 |
| Yule card from my parents |
Yule oli tänä vuonna suhteellisen stressitön, erittäin rauhallinen, hyväntuoksuinen, mahantäyttävä ja onnellinen. En muistanut ottaa kuvaa meidän joulupöydästä, mutta Jani veteli kinkkua ja maksalaatikkoa lihaisa puolelta ja niiden lisäksi meillä oli lanttu- ja perunalaatikkoa, keitettyjä perunoita, uunikalaa, graavilohta, salaatteja ja sen sellaista. Käytettiin meidän isoja Ikean lautasia (joita pidän juhlalautasina) ja koska olen tottunut varmaan kolme kertaa pienempään lautaseen meinasin räjähtää pitkin viikkoa. Näiden ruokien päälle oli sitten vielä joulutorttuja, jotka teki kauppansa aika nopeasti. Muutama päivä sitten leivoin vielä joulupullia, jotka on herkkua! Joulukortteja tuli kaksi kappaletta, Suvilta ja porukoilta. Molemmat on erittäin ihania. Olin ajatellut tehdä itsekin joulukortteja, mutta ehkäpä sitten joku toinen kerta..
 |
| Yule card from Suvi. I like that poem. It has a story on elf's and stars. Did you noticed the font? Disney font! |
 |
| This is how our living room look like |
Joku kyselikin millaisia joulutaikoja teen. Joulutaiathan on yksinkertaisesti vain taikoja, jotka on tehty jouluna. Erityisiä, nimenomaan joulunalla tehtyjä yleisiä taikoja ei oikeastaan ole. Eli lähinnä ne on vain perinteitä, jotka ovat jääneet entisajoilta tai tapoja joita on tehty perheissä jo iät ja ajat. Omat pikkutaikani liittyivät tänä vuonna leipomiseen tietyllä tavalla (en mielellään koskaan kerro tarkkoja taikojani, ne on mielestäni yksityinen asia), Jumalattaren värien sirottelua pitkin kämppää, mm. kynttilöiden muodossa, eli punaisia, valkoisia ja mustia kynttilöitä. Kuiskailin myös taikoja tuonne myrskytuuleen, jos lunta tulisi, mutta se onkin Luontoäidin asia, enkä minä sille sen kummemmin voi mitään.. Tietysti jouluun kuuluu myös tietynlaiset uskomukset, joista osan kerroin jo
tässä viime vuoden postauksessani. Minä siis juhlin wiccana jumalan syntymistä, uskon myös Sarvipään suureen metsästykseen, enkä halua silloin mennä ulos hänen tielleen. Muutenkin ammoisina aikoina ihmiset välttelivät juuri tämän asian takia varsinkin pimeän aikaan ulos menoa ja uskoivat, että silloin voi käydä jotain pahaa.
 |
| All the candles were color coded for Goddess colors: red, white and black. |
Ennen wanhaan jouluna:
Ennen vanhaan, kun joulukynttilän sytytti ukonilmalla sai omat nurkkansa turvallisiksi, koska silloin ei salama iskenyt oman kodin nurkkiin. Usein monilla oli myös tapana rasvata maanviljelyksessä käytetyt työkalut joulukynttilällä, jotta ne pysyisivät terävinä. Silloin ei tosin saanut puhua turhia tai nauraa ääneen, koska silloin, jos ei pystynyt itseään hillitsemään, alkoivat kynttilät räiskyä ja loimuta isolla liekillä.
Löysinpä lisääkin tietoa netin uumenista teille jaettavaksi:
"Jouluolkien tupaan kantaminen oli merkki joulunvieton alkamisesta. Ennen olkien levittämistä lattialle isännän tehvänä oli heittää sylillinen olkia korkealle kattoon. Seuraavan vuoden saldon onnistuminen nimittäin määräytyi sen mukaan, kuinka paljon olkia jäi kiinni orsille ja kattoon. Olkien levitykseen oli omat sääntönsä. Isännän tuli levittää ne tuvan lattialle peränurkasta oveen päin, jotta jouluun kuulumattomat asiat saatiin ajettua ovesta ulos. Linnutkin saivat oman osansa jouluherkuista. Niille tarkoitettu joululyhde tuli sitoa elonkorjuun aikana ensimmäiseksi tai viimeiseksi leikatuista kauroista. Tällä tavoin taloon taattiin hyvä viljavuosi, eikä tämän taian jälkeen linnuilla ollut asiaa syömään viljaa pelloilta. Jouluoljilla piti varoa kulkemasta paljain jaloin, sillä niin tehnyttä saattoi tulevana kesänä purra käärme jalkaan.
Onpa eletty sellaistakin aikaa, jolloin talonväki nukkui jouluyön lattiaoljillä. Sängyt olivat nimittäin varattu tärkeimpiä vieraita varten. Ne pyhitettiin esi-isien hengille ja vieläpä jouluateriakin oli jätetty heille pöytään ja kynttilä palamaan, jotta syöminen onnistui paremmin. Olisipa ollut mielenkiintoista nähdä hävisikö lautasilta aamuun mennessä mitään! Myös saunomisen suhteen noudatettiin hieman samanlaista kaavaa. Isäntäväki kävi löylyissä jo ennen pimeän tuloa, jotta haltijat ja tontut saivat saunoa rauhassa illan hämärtyessä. Haltijoita ja tonttuja pyrittiin miellyttämään, sillä vastalahjaksi ne huolehtivat talosta koko seuraavan vuoden. Kuinkans muutenkaan.
Yhden uskomuksen mukaan jouluyö kannatti viettää valvoen. Valvojaa odotti palkka, hän nimittäin pysyi virkeänä koko seuraavan vuoden. Joulunaika ei ollut tarkoitettu pyykinpesulle. Jos vaatteita kuitenkin sattui jouluna pyykkinarulla roikkumaan, oli uhkana, että peto repii karjaa ja raadon nahka roikkuu kuivumassa koko vuoden. Niin tai näin, vanhat joulu-uskomukset luovat kutkuttavan mystisen tunnelman ja nykypäivän ihminen huomaa kaipaavansa jotain samanlaista taikavoimaa myös omaan jouluunsa
Kekrinä oli myös tapana valmistaa uhriateria tarkkoja rituaaleja noudattaen. Talon isäntä teurasti eläimen, ja veri vuodatettiin uhriksi karjan suojelijoille. Uhrieläin keitettiin kokonaisena, luita rikkomatta.
Aterialle ei pyydetty vieraita, ja talon palvelusväestäkin paikalla saivat olla vain pisimpään talossa olleet. Kekrin hengiltä voitiin myös tiedustella elämään ja kuolemaan liittyviä asioita.
Myös joulusauna juontunee kekrin vietosta. Lämmitys alkoi jo edellisenä päivänä, jotta kaikki ehtisivät nauttimaan löylystä valoisaan aikaan. Kekri oli vuoden ainoa aika, jolloin vainajien uskottiin pääsevän tuonelasta elävien keskuuteen vaeltamaan, ja kekristä periytyi uskomus, että jouluyönä saunassa kylpivät vainajat.
Kekrin aattoiltana sauna valmistettiin ensin kekripukille ja kekrittärille. Sillä välin, kun vieraat saunoivat, heille katettiin juhla-ateria pirtin pöydälle. Jollei pöydässä ollut tarjolla lihaa, saattoivat kekrittäret viedä talosta lehmän. Vieraiden ruokahalusta ennustettiin tulevaa satoa: jos he söivät paljon, oli tulossa kehno satovuosi.
Suomessa kokoonnutaan jouluisin vuoden vanhoillisimman perinneaterian ääreen, ja kekrin runsas kestitys lienee myös nykyisen jouluaterian taustalla. Entisaikaan ruoan merkitys osana juhlaa oli suurempi kuin nykyään. Joulupöytä notkui lihaa, lipeäkalaa sekä ohra- tai kauraryyneistä tehtyä puuroa.
Riisipuuroa tarjoiltiin vielä 1800-luvulla vain säätyläiskodeissa. Juomaksi kelpasi kotona tehty olut tai sahti. Laatikot, rosollit ja piparkakut ovat peräisin 1800-luvulta, lipeäkala taas muistuttaa katolisen ajan joulupaastosta.
Puuro korotetaan jouluna edelleen erityisasemaan. Puuromantelin etsintä on tapa, joka omaksuttiin Suomeen Ruotsista. Mantelin uskottiin merkitsevän löytäjälleen onnellista vuotta, naimattomille myös häitä ennen seuraavaa joulua."
 |
| This we had from Jani's mother |
 |
| From Irene I got new prediction book how to read playing cards. |
Ireneltä tulikin tänä vuonna povauskirjaa korttipakalla ennustamisesta. Nyt onkin makea korttipakka mistä ennustaa, kun sainhan minä ne Tim Burtonin kortit juuri ;) Tämä onkin ihan mielenkiintoinen, koska aiemmin en olekaan pelikorteista ennustanut.
 |
| These warm gloves I got from Jani's mother. |
 |
| And these super cute socks just screams my name! I got them from Jani's mother also. |
 |
| My Yule make up |
 |
| Ennen pakettien avausta pidin raidallisia varvassukkiani. Mielestäni ne ovat erittäin jouluiset. / Before I open my presents I used my stripy socks. I think my socks are very Yule like. |
 |
| Minni just wanted to say Merry Yule! |
Jouluna tuli kuunneltua mm. tälläisiä kappaleita / We listen this kind of music on this Yule:
And I watch few new movies which were very good:
(Sint, Holland Christmas movie)
(Other movies I watched: The Holiday, Home Alone, The Family Man)
Lähteitä:
http://www.kookas.fi
http://maailmanhistoria.net/artikkelit/kaikkien-aikojen-joulu/
Ja tämän vuoden Noidankodon
joulupostaus oli mielenkiintoinen, lukekaapa toki!
Jos wiccalaisuus kiinnostaa enemmän, niin Metsän tyttären
blogissa on aiheesta suhteellisen laajasti ja usein päivitettyä tekstiä.
/Leena
