Ilosaarirock ´13

Koska esittelyjä ja toivelistoja on tullut viime aikoina ilmeisesti turhankin paljon peräjälkeen, on aika räväyttää teille vähän kuvamatskua Ilosaarirockin maisemista! Asukuvat on otettu maanantaina kirppistelyn jälkeen, nappasin Sussun Cupcake paidan ja hyvä etten pitänyt sitä itselläni, se kun oli niin hurjan ihana.. Itselleni löysin kaikenlaista kivaa kuvauksia varten joten niistä enemmän joku toinen kerta. Ilosaarirock oli siis kokemukseltaan meikäläisen ensimmäinen ja vietiinpä vihdoin festariranneke neitsyyskin! On vielä sen verran kiva ranneke, että saan sen pois ja takaisin niinkuin rannekorun, sopii siis pitää muun aikaa kun ei ole kuvauksia ja muistella kaikkea mitä tuli koettua.

 Mitäkö sitten tuli koettua? Satoja satoja kilometrejä, turhautumista, ruokaa, silmäsärkyä, jännitystä, mieletöntä iloa Etosin ja Nightwishin keikalla (jotka kumpikaan eivät todellakaan pettäneet) ja sain kuulla ja nähdä ensimmäistä kertaa Flooria kunnolla livenä. Oli muuten mahtavaa ja oli loistava settikin. Harmi vaan kahen päivän juomiset alko lyömään verojaan kesken yövissyn keikan ja meinasinpa vetää lukua siellä tuhansien ihmisten keskellä ja onneksi jalat pettivätkin (kirjaimellisesti) vasta keikan jälkeen pääuloskäynnin kohilla. Oli mahtavia alotusjuhlia ja lopetusjuhlia ja tuli vahvistettuja vanhoja kaverisuhteita. Tulipa tehtyä myös kaikkea häröä, naurettua kippurassa, saatu naarmuja, rakkoja ja raapaleita ja kaikenkukkuraksi mitä kamalin darra. Oli draamaa joka lähtöön ja kaikki tunteet tuli varmaan reissun aikana käytyä läpi niin itse kuin kaikki kaveripiirissäkin.

Siinä vaiheessa, kun laulaa nakkivenettä keskellä yötä kävellessä kotiin (tai tässä tapauksessa Sussun työ), kavereiden hieroessa jalkoja, festarivalojen välkkyessä suorastaan häikäisevästi, ihmisten vilkuttaessa iloisesti, terassivedet ja siiderit edessä samalla kun keskustelee Suomen järkyttävästä politiikasta tai kun saa laulaa sydämensä kyllyydestä kaveriporukan kera ja sen jälkeen räkättää kuin pahaiset murrosikäiset, voipi tajuta, että elämä on vain elämistä varten. 

Tajusin olevani onnellinen myös kun kyljessä on yksi parhaimmista kavereista, saa luukuttaa lempparibändiään mielipuolisesti toisten mielipuolien kanssa (jotka kokevat sen hetken juuri niin kuin sinäkin), oma kulta road tripillä kanssasi kuunnellen mustaa huumoria tihkuvia kappaleita ja hymyn karehtiessa jatkuvasti huulilla, tajuaa että fanittaa samaa bändiä kuin kaverikin, virnuilee kameralle hirveitä ilmeitä ja kun aamuiset skumppajumpat vetävät lihakset vetreiksi. Jotenkin haikeana noita juttuja muistelee kotiin päin ajaessa ja tyhjänä tuntunut koti on taas mitä parhain paikka, kun saa pari päivää hengähtää ennen lähtöä.

Translation:

My festival weekend was full of laugh, my friends, shouting, gigs, music, inside jokes and bad humor. It was full of pain, drama and joy that you can´t even imagine it. Sometimes you just need to experience all kind of things to realise how much you have changed and what is imporant now. Those little moments when consert is starting and ending, when you hug your friend after long time and when you hug your friend and don´t know when you are going to see next time, walking home (or to a friends home) middle of the night almost passing out and legs full of scratches and blisters and you just want to go to bed and die or something. Dead tired is something I have forgot but now remember very well, haha! I can´t wait my next festival, you can experience so much in so few days.

/Leena