Hämeenlinnan vankilamuseo

Keskiajalla rakennetun Hämeen linnan sotilaallinen käyttö loppui vuonna 1837, jolloin päälinna muutettiin C.L. Engelin suunnitelmien mukaan vankilaksi. Kokonaisuus täydentyi, kun linnan viereen rakennettiin ojennuslaitos vuonna 1844 ja maamme ensimmäinen sellivankila vuonna 1872. Linnasta tuli naisvankila vuonna 1881. Vankilatoiminnan päätyttyä vuonna 1993 rakennukset suojeltiin ja kohde siirtyi Museoviraston hallintaan.

Hämeen linna -toimikunnan ehdotusten pohjalta ryhdyttiin lääninvankilalta vapautuviin tiloihin suunnittelemaan vankilamuseota vuonna 1995. 

Suvin ottama kuva

Sisäänkäynti meillä kävi museoon maatasalta ,ennen sisälle mentiin pohjakerroksen ovesta, pohjakerros on puoliksi maan alla. Alakerrasta löytyy mm. eristyselliä, saunatilaa ja lisää sellejä, valitettavasti me ei päästy käymään alakerrassa ja kolmoskerros oli myös kiellettyä aluetta. Kakkoskerroksen selleihin ei myöskään päässyt.

Heti sisään päästyämme koin erittäin ahdistavan tunteen, ihan kuin rintaani oli painettu, pää tuntui ahdistavalta ja koko olo meni raskaaksi. Tämä olotila lakkasi vasta, kun päästiin takaisin ulkoilmaan. Ihan kuin olisi ollut vaikea saada ilmaa, hengitys tuntui niin raskaalta. En tiedä miksi koin paikan niin erikoisesti, mutta en ole kokenut vastaavaa missään muualla.

Ensimmäisestä asuinkerroksesta aukesi komea, korkea ja kaikuja toistava keskushalli, jota sellit reunustavat kolmessa kerroksessa.

Näyttelykerroksia museossa on kaikkiaan kolme, joista ylimmässä toimii vankilan entinen kirjasto- ja kouluhuone, joka on mahdollista vuokrata myös kokouskäyttöön.

Kiitokset Suville joka otti puolestani kuvia.

Suvin ottama kuva

 Museon ylemmissä kerroksissa sijaitsevat sairaanhoitajan ja lääkärin vastaanottohuoneet sekä kirjasto ja koululuokat, jotka on entisöity 1870-luvun mukaisiksi. 

Museossa on kolme selliä jätetty siihen kuntoon, kuin ne olivat viimeisten vankien aikana vuonna 1993. Esimerkkiselleihin ostettiin niissä pitkään istuneiden vankien irtaimisto. Matkaselleissä, joissa yövyttiin tullessa ja lähtiessä, on säilytettynä vankien seinäpiirrokset ja mietelauseet. Näyttelyssä esitellään vanginvartijoiden univormuja, entisiä rangaistusmenetelmiä sekä viivähdetään vankien oppitunneilla. Näytteillä on karut eristyssellit eli ”rundit” sekä niiden vieressä yksi pelkääjän selli, jollainen on kaikissa vankiloissa. Siihen sijoitetaan omasta pyynnöstä vanki, joka pelkää vankitoverien väkivaltaa. Esillä on myös sellit vuosilta 1871, 1910 ja 1955 aitoine sisustuksineen. Vanhimmassa sellissä on kalustuksena puupalli, pöytä ja öljylamppu. Sänky nostettiin päiväksi seinään kiinni, ettei vanki pääsisi laiskottelemaan. WC:n virkaa selleissä toimitti potta, joka oli sijoitettu kaappiin. Tiilenpäiden lukemisen tylsyys ja kalvava ikävä saivat ilmenemismuotonsa seinäkirjoituksissa.

 Nykyisin kiven sisässä käy vuosittain yli 20 000 vierailijaa. Vankilamuseo on harvinaisuus Suomessa, se on myös Euroopan laajin vankilamuseo.

Vankilamuseo toimii Hämeenlinnan lääninvankilan vanhoissa tiloissa Kustaa III:n katu 8:ssa. Rakennus oli valmistuessaan vuonna 1871 Suomen ensimmäinen sellivankila ja se oli vankilakäytössä aina vuoteen 1993 saakka. viimeiset vangit siirrettiin uusiin tiloihin Kylmäkosken vankilaan 15. maaliskuuta 1993.

Aikaisemmin vangit asuivat yhteismakuusaleissa. Vankila rakennettiin miesten kuritushuoneeksi. Kymmenen vuotta myöhemmin kuritushuonevangit siirrettiin Helsinkiin ja viereisessä linnassa ollut lääninvankila levittäytyi rakennukseen.

Hämeen linnan alueella on ollut vankeja keskiajalta lähtien. Lääninvankilan naapurina on ollut kuritus- ja työvankila naisille. Hallinnollisesti alueen vankilat yhdistettiin vuonna 1927 Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilaksi.

Linnan alueen vankilatoiminta väistyi pikkuhiljaa. Vanhan linnan kunnostustyö museoksi alkoi 1950-luvulla, jolloin naisvankila antoi tilaa kunnostukselle.

Museo avattiin yleisölle kesäkuussa 1997. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti L. I. Lindqvist.

Hämeenlinnassa toimii vielä Pikku-Parolassa sijaitseva Hämeenlinnan vankila, joka aloitti uusissa tiloissa vuonna 1972.

Vankilamuseo muodostaa Suomen Tykistömuseon, Hämeen linnan ja Historiallisen museon kanssa Linnanniemen museoalueen, jolla on oma parkkialue ja viitoitus. Kävijällä on myös mahdollisuus ostaa yhteislippu kaikkiin neljään museoon.

-----

Hämeenlinna sisällissodassa

Kun punakaartilaiset julistivat Helsingissä 26.1.1918 vallankumouksen alkaneeksi, Hämeenlinnassa oli vielä rauhallista. Muutamaa päivää myöhemmin kaupunkiin saapui Turusta punakaartilaisia vallankumousta toimeenpanemaan. Valittiin vallankumouskomitea, kuten muissakin vallankumoukseen liittyneissä kaupungeissa.

Varsinkin sodan loppupuolella, huhtikuussa, punaiset harjoittivat kiivasta terroria kaupungissa. Summittaisia vangitsemisia ja murhia tapahtui. Huhtikuun 26. päivänä tilanne laukesi, kun valkoisen osapuolen avukseen kutsumat saksalaiset joukot saavuttivat kaupungin. Saksalainen tykistö tulitti kaupunkia etelästä ja sai aikaan inhimillistä ja aineellista tuhoa.

Vielä samana päivänä nostettiin valkoiset liput raatihuoneen ja lääninhallituksen katolle valkoisen vallan merkeiksi. Tunnelma kaupungissa oli helpottunut. Linnassa olleet punaisten vangit säästyivät hengissä. Elämä ei kuitenkaan palautunut rauhallisiin uomiinsa. Valkoisella puolella oli herännyt viha punakaartilaisia kohtaan. Se purkautui terroritekoina, joita valkoiset vuorostaan harjoittivat. Hämeenlinnaan perustettu punakaartilaisten vankileiri oli yksi suurimmista. Siellä oli vangittuna enimmillään yli 10 000 punaista.

Voittanut osapuoli piti myös huolta, että tapahtumat pysyivät molempien osapuolten muistissa pitkään. Hämeenlinnassa tämä näkyi esimerkiksi suojeluskuntien avokätisenä avustamisena sekä kaupungin vapauttamisen (26.4.1918) kunniaksi vietettyinä juhlina, joita pitkän aikaa sisällissodan jälkeen järjestettiin.

Vankeja ei saanut missään tapauksessa ruokkia tai muuten auttaa, jos näin teki, sai rangaistuksen.

Naisvankien historiaa:

Kahdeksaa poliittista naisvankia rangaistiin vuoden 1933 toukokuussa vesileipärangaistuksella heti ensimmäisenä vankeuspäivänä, sillä he olivat käyttäytyneet huonosti matkalla Hämeenlinnan keskusvankilaan. Vaihdettaessa vankivaunua Toijalassa kahleissa olevat naiset äityivät laulamaan työväenlauluja niin, että uteliasta väkeä kerääntyi heidän ympärilleen. Ulkopuoliset sivustakatsojat huutelivat naisille ja jopa aplodeerasivat. Poliisi joutui lopulta ajamaan yleisön pois.

Vuosina 1924-1939 poliittisia naisvankeja oli Hämeenlinnassa noin 450. Yleisimmin tuomion pituus vaihteli vuodesta kahteen ja puoleen vuoteen. Sosiaalinen asema oli alhainen: kaikista Hämeenlinnan poliittisista naisvangeista kaikkiaan 85 prosenttia voidaan katsoa työväestöön kuuluviksi. Iältään naiset olivat nuoria, sillä 65 prosenttia oli vankilaan tullessaan 20-30 vuotiaita. Nuorin vanki oli tullessaan 17-vuotias ja vanhin 71-vuotias.

1920-luvun jälkipuoliskolla poliittisia vankeja oli Hämeenlinnassa niin vähän, että he viettivät pääasiassa aikansa yhdessä. Kymmenluvun vaihtuessa Suomen vankilat, myös Hämeenlinnan naisvankila, alkoi täyttyä turhankin täyteen. Tilan vähetessä Hämeenlinnan vankilassa alkoi syntyä kapinointikulttuuria, passiivinen vastarinta ilmeni ennenkaikkea työurakoiden alituksina.

Poliittisten vankien vieraita odottamassa Hämeen linnan portilla vuonna 1934. Kansan Arkisto.

Poliittisille naisvangeille annettujen kurinpitorangaistusten perusteet Hämeenlinnan keskusvankilassa 1924 – 1939.

Peruste	Rangaistusten lkm
laiskuus / työstä kieltäytyminen	1753
luvaton kontaktinotto vankitoveriin	83
luvaton laulaminen / metelöinti	78
tottelemattomuus / järjestyssääntöjen rikkominen	66
mielenosoituksellinen käytös	55
salakirjeet / salainen opiskelu	44
sähköttäminen	44
vankilaruuan väärinkäyttö	39
sopimaton käytös	35
vankilan omaisuuden turmelu	25
vehkeileminen / valehteleminen	12
vankilan päiväjärjestyksestä poikkeaminen	7
vartijan solvaus / vastustaminen	6
ikkunassa kiipeäminen	5
aiheeton kantelu / vartijan kutsuminen	4
keskinäinen riita / päällekarkaus	3
luvaton työ / työaineiden anastus	3
luvattoman esineen hallussapito	3
luvaton kontaktinotto tapaajaan	2
sekalaiset luvattomat teot	4
Yhteensä	2271

 

 

Naisten käytössä ollut nelikerroksinen sellirakennus purettiin vuonna 1976 vankilamuseon pohjoispuolelta. Vankilamuseon naapuri, ojennuslaitokseksi valmistunut rakennus toimi viimeiset vankila-aikansa lääninvankilan avo-osastona. Nyt tiloissa sijaitsee Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon toimistotiloja ja perusnäyttely.

Naisten lapset päätyivät myös vankilaan ja niillä oli omat tilat missä niitä hoidettiin. Äidit pääsivät hellimään ja imettämään lapsiaan suurinpiirtein kerran päivässä, muuten lapsia hoiti hoitaja. Loppua kohden Hämeenlinnan vankilaan päätyi pitkin Suomea vankien lapsia ja lapsille piti tehdä lisää tilaa. Lapsilla oli yhteensä 3-4 hoitajaa.

Museon vuoden 2005 erikoisnäyttelyssä Alkeisopetus vankilassa kerrottiin, miten 1800-luvulla vankilan oppitunneilla opeteltiin lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. 1800-luvun lopulla kansanopetusaatten mukaisesti uskottiin, ettei vanki valistusta saatuaan enää palaisi takaisin. Vuonna 1889 rangaistuksen täytäntöönpanoasetuksen mukaan alle 40-vuotiaille yli kolmen kuukauden tuomiota kärsiville vangeille piti antaa opetusta. Erään vangin kirjoitusvihossa oli harjoitus, jossa harjoitellaan lausetta ”rehellisyys maan perii”. Terveys- ja raittiusoppi olivat tärkeitä aineita. Museossa on esillä opettavainen taulu juovutusjuomista ja rikollisuudesta. Opettaja istui ylväänä luokan edessä, oppilailla oli yllään raitapuvut. Alkuun vankien opetus oli pappien harteilla, mutta 1870-luvulta lähtien vankilat pestasivat kansakoulunopettajia työhön. Opettajat hoitivat myös kirjastoa ja tarkastivat vankien saaman postin. Vankien luku-ja kirjoitustaidon kohenemisen myötä opettaja antoi enemmän valistusta eri asioihin ja järjesti vankien vapaa-ajantoimintaa. 1950-luvulla opetus siirtyi opintopiireihin ja -kerhoihin.

Suvin ottama kuva

Vankeinhoidon kehitys

 Vuosisatojen kuluessa vankeinhoito on kokenut todellisia mullistuksia. Vuoden 1734 rikoslain mukaan vankilan tehtävänä oli lähinnä säilyttää vankeja. 1700-1800-luvuilla annettiin raipparangaistuksia, joiden aikana vanki joutui riippumaan kaakinpuussa. Tämä rangaistustapa poistui käytöstä vuonna 1870. Rangaistusten tehtävä oli pelottaa rötöstelyyn taipuvaisia kansalaisia. Kuolemanrangaistuksesta luovuttiin vuonna 1826. 1800-luvun lopun lainsäädännön muutokset asettivat vapausrangaistuksen ensisijaiseksi rangaistusmuodoksi. Vapausrangaistus jaettiin kuritushuonevankeuteen ja tavalliseen vankeuteen. Rangaistusten täytäntöönpanouudistusten myötä vuonna 1975 siirryttiin yksilajiseen vapausrangaistukseen. Vankeinhoidon tarkoituksena on ollut edistää vangin palaamista yhteiskuntaan, mutta keinot eri aikoina ovat vaihdelleet. 

Nähtiin myös pakkosyöttöpenkki, jossa on syötetty vankeja väkipakolla jos ovat kehdanneet alkaa syömälakkoon.

Hämeenlinnan historiallinen museo on julkaissut vuonna 1998 teoksen Kalterimaisema – näköaloja vankilamuseon kävijälle. Se välittää mielenkiintoista tietoa Suomen vankilaoloista.

 Vankilamuseon korjaustyöt

Korjaustyöt aloitettiin vankilarakennuksiin liittyvästä työhuone- ja varastorakennuksesta, jossa uusittiin vesikattoa sekä tehtiin sisäpuolisia korjaus-, maalaus- ja lvis-töitä. Työt valmistuivat syksyllä 1996.

Vankilamuseon korjaustyö oli konservointipainotteinen. Vanha sellirakennus pyrittiin säilyttämään mahdollisimman tarkasti siinä asussa, jossa se oli viimeisten vankien poistuttua vuonna 1993. Jopa seinille tehdyt kirjoitukset ja piirrokset, monenlaiset ohjelaput ja osa irtaimistosta säilytettiin sellaisenaan. Ainoat entistämistyöt koskivat muutamia selliosastoja sekä kolmannen kerroksen kirjastoa, joihin palautettiin vanha väriasu. Lisäksi rakennuksen ikkunat kunnostettiin. Suurimmat rakenteelliset muutokset olivat hissin rakentaminen sekä uuden porrasyhteyden avaaminen jatkamalla pohjakerroksesta ensimmäiseen kerrokseen johtavaa porrasta ylöspäin.

Rakennuksen ilmanvaihtoa tehostettiin uusimalla koneet ullakolla. Sähköasennukset uusittiin pinta-asennuksena siten, että vanhat johdot säilytettiin paikallaan ja tarvittavat uudet asennettiin niiden vierelle. Lisäksi vankilarakennukseen asennettiin palo- ja rikosilmoitusjärjestelmä. Sisäpuoliset korjaustyöt valmistuivat maaliskuussa 1997.

Ojennuslaitoksen korjaustyöt

Ojennuslaitos korjattiin Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon näyttely- ja työtiloiksi. Museon sisääntuloalueen tilasarja entistettiin väritykseltään yksinkertaiseen empire-asuun, kun taas porrashuone kertoo rakennuksen uusrenessanssivaiheesta. Toisen kerroksen kirjaston uusrenessanssimaalaukset otettiin esiin uudempien kerrosten alta. Kattoon jätettiin esiin otetut mallit myös kaikista aikaisemmista värikerrostumista.

Selliosastoilla säilytettiin tilojen nykyilme. Näyttelyosaston tilajako palautettiin alkuperäiseksi ja pintakäsittelyt uusittiin. Kaikissa tiloissa vanhat puulattiat otettiin esiin, kunnostettiin ja maalattiin. Myös rakennuksen vesikatto uusittiin ja kaikki ikkunat kunnostettiin. Lisäksi rakennuksen ilmanvaihto- ja sähköasennukset uusittiin sekä vesi- ja viemärilaitteet ja lämpöverkko peruskorjattiin. Rakennukseen asennettiin myös rikos- ja paloilmoitusjärjestelmät sekä ATK-verkko.

Tärkeimpiä ulkotöitä olivat ojennuslaitoksen salaojittaminen, piha-alueiden kunnostaminen ja vankila-aluetta ympäröivien muurien korjaaminen.

 Vankilamuseo
Kustaa III:n katu 8
13100 Hämeenlinna
Aukioloajat: ma-su klo 11 - 17

Lähteenä toimi mm.

http://www.hamewiki.fi/wiki/Vankilamuseo

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vankilamuseo

http://www.matkailu-opas.com/hameenlinnan-vankilamuseo.html

http://museovirastorestauroi.nba.fi/vankilamuseo.htm

http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/2001/3_savolainen.htm

/Leena

Nyt meni totaalisesti hermot tän Bloggerin kanssa

P.s It is only in Finnish sorry, I am just about had it with this stupid Blogger fooling me aroung today.

Youtubesta löytyi tällänen.