätti kuvakin tuossa sinusta. :)
Niin tuttua, mut nyt kesällä oon oppinut purkamaan noi tunteet liikuntaan.
Mulla vaan iskee kesällä aina joku hirvee masennuskausi :D
Mut onneks treenatessa ei tuu kaivattua muita ihmisiä eikä (ehkä jopa liiallisen) treenaamisen lomassa kauheasti tee mieli lähteä edes baareilemaan tai shoppailemaan.
Voimia sinne muru ♥
Hey ihana kuva taasen<3
Juu itellä vähä sama juttu et kamalasti pääs pyörii kaikkee et mitä pitäs ja vois tehdä, mutta käytännös se sitte onki juttu aivan toinen. Turhauttaa kun päivät tuntuu valuvan läpi sormien välillä tekemättä yhtään mitään. Ja sitte tulee vahdittua syömisiä kun ei liiku ja toisaalta kun istuu vaan niin syö kokoajan ajan kuluks ja sitte vasta ahdistaaki -.- Ja mulla viä seki, että aina kamalan vaikeeta saada aikaseks pyydettyy kavereita mihkää kun ite asun tääl persees et välimatkat on pitkii ja sit sen harvan kerran kun on ihmisten seuras nii huomaa että jotenki silloo on ihan erilailla elossa..yhtäkkiä taas jaksaa paremmin, ees sen pienen hetken..
Välillä on juurikin niin, että tekee mieli mennä ja mekastaa, kun taas sitä seuraa halu olla rauhassa tekemättä mitään..
Voimia myöskin taisteluusi :/.
(Ps. ihana kuva, hiuksesi näyttävät niin kauniilta~)
No voi perseenheleevetti! Soitan sille Pulimialle kohta ja käsken painuu SUOHON!!! D:
T: Tsemppaava Yuffu, klo. 6:39am
your skin colour is really beautyful :)
Blogiasi on erittäin mukava seurata, joten älä vaan jää sinne sängyn pohjalle makailemaan :) Voimia täältäkin kovasti!
Jaksamisia, kyllä sieltä suosta aina noustaan vaikkei jaksa niin itse ajatellakaan. Itse tappelen myös sängystä nousemisen ja unelmissa elämisen kanssa, elävässä elämässä mukana olo tuntuu välillä niin vaikeelta... Ehkei sitä pidäkään vaatia jatkuvaa läsnäoloa ja "terveyttä", vaan hyväksyä ajoittainen väsymys.
Ja kyllä, todella ihana kuva :)
Voimia <3
Anitta: No ei se elämä loppuen lopuksi ole niin vakavaa.. välillä vaan tulee tälläsii fiiliksiä. Onneksi se ei ole enää nykyään jokapäiväistä. Toivon mukaan sinä löydät ihmisiä elämääsi ja halun herätä iloisena aamuun <3
Demonilesboankka: Kiitos<3
SmilingGirl: Tiedän sen kyllä, kiitos kun muistutit<3 Olet ihana.
Turmiotar: Nimenomaan, elämässä pitää olla molempia, jotta voi nauttia paremmasta. Kiitoksia<3
Beatamarie: Juu liikunta kyllä ihan oikeasti on todella hyvä masennuslääke, kun vaan itsekin jaksaisi nostaa perseensä ylös sohvalta xD Kiitos hani<3
Eva: Hei kiitoksia<3 Mulla nimenomaan on nyt ollu se tunne että kaikki päivät valuu vaan ohi ja mä en saa mitään aikaseksi. Aina oon kipee, just ku ois inpistä.. plaaplaa oon oikeesti vaan laiska XD
HajaMiel: Kiitoksia ja oon samaa mieltä<3
Aurinko kaakao: Kyl mä sitä itteki jo potkiskelen, mutta kiitoksia!! <3
whyfake: Thank you so much! <3
Hirttoyrtti: Yritän olla jäämättä xD Kiitoksia kamalasti<3
mAlice: Kyllä se siellä unelmissa eläminen on vaan välillä kivempaa. Mutta onneksi nykyään oikea elämä vastaa jo aika lailla unelmiani, kun vain muistaisi sen välillä itsekin. Kiitos :)
Bubble: Kiitos<3
Lähetä kommentti