We're in a dream in the happy house

Hahaa mulla kehkeyty pieni väittelytilanne erään blogin pitäjän kanssa siitä mikä on goottia ja mm. musiikki sivusi asiaa ihan mukavasti. Oli käynyt katsomassa mun sivuilta, mitä musiikkia kuuntelen ja tokaisi, etten ole gootti laisinkaan näiden musiikkien perusteella! XD No pääasiassahan mä olen tänne pistänyt vähän kaikkea ja ei gootillista musiikkia (ihan, kun kaikki gootit muka kuuntelis vaan synkistelymusaa suoraan 80- luvulta.. nojaa, enpä jaksa väitellä tästä asiasta hänen kanssaan enää, se on täysin turhaa ja turhaudun itse vain liikaa), joten muistinpa tässä sitten, että mulla on pitämättä postausta noista vanhoista postpunk bändeistä ja oli vielä toivepostausta inspiraatiokuvina tästä goottikauden alusta. Alotanpas urakkani kertomalla siis sen aikaisista musiikkirakkauksistani.. 

Mikäs sen parempi innostamaan (ja plaah niin yleinen! XD) Siouxie and the Banshees! Ne jotka ei ole perehtyneet pahemmin goottiuden alkulähteisiin (ja kuten Jani, väittää ettei tämä ole goottimusaa xD), niin SATB on ollut ensimmäisiä, jotka on vaikuttaneet goottikulttuurin.. tulemiseen.

Eli tämä brittiläinen bändi on ollut kasassa vuodesta -76 lähtien. Keulahahmona on ihana Siouxsie Sioux (jota on aina niin ihana yrittää lausua järkevästi.. ja löytyypä Siouxie myös The Creaturesistakin). Bändiin kuului alunperin myös Steven Severin (basso), Marco Pirroni (kitara) ja Sid Vicious (kehee kuka tietää?) (rummut). Bändin jäsenet vaihtu kitaristin ja rumpalin osalta pari kertaa ennen kuin bändi hajosi ja Siouxsie (oikealta nimeltään Susan Ballion) alotti oman soolouransa. Bändi teki 12 albumia, 2 live-albumia, ja niiltä löytyy myös 5 kokoelma- albumia. Alun alkaen Bansheesien musa oli aika puhdasta punkkia, mutta se vaihtu myöhemmin synkkäsävyisemmäksi..

Itse löysin kyseisen bändin niihin aikoihin, kun löysin muutenkin itseni lopulta, eli siinä vuonna 2004. Eli näitä on popitettu nyt siis 7 vuotta. Eikä vieläkään kyllästytä. Aina niin nostalgista.. Niin, jos pitäisi vielä mainita lisää näitä tyyliin vaikuttajia niin kyllä Siouxsie niihin kuuluu.

Lempibiisiäkin on vaikea valita, kun niitä on niin monta.. Mother kuuluu yhtiin suosikeista sanojensa perusteella. Biisin tunnelma on myös jotenkin mystisen omituinen, josta tykkään.

Desert kisses..

" thrashed and spat back at the ocean

but there was nothing, no commotion

just my lonely stupid notions

trapped again in still life motion"

"You hear laughter

cracking through the walls

it sends you spinning

you have no choice

Following the footsteps

of a rag doll dance

we are entranced

Spellbound"

Öh nyt lopetan ennenkun tästä tulee liian pitkä (on kyllä jo ehkä..) Toivottavasti joku tykkäs tästä sekamelskasta xD

Leena

Part 1

Part 2

1-3 puristetta päivässä

Edellisessä postauksessa oli siis puhetta noista mun puutostiloista niin mä ajattelin jakaa teille juttuja, millä yritän yleensä helpottaa oloani ja elämääni. Eli, koska mun keho on jatkuvasti niin kovilla (jos ei dieettien ja liikunnan, oksentamisen tai muun takia, niin stressin ja itsepiiskaamiseni takia). 

Mulla on siis ihan oikeasti näin monta vitamiini ja energiantuoja ja muuta pakettia.. tähän kuulu vielä läjä nesteenpoistajia ja laihdutuspakettipillerit jotka olen jo heittänyt onneksi pois. Vitamiinipaketitkin on jo kuluneet pikkuhiljaa.. Vasen pino on se jota oion nyt kuluttaa, ne sisältää mm. tarvitsemaani B12 vitamiinia. Muussa on hiuksille, iholle ja lihaksille tarkotettua.. ja jotain piristäviä XD 0_o Tietysti myös luustolle ja nivelille tarkotettua mulla oli kanssa joskus paljon (nyt enää vain yksi)..

En osaa selittää, kuinka kuluttavaa on, kun päivästä toiseen vaan itkee. Tai sitten, kun on tuhlannut jo kaikki kyyneleensä ja tuska jää silti sisään. Etkä perjaatteessa saisi kuluttaa sitä liikkumalla (mulla menee edelleen helposti yli samantien, vaatii järjetöntä itsehillintää, etten vaan liikkuisi kaiken aikaa), enkä missään nimessä oksentamalla. Usein puhumisesta ei ole mitään hyötyä, kun tuntuu, että olen irti kehostani, enkä saa sanottua mitään. Tai en tahdo huolestuttaa ketään, tai kuvittelen ettei kukaan ymmärrä tai kenties mulla ei ole niin suurta ongelmaa, että siitä tarttisi niin kovasti vauhkotakaan.. (selkeästi mä tarttisin edelleen terapiaa, tukahdutankohan mä vaan mun tunteitani nykyään?). 

Koska tajusin tartteevani lisää sitä B12 vitamiinia päätin ottaa käyttöön  valmisteen, joka sisältää sitä. Toivottavasti nää alkaa vaikuttaa pian. Syötiin tänään kyllä seitiäkin perunan kanssa ja join maitoa, enää ei ole niin puutunut fiilis. Mutta olo on edelleen väsynyt ja mä olen huolissani, koska mulla ei ole lainkaan ruokahalua. 

Kaikki valo on vähä kadoksissa ku koko päivän on vaan satanut.. kuvat sen mukaisia =/

Oon nykyään niin helkutin pirtsakka ja elelen unelmissani, jotta mun ei tarttis kohdata todellista maailmaa. Maailmaa, jossa mä en olekaan täydellinen. Jossa listojen kohdat ei koskaan valmistu, en koskaan saa parhaita numeroita, en siivoa joka päivä tai ole laiha ja superkaunis. Mä vaadin itseltäni kaiken aikaa niin paljon, että unohdan itseni sen kaiken tahtomisen keskellä. On helppo vain napauttaa kengän korkoja, kuten Dorothy ja päätyä Ihmemaa Ozzyyn. 

Tässä on esimerkkinä jotain mitä tarvitsen muihin oireisiin. Eli.. Niskasärkyihin mulla on kylmägeeliä (jotka on hukassa) ja Vihersimpukkavoidetta, mahakipuihin ja lihaskramppeihin magnesiumia ja Carmolistippoja teen kanssa. Se auttaa myös kun on kipeenä, jota usein olenkin, koska vastustuskyky on mulla ollu aina aika huono. Biolatte purkki sisältää kuitua joka parantaa suolistontoimintaa, kuten purkin alla olevat pahanmakuset teepussitkin.  Joka päivä tungen silmääni edelleen vähintään kolme tollasta Viscotearsia.. Olen kuiva ku rusina, vaikka juon riittävästi vettä, argh! Atooppisen ihon takia mulla on Bebanthenia, Ceridal öljyä ja Helosania.

Suurimman osasta aikaa mä olen tavattoman onnellinen, kuinka pitkälle mä olen edennyt, että sairaus ei enää ota musta niin paljoa valtaa (ahdistus ja Mia), mutta toisaalta ne on olleet niin kauan osana mun elämää, että ajoittain typeränä kaipaan niitä. Miakin on ollut pakokeino (tosin ei kauhean terveellinen.. saati toimiva) mun tuskastani ja tiedän sen olevan edelleen pääkopassani. Miksei se vaan katoa, kun käsken? Tahdonko sen vielä olevan siellä, kun se ei katoa? Olen hämilläni ja pelkään, että vain valehtelen itselleni. 

Niin.. puutostilat ja muut ongelmat. Katsastin kaappiini jossa pidän vitamiineja ja muita purnukoita yms. ja tajusin, ettei terve ihminen tarvitsisi sitä kaikkea. Unohdin vielä ottaa kuvan Buranoista, joita säilytän päänsärkyjä, niskakipuja, vatsa- ja suolistokramppeja, nivelkipuja ja sen sellaista varten. Jotka on kaikki osallisia tähän paskaan johon olen itseni ajanut. Tietysti oon käyttänyt myös laksatiiveja ja vaikka minkälaisia keinoja ja apteekista ostettuja juttuja, jotta olen pystynyt edes paskomaan (ai syömishäiriö on hienoa asia.. en tajua miksi sitä kutsutaan prinsessataudiksi, kai siksi, että tyttöjen ei kuulus paskoa ja näin ollen, tätä ei tapahdukaan!) ja niitä nesteenpoistajia. On kyllä ihan järjetöntä käyttää kumpaakaan, koska laksatiiveista tapahtuu vaan niin, ettei pysty käymään asioillaan pian ilman niitä ja nesteenpoistajat vaan poistaa tärkeetä vettä ja mineraaleja kehosta, josta tuli ainakin mulle hirveä olo.

Oon käyttänyt myös monia mielialalääkkeitä, jotka autto ehkä osittain etenemään mun paranemisessa, mutta pidemmän päälle tajusin, että lääkkeet ei oo mun juttu. Just Jani luki uutisista, että osa just sen tyylisistä lääkkeistä mitä oon käyttänyt, aiheuttaa aivohalvauksia, jes. En silti sano, etteikö niitä pitäisi käyttää, koska niistä oikeasti on apua, mutta pidemmällä tähtäimellä, jos ei välttämättä enää tarvitse, niin ei kannata käyttää turhan takia, vain siksi, että lääkärin mielestä paranet lääkkeillä, etkä terapialla.

/Leena

Välillä pitää vaan muistuttaa itseään, miksi pitikään syödä. Tänään sitä pitää toistella vähän enemmän.

P.s Jos jollakulla oli vielä kysyttävää niin ehdit vielä kysymään, vastaan kysymyksiin ensiviikolla!
Ja jos jollakulla olis vielä intoa osallistua arvontaan niin siihenkin ehtii vielä, arvon voittajan ensiviikolla.

Vähän puutostiloista

Jaajaa.. Eilinen.. 

Puol kasin maissa lähdetään Miikan luo alottelemaan. Mulla meinaa mennot hermot jo ennen lähtöä, laitan kenkiä jalkaani, mutta valitsen tietysti mun Demonian solkisaappaat ja niissä kestää. Kun saavun jo myöhässä pyörävarastoon, Anniina soittaa missä mä olen. En viitti käydä kaupassa enää, koska mun laukkuun ei mahdu mitään ylimäärästä enää, eikä mulla ole pahemmin rahaakaan. Mulla tulee ongelmaa pyörän kanssa ja luonnollisesti unohdin sytkärikin kotiin.

Noh.. lähdetään kuitenkin Miikalle. Sieltä varttia vaille 9 lähdettiin polkemaan kunnon opiskelijapirskeisiin, jossa odottaa melkein koko luokka ja luokkalaisten seurustelukumppanit ja pari muuta. Eli aiiika monta meitä on ja möykkä on aika kauhea ajoittain. Varsinkin, kun joku tulee aina yhtäkkiä huutamaan sun korvan vieressä jollekin jotakin.. Olen vain lähinnä .."Damn, my ears"..

En oikeen ole mitenkään kauheassa bilefiiliksessä, koska osa jengistä on juonut jo kuus tuntia ennen kun me tänne tultiin, joten mä olen hieman alanosteessa niihin verrattuna.. Muutenkin mulla oli lähtiessä jo aika huono olo, verensokeri tosi alhaalla, vaikka yritin kotona tankata vaikka mitä. 2 kananmunaa, vähän nuudeleita (alan olla jo kypsä nuudeleihin.. vetelin niitä joskus vaikka kuinka, kun niissä on niin vähän kaloreita), yhen leipäsiivun (ku leipäki oli tietty loppu) johon tungin kaikkea vaan jääkaapista päälle ja makaronia..

Otin Anskun pyörän lainaan.  Varttia yli 10 lähdetään koko luokka ja muu konkkaronkka kohti keskustaa. Pyöräillään kaupunkiin (tuuli tuivertaa ihanasti hiuksissa ja vasta satanut sade saa maan ja luonnon tuoksumaan totaalisen kesältä) ja mennään Passioniin yksille oottelemaan, kun muut saapuu taksilla ja kävellen keskustaan.

Multa kysytään ovella paperit, tilaan päärynäsiideriä (3,70 e) tiskiltä mieheltä, joka sanoo mulle hymyillen "moi". Etsitään terassilta paikka, kuivataan parhaamme mukaan märät tuolit ja istahdetaan alas juttelemaan koulusta, paskanpuhujista ynnä muusta niin mielenkiintoisesta. Ramppaan vessassa (joiden ovissa ei ole kylttiä kumpi vessa on miesten tai naisten, joten kaikki käy niissä sekaisin.. ne silti tunnistaa hajusta ja että miesten vessassa on pisuaarit.. silti miehet eksyy naisten vessaan ja mun viereisessä kopissa nainen valittaa juuri lähteneelle miehelle, kuinka se on kussut pitkin poikin.. mun kopin ovi ei mene kiinni ja ilmoitan läsnäolijoille, ettei kurki sinne mun ollessa asioillani). Siinä Passionissa sitten menee noin tunti, kun Anniina saapuu paikalle ja rampataan pitkin toria. 

Käyn moikkaamassa Miiaa Cocossa, kun Ansku  odottaa ruokiaan Hesessä. En oikeen pysty olemaan Hesessä sisällä, kun torin Hesessä on toooosi laiha myyjä (vessahätäkin yllätti). Siis yks laihimmista mitä oon koskaan nähnyt livenä. Olisin varmaan saanut lyhyine sorminenikin sormet sen käden ympärille.. niin laiha se oli. Siis miten se pysyy vielä hengissä? Miten kukaan antaa sen kävellä vapaana noin? Sen täytyy olla syömishäiriöinen, ei kukaan voi olla niin laiha oikeasti. Huomasin jälleen, kuinka parantumassa mä olen, koska mun kävi vaan sääliksi sitä. Se näytti niin kuolleelta.. tai nimenomaan, että Kuolema seiso sen vieressä ja odotti sen potkasevan tyhjää millä sekunnilla hyvänsä. 

Ja kaikki se ruoka ympärillä.. teki mieli hypätä tiskin yli ja tunkea sen suuhun ruokaa ja toitottaa, sä pystyt siihen, sä pystyt elämään! No.. olinpa sitten ihan hiljaa. Sen kaulakin oli niin pitkä. Se näytti ihan balettitanssijalta. Niillä kuuluu olla sellanen "joutsenkaula".. Tosi, tosi häiritsevän laiha nainen. Sinne meni jälleen mun pienetkin läskituntemukset, kun ajattelin vain, että mä en koskaan tahdo olla noin laiha, että ihmiset kuiskii ja säälii mua Se ei ole oikeasti mitään kateuteen viittaavaakaan.. Ainoat jotka kadehtii laihoja, on toiset syömishäiriöiset. Sairaat ruokkii sairaita. Sairasta.

Kotiin lähden polkemaan varttia.. (aina varttia xD) vaille yksi, koska en selkeästikään ole tulossa humalaan ja menokaan ei ole mitenkään hurjaa.. alan kaipaamaan Jania, joka nukkuu kotona lämpimän peiton alla. Pyörä natisee ja sen natina tuntuu kantavan tosi pitkälle. Poljen tasaisesti ja mietin vain, että olen pian kotona.

Mua alkaa hieman ahdistaa, koska keskustasta kotiin päin ei ole lainkaan katulamppuja palamassa ja en näe kunnolla eteeni. Yhtäkkiä on tullutkin aivan pimeää, vaikka kymmeneltäkin oli vielä täysin valosaa. Pyörän natina ja naksutus kuulostaa hieman kellon tikitykseltä ja mua hymyilyttää. Silti en saa päästäni pois erästä ihmistä, joka tuntuu jatkuvasti pettävän mun odotukseni. Nykyään mä haluan ympärilleni vain sellaisia ihmisia, joihin tiedän voivani täysin luottaa. En jaksa tuhlata aikaani ja vähäisiä voimiani muiden paasaukseen ja huolehtimiseen, turhan päiten. 

<3

 Kotiin päästessäni olen jo tosi stressaantunut ja käyn vielä koneella ennen kuin menen nukkumaan. Jani herää ja tulee käymään tupakalla, kun se vain ilmestyy yhtäkkiä taakseni, säikähdän ja kiljaisen. Menen pesemään meikit ja kömmin tyytyväisenä Janin viereen. Se laittaa hellästi käden mun ympärille ja niin me maataan hiljaa yhteen hengittäen, käsi kädessä. Jani tuntuu ihanan lämpimältä, kun mä olen just jäätynyt ulkona viimassa. En meinaa saada unta ja päässä pyörii.

Mun on pakko käydä tarkistamassa onko kahvinkeitin päällä. No ei ole. Palaan takaisin sänkyyn. En saa vieläkään unta. Alan ajattelemaan kaikkea mitä pitäisi tehdä ja kuinka rahaton taas olen. Miksi ruoka on niin kallista? Ja taas ajattelen ruokaa ja Miaa.. En tahdo. Pakotan itseni rauhalliseksi ja kuuntelemaan Janin tasaista hengitystä. Nukahdan ahdisteltuani noin tunnin. Herään pitkin yötä siihen, kun käteni on aivan puutuneet. En silti ole nukkunut niiden päällä, mietin mikä niissä on vikana ja nukahdan jälleen.

Aamulla herään, kun Jani herää. Käteni tuntuu edelleen puutuneilta.. ja on kauhea nälkäkin. Nousen ylös, käyn vessassa, laitan mekon päälleni ja meen laittamaan itselleni aamupuuroa. Laitan puurooni hieman sokeria, otan lasiin viileää vettä ja raahaudun väsyneenä, niska jumissa ja sormet puutuneena koneelle katsomaan onko missään tapahtuntu mitään erikoista. Päätän ottaa selvää mistä puutumiseni jothuu. Varmaan jostain puutoksesta taas. Jaaha.. mulla on B12 vitamiinin puutos.. Menen keittiöön hakemaan samantien lasiini maitoa.

Wikipediasta löysin helposti oireista mikä mulla on:

"Puutos aiheuttaa mm. megaloblastista anemiaa, jota kutsutaan myös pernisioosiksi anemiaksi. Puutoksen eräs alkuoire voi olla kihelmöinti ja tunnottomuus ääreishermostossa kuten sormenpäissä. Pidempiaikainen B₁₂-vitamiinin puutos johtaa peruuttamattomiin vaurioihin elimistössä"

/Leena

Eli jos jollakin on samanlaisia oireita, niin syömään vaan B 12 vitamiinia tai sitten jos se ei tunnu auttavan niin lääkäriin, koska sitten voi olla jokin imeytymishäiriö. Rauta auttaa kans anemiaan, eli jos tälläistä tulee esim. menkkojen aikana tai olet tosi väsynyt, niin sulla voi olla anemia. Ja tästä taas huomaa, että vaikka pääsis takaisin normaalipainoon, ja yrittäisi syödä monipuolisesti ja säänöllisesti, se ei silti estä tälläisten oireiden tulemista, eikä sitä, ettei ne ole terveellisiä pidemmän päälle.

Yleistä

B12-vitamiinilla eli kobalamiinilla (syanokobalamiinilla) on keskeinen tehtävä veren puna- ja valkosolujen muodostuksessa. Puutos aiheuttaa mm. anemiaa. B12-vitamiinia saa parhaiten eläinperäisestä ravinnosta, minkä vuoksi yksipuolista kasvisruokavaliota noudattavat voivat kärsiä B12-vitamiinin puutteesta. Esim. vegaaniäidin rintamaito ei aina turvaa imeväisen B12-vitamiinin tarvetta.

Vaikutus


Ihmisessä aktiiviset B12-vitamiinimuodot ovat hydroksikobalamiini, metyylikobalamiini ja adenosiinikobalamiini. Näitä voidaan kutsua B12-vitamiinikoentsyymeiksi. Bl2-vitamiini toimii koentsyyminä reaktioissa, jotka johtavat DNA-synteesiin, se osallistuu hermokudoksen toimintaan ja se on osallisena verenmuodostuksessa. B12-vitamiinin imeytyminen edellyttää mahalaukun seinämästä erittyvän ns. sisäisen tekijän läsnäoloa. Vitamiini muodostaa kompleksin mahan parietaalisolujen tuottaman intrinsic factor -proteiinin kanssa ja vitamiinikompleksi absorboituu ohutsuolessa.


B12-vitamiinien ja foolihapon aineenvaihdunta on kytkeytynyt toisiinsa, sillä B12-vitamiinia tarvitaan foolihapon muuttamiseksi elimistössä toimivaan muotoon. B12-vitamiini ja foolihappo ottavat osaa nukleotidien ja sitä kautta DNA:n synteesiin.

B12-vitamiinin tarve korostuu tietyissä erikoistilanteissa. Näitä ovat mm.:

• laktoosi-intoleranssi
• keliakia
• raskaus
• imetys
• sairaus- ja toipilasaika (x)
• stressi (x)
• kova fyysinen rasitus (x)
• yksipuolinen ravinto
• pitkäaikainen paasto
• dieetti ja laihdutuskuurit (x joo en ole syönyt taas ihan kunnolla.. Mia vittu!)
• ehkäisypillerien käyttö (x)
• runsas alkoholinkäyttö (nojoo tulihan sitä nyt tuossa juotua vähän)
• epäsäännölliset elämäntavat (x)

Puutos


B12-vitamiinin puutos aiheuttaa anemiaa (mulla on ollut anemiaa aina ajoittain jo vuoooosia). B12-vitamiinin ravintolähteet ovat eräitä merikasveja lukuunottamatta eläinperäisiä, kuten liha-, kala-, kananmuna- ja maitotuotteet. Tämän vuoksi tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavat voivat kärsiä B12-vitamiinin puutteesta. Vegaaniäidin rintamaito ei aina turvaa imeväisen B12-vitamiinin tarvetta. Yleisimpiä syitä B12-vitamiinin puutteeseen ovat kuitenkin erilaiset imeytymishäiriöt ja sisäisen tekijän puutokset. Yleisin imeytymishäiriö johtuu mahalaukun solujen riittämättömästä kyvystä erittää ns. sisäistä tekijää eli intrinsic factoria, jota tarvitaan B12-vitamiinin imeytymistapahtumassa.


B12-vitamiinin tai foolihapon imeytymishäiriön yhteydessä DNA:n ja nukleotidien jakautuminen vilkastuu ja seurauksena voi olla megaloblastinen anemia, jossa verisolujen muodostuminen häiriintyy ja vereen tulee isoja varhaispunasoluja. Megaloblastisen anemian oireita ovat mm. kielen ja mahalaukun limakalvon surkastuminen ja hermostolliset oireet.

Lähde: 

http://www.tohtori.fi/?page=6746948&id=8344898

Kelly Osbourne

Pieni muutos?

Apua mulla on tullut yhtäkkinen innostus Kellyyn! Siis sillä on ihana ääni ja nyt kun sen uusin levy on musta tosi hyvä ja se on vihdoin löytänyt itsensä niin on kyllä nainenkin aikamoinen ihanuus! Iha sama jos kukaan muu ei pidä, mä ainakin pidän..<3

"You know when I look at people, I don't look at them with age at all, I just look at them as people, I never ask how old anyone is."

"When I got out of rehab and stopped using drugs, I replaced drugs with my food. I was emotionally eating and hated the way I looked, but I couldn't mask my self-loathing with pills any more."

"I was asked to do Dancing With The Stars and I only did it to lose wight.. I made a life change and re-educated myself about food and eating right. I didn't know anything before about eating in moderation- I didn't know how to be healthy and I'd never really worked out.. I went to the doctor and he gave me information about which foods I should eat for my body and blood type. I ate more food when I was losing wight than I ever have in my life."

"I did (consider a gastric band). I was so desperate to lose wight- but I backed out. I realised you can fix that problem, but the mental side isn't fixed. It's about doing things to make you feel good about yourself. You can lose weight, but if you still feel shitty, it doesn't matter."

/Leena kuittailee tältä päivältä.. nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna mennä kolmosvuoden päättäreihin! Ja bilettämään tietysti!