Naked truth about self acceptance

Haastetta pukkaa jos jonkinmoista ja sainpas tässä yhtäkkisen halun tehdä postausta meikkien käytöstä, ulkonäöstä jälleen kerran. Kyseessähän on tällä kertaa Tyyliä metsästämässä blogin Naked truth haaste. Haasteessa kukin bloggaaja ottaa kuvan itsestään ilman meikkiä ja useilla on tullut haasteen mukana hieman omia mielipiteitäkin. Haaste lähti liikenteeseen, koska blogin pitäjä suorastaan tuohtui, miten ihmiset olivat ilkeästi kommentoineet hänen ystävälleen Moumou blogin pitäjälle Iinalle. Mielestäni Iina näyttää kuvassa erittäin kauniilta, mutta hänelle oltiinkin kommentoitu, blogin pitäjää lainatakseni,  "alla olevan kuvan sisältäneeseen, Mert Otsamon Iinalle suunnittelemaa pukua esittelevään postaukseen oli tullut kommentti, jossa sanottiin, että puku olisi sopinut paremmin jollekin hoikemmalle ihmiselle, sillä avoin selkäpuoli on kovin paljastava". Oli myös käsketty hommaamaan kuvanmuokkausohjelma. Suorastaan törkeää!

Itse myös hieman tästä kommentista otin nokkiini, vaikkei sitä minulle oltukaan tarkoitettu, koska omakaan selkä ei ole mitenkään kivestä veistetty, vaan ihan normaalia elävän naisen selkä ja painon mukana on tullut myös sellainenkin ikävä tosiasia, että selkää kääntäessäni tulee sinne ruttuja. Tosin kenelle nyt ei tulisi, ihohan tuppaa menemään ruttuun joka paikasta ja jopa laihoilla ihmisillä tulee mahaankin ruttuja, että ihan turhaan tässä nyt aletaan sanomaan, että mitä kukakin saisi käyttää ja mitä ei. Kun vaate istuu, se mielestäni on silloin hyvä kantajalleen. Luonnollisesti paremmaksi ei vaate mene, jos se on vielä mittatilauksena tehty, herranpieksyt sentään. Omistan muuten montakin mekkoa missä on avoin selkämys, enkö siis saisi käyttää niitä?

Tässä kohua aiheuttanut kuva. Kuva otettu tyyliä metsästämässä blogista

Vaikka julkisuuteen annankin kuvan, että meikkaan usein, todellisuudessa meikkaan ehkä kerran viikossa. Jos sitäkään. Lähinnä niinä päivinä, kun vaivaudun meikkaamaan, otan myös kuvia, mutta aika harvoin niitä kuviakaan muistaa ottaa. Meikittömyys ei ole itselleni ainakaan mikään maailmanloppu, käyn kaupassa, baarissa, keikoilla, bileissä, koulussa, töissä ja kylässä ihan samaan tyyliin, kuin meikinkin kanssa. Näin siksi, että en koe tarvitsevani meikkiä tunteakseni itseni itsevarmaksi, tälläinen minä olen ja jos ei miellytä niin voi katsoa muualle. Jos joku ihmettelee, että miksi sitten käytän vahvaa meikkiä, on ihan siksi, koska itse satun pitämään siitä ja meikkaan ihan itseni takia. Se on osa tyyliäni ja pidän dramaattisemmasta vaikutelmasta. Joskus olo tuntuu turhan valjulta ja siihen auttaa vahva silmämeikki, pohjustuksia en voi herkän ihoni takia oikeastaan lainkaan käyttää ja huuliin on turha useimmiten edes punaa laittaakaan (ihan kuin se siinä pysyisi). Ja eikös meikin tarkoituskin olekin vain korostaa kasvojen hyviä puolia? Ei sillä ole tarkoitus niitä huonoja peittääkään. Sitä paitsi, kuka niitä huonoja puolia huomaakaan, kun on mitä säkenöivin kissansilmäkatse.

 

Tähän vielä sanoakseni on pakko mainita, että kyllä noita ihmisiä tulee sanomaan ihan kaupungilla ja kaupassakin ihan päin naamaa, että olisin mie niin paljon nätimpi, jos vaan en meikkaisi. Kummallisinta tässä on se, että kun sitä meikkiä minulla on ja kukkahattutädit siellä kaupassa silmät pyöreinä ihmettelee ja tahtoo tulla aina sanomaan mikä on pielessä, niin eivät ole koskaan tulleet sanomaan minulle mitään, kun olen ollut meikittä. Luulisi, että jos se on heille niin tärkeää, tulisivat he sanomaan innosta piukeana, että ollaanpas sitä tänään nättinä! Ilmeisesti on helpompi tulla vain arvostelemaan ja haukkumaan sen sijaan, että nähtäisiin se oikea ihminen. Tosiaan, kauppareissuista ainakin on aina 90 prosenttia meikittä..

Tässäpä minusta kuva tänään, äsken otin ja kuvaa on muokattu vain sen verran, että lisäsin nurkkaan perinteisen luurankojakaapissa tekstin. Tältä sitä siis näytetään, finnejä, epäsymmetrinen nenä, liian kapea ylähuuli, juurikasvuakin, silmäpussit todistamassa maniaputkesta ja unettomista öistä, mitättömät ripset ja kulmakarvat (jotka voisi ehkä nyppiäkin), mutta hei, se olen minä, en minä tästä muuksi muutu, joten näillä kasvoilla sitä mennään! Eikä tässä kai mitään syntyjä syviä, taidanpas mennä jatkamaan Harry Potterin lukemista lempituoliini, sykkyrässä istuen, siskon tekemät violetit villasukat jalassa, tukka takussa ja sipsiä syöden niin, että murusia on pitkin naamaa, syliä ja tuolia. Ah ja teetä, vielä löytyisi yksi pussi omenakaneliteetä, joka maistuu aivan joululta (kiitoksia Jenni häälahjasta), pitänee mennä kaupasta etsimään ensiviikolla lisää. Haastan myös muutkin lukijani tekemään meikittömän postauksen ja kertomaan vähän omia ajatuksia!

Johtopäätökseni? Itsevarmuus ja itsensä rakastaminen tekee ihmisestä kauniin, ihan sama kuinka on leikelty tai omaisi merkkivaatteita, rusketusihon ja mitä kaikkea feikkiä, sä olet kaunis vasta, kun tiedät olevasi kaunis!

Mitä kaunein Albinwonderland kiteyttäköön mielipiteeni vielä videon muodossa:
"Jos löydät itsestäsi virheitä, heitä päälle glitteriä!"

Translation:

So here is me without make up! I had a challange to take my picture without it. I want to go back reading my Harry Potter (book 7) so in translation just watch Albinwonderland awesome video about make up and self acceptance! Love yourself and be beautiful! I want to challenge all of you to make post without make up too and share your thougts! What is beautiful? Do you need make up to feel beautiful? Why do you feel that you need make up?

/Leena