Older again

Eilen vietettiin minun 24-vuotis syntymäpäivääni. Ei mitään erikoista, lähinnä vaan oltiin kotona, katsoin Pottereita (juuri kun sain luettua kirjat jälleen kerran) ja nautiskelin muutaman läheisemmän ystävän kyläilystä. Postistakin saapui lahjoja (Jenniltä ja Suvilta), Janin lahjat ehdinkin jo avaamaan toissapäivänä, en millään malttanut odottaa. Olen täällä mussutellut Pottereiden kanssa Janin antamia Belgialaisia (toisin sanoen maailman parhaita) suklaatryffeleitä, jotka suorastaan sulavat kielelle. Enkä ehtinyt edes ottamaan kuvaa salmiakkipussista, jonka sain Anniinalta, koska se meni tässä myös elokuvia katsellessa. Kaiken kaikkiaan ihanan rauhallinen päivä oli, en tahtonut juhlia, niihin kun minun tapauksessani liittyy aina turhaa draamaa. Ei sellaista aina jaksa. Ensi vuonna voisikin juhlistaa 25 ikävuotta vähän suuremmin, saas nähdä. Ruusut tuoksuu muuten parin metrin päähän, aivan taivaallinen tuoksu. Enpä olisi voinut saada ihanampia lahjojakaan..

Jani´s gifts to me

Pink glitter skull is from Laura and she gave it to me as a Samhain gift!

Translation:

Yesterday was my 24th birthday and I was home watching Harry Potter movies and some friends came by to give me flowers and gifts! I even got gifts from mail. Belgium chocolat is from Jani and it melt on tongue like.. clouds or something, so tasty. Maybe bigger party next year, this year I just wanted relax and enjoy, not stress about anything.

P.s And I did it too.. you can like my blog on Facebook. 

/Leena

Naked truth about self acceptance

Haastetta pukkaa jos jonkinmoista ja sainpas tässä yhtäkkisen halun tehdä postausta meikkien käytöstä, ulkonäöstä jälleen kerran. Kyseessähän on tällä kertaa Tyyliä metsästämässä blogin Naked truth haaste. Haasteessa kukin bloggaaja ottaa kuvan itsestään ilman meikkiä ja useilla on tullut haasteen mukana hieman omia mielipiteitäkin. Haaste lähti liikenteeseen, koska blogin pitäjä suorastaan tuohtui, miten ihmiset olivat ilkeästi kommentoineet hänen ystävälleen Moumou blogin pitäjälle Iinalle. Mielestäni Iina näyttää kuvassa erittäin kauniilta, mutta hänelle oltiinkin kommentoitu, blogin pitäjää lainatakseni,  "alla olevan kuvan sisältäneeseen, Mert Otsamon Iinalle suunnittelemaa pukua esittelevään postaukseen oli tullut kommentti, jossa sanottiin, että puku olisi sopinut paremmin jollekin hoikemmalle ihmiselle, sillä avoin selkäpuoli on kovin paljastava". Oli myös käsketty hommaamaan kuvanmuokkausohjelma. Suorastaan törkeää!

Itse myös hieman tästä kommentista otin nokkiini, vaikkei sitä minulle oltukaan tarkoitettu, koska omakaan selkä ei ole mitenkään kivestä veistetty, vaan ihan normaalia elävän naisen selkä ja painon mukana on tullut myös sellainenkin ikävä tosiasia, että selkää kääntäessäni tulee sinne ruttuja. Tosin kenelle nyt ei tulisi, ihohan tuppaa menemään ruttuun joka paikasta ja jopa laihoilla ihmisillä tulee mahaankin ruttuja, että ihan turhaan tässä nyt aletaan sanomaan, että mitä kukakin saisi käyttää ja mitä ei. Kun vaate istuu, se mielestäni on silloin hyvä kantajalleen. Luonnollisesti paremmaksi ei vaate mene, jos se on vielä mittatilauksena tehty, herranpieksyt sentään. Omistan muuten montakin mekkoa missä on avoin selkämys, enkö siis saisi käyttää niitä?

Tässä kohua aiheuttanut kuva. Kuva otettu tyyliä metsästämässä blogista

Vaikka julkisuuteen annankin kuvan, että meikkaan usein, todellisuudessa meikkaan ehkä kerran viikossa. Jos sitäkään. Lähinnä niinä päivinä, kun vaivaudun meikkaamaan, otan myös kuvia, mutta aika harvoin niitä kuviakaan muistaa ottaa. Meikittömyys ei ole itselleni ainakaan mikään maailmanloppu, käyn kaupassa, baarissa, keikoilla, bileissä, koulussa, töissä ja kylässä ihan samaan tyyliin, kuin meikinkin kanssa. Näin siksi, että en koe tarvitsevani meikkiä tunteakseni itseni itsevarmaksi, tälläinen minä olen ja jos ei miellytä niin voi katsoa muualle. Jos joku ihmettelee, että miksi sitten käytän vahvaa meikkiä, on ihan siksi, koska itse satun pitämään siitä ja meikkaan ihan itseni takia. Se on osa tyyliäni ja pidän dramaattisemmasta vaikutelmasta. Joskus olo tuntuu turhan valjulta ja siihen auttaa vahva silmämeikki, pohjustuksia en voi herkän ihoni takia oikeastaan lainkaan käyttää ja huuliin on turha useimmiten edes punaa laittaakaan (ihan kuin se siinä pysyisi). Ja eikös meikin tarkoituskin olekin vain korostaa kasvojen hyviä puolia? Ei sillä ole tarkoitus niitä huonoja peittääkään. Sitä paitsi, kuka niitä huonoja puolia huomaakaan, kun on mitä säkenöivin kissansilmäkatse.

 

Tähän vielä sanoakseni on pakko mainita, että kyllä noita ihmisiä tulee sanomaan ihan kaupungilla ja kaupassakin ihan päin naamaa, että olisin mie niin paljon nätimpi, jos vaan en meikkaisi. Kummallisinta tässä on se, että kun sitä meikkiä minulla on ja kukkahattutädit siellä kaupassa silmät pyöreinä ihmettelee ja tahtoo tulla aina sanomaan mikä on pielessä, niin eivät ole koskaan tulleet sanomaan minulle mitään, kun olen ollut meikittä. Luulisi, että jos se on heille niin tärkeää, tulisivat he sanomaan innosta piukeana, että ollaanpas sitä tänään nättinä! Ilmeisesti on helpompi tulla vain arvostelemaan ja haukkumaan sen sijaan, että nähtäisiin se oikea ihminen. Tosiaan, kauppareissuista ainakin on aina 90 prosenttia meikittä..

Tässäpä minusta kuva tänään, äsken otin ja kuvaa on muokattu vain sen verran, että lisäsin nurkkaan perinteisen luurankojakaapissa tekstin. Tältä sitä siis näytetään, finnejä, epäsymmetrinen nenä, liian kapea ylähuuli, juurikasvuakin, silmäpussit todistamassa maniaputkesta ja unettomista öistä, mitättömät ripset ja kulmakarvat (jotka voisi ehkä nyppiäkin), mutta hei, se olen minä, en minä tästä muuksi muutu, joten näillä kasvoilla sitä mennään! Eikä tässä kai mitään syntyjä syviä, taidanpas mennä jatkamaan Harry Potterin lukemista lempituoliini, sykkyrässä istuen, siskon tekemät violetit villasukat jalassa, tukka takussa ja sipsiä syöden niin, että murusia on pitkin naamaa, syliä ja tuolia. Ah ja teetä, vielä löytyisi yksi pussi omenakaneliteetä, joka maistuu aivan joululta (kiitoksia Jenni häälahjasta), pitänee mennä kaupasta etsimään ensiviikolla lisää. Haastan myös muutkin lukijani tekemään meikittömän postauksen ja kertomaan vähän omia ajatuksia!

Johtopäätökseni? Itsevarmuus ja itsensä rakastaminen tekee ihmisestä kauniin, ihan sama kuinka on leikelty tai omaisi merkkivaatteita, rusketusihon ja mitä kaikkea feikkiä, sä olet kaunis vasta, kun tiedät olevasi kaunis!

Mitä kaunein Albinwonderland kiteyttäköön mielipiteeni vielä videon muodossa:
"Jos löydät itsestäsi virheitä, heitä päälle glitteriä!"

Translation:

So here is me without make up! I had a challange to take my picture without it. I want to go back reading my Harry Potter (book 7) so in translation just watch Albinwonderland awesome video about make up and self acceptance! Love yourself and be beautiful! I want to challenge all of you to make post without make up too and share your thougts! What is beautiful? Do you need make up to feel beautiful? Why do you feel that you need make up?

/Leena

Welcome

Tervehdys täältä Porin suunnilta, olen tänään taas siivoillut joulua varten (ja ilmeisesti nyt muutenkin) ja ajattelin tässä samalla esitellä vähän meidän eteistä. Uutta on tullut sen verran, että vaihdoin eteisen maton makuuhuoneessa olleisiin mattoihin, isältä saatu kapiokirstu löysi paikkansa peilin alta ja tänään nakuttelin seinään vähän lisää tauluja. Hyllyn alta löytyy kenkälaatikoiden lisäksi kolme laatikkoa, joiden sisältönä on kynttilöitä. Yhden laatikon olen vasta saanut aikaseksi päällystää, itseasiassa se oli yhden häälahjan lahjapaperia ja kierrätin sen tuohon laatikkoon päällysteeksi. Harmi vain se on hieman rypyssä, koska paperia on käytetty aikaisemmin, mutta haitanneeko tuo.. Muut laatikot päällystän, kunhan löydän kivoja erilaisia papereita lisää.

Päivän asusta sen verran, että halusin esitellä uusimpia kenkiäni, jotka ovat ihanan viktoriaaniset ja yllättävän hyvät jalassa. Hame on Lip Servicen steampunk mallistoa, enkä voisi rakastaa kumpaakaan enää enempää. Panostan nykyään enemmän sellaisiin vaatteisiin ja kenkiin, joista oikeasti pidän, eikä ne vain lojuisi jossain kaapin nurkassa. Kummatkin löytyi vielä kaiken lisäksi kirpparilta. Olo oli niin viktoriaaninen, että vetäisinpäs nutturankin niskaan ja tänään se tuntui jopa sopivankin.

Tämä kaunis ja värikäs steampunk neitonen on Monican käsialaa. Saatiin tämä häälahjaksi, mutta jos haluatte myös lisää väriä kotiin, niin ehdottomasti suosittelen tilaamaan oman tyylisen piirustuksen omallekin seinälle. Rakastan tätä todella paljon, ehkä siksi sijoitinkin sen näkyvälle paikalle ja keskeiseksi osaksi taulurykelmääni. P.s seinä kaipaisi myös uutta tapettia, Freya on meinaan päättänyt pitää tapettiseinää raapimapuuna..

Muut kuvat seinällä onkin postikortteja jotka sain eräästä työharjottelupaikasta. Kuvissa esiintyy porilaisia ja Pori itsessäänkin 1800 luvun taitteessa ja ne ovat värisävyltään ja tyyliltään todella harmonisia. Tämä parvekenainen sattuu olemaan suosikkini kaikista noista. Sopii hyvin kultaiset kehykset keskenään, voisin ehkä kehittää eteisiin muutakin kultaista, yleensä en siitä niin välitä, mutta tässä se menee, varsinkin kehyksissä.

Today's outfit:

Shirt: Fleamarket

Corset: From friend

Skirt: Lip Service, Flea market

Stockings: From my mom

Shoes: Flea market

Kapiokirstu tosiaan on isältä, joka osti sen kirpparilta. Kirstu on vuodelta 1952 ja on ollut aikaisemmin jonkun muunkin kapiokirstu. Rakastan vanhaa koristeellista avainta, kaikkia yksityiskohtia ja siitä, että siitä näkee sen olevan käytetty. Ylipäätään tavara jolla on historiaa jo ennestään saa mielikuvitukseni liikkeelle ja sydämen läpättämään. Mukana tuli liinavaatteita, mutta säilytän tässä myös ompelutarvikkeitani.

Peilin sain aikoinaan lahjaksi ystävältäni. Se on Jyskistä ja en olisi ikinä uskonut, että sieltä voisi löytyä näinkin kauniita peilejä. Itseasiassa taitaa kyllä nuo matotkin löytyä Jyskistä, omani sain kaverilta, kun hän ei niitä enää tarvinnut. Peili oli alunperinkin musta, joten sille ei tarvinnut tehdä muuta kuin laittaa seinälle. Ilmeisesti sitäkin voisi hieman pestä..

Translation:

So here is what you see when you come in to our home! I was cleaning our home today for christmas and I thought I could take few pictures for you to see. Bottom drawer is from my dad and it was my wedding gift from them, I couldn't love it more than I do now. It is from 1952 and it was someone else's bottom drawer before. I like the fact it has a history and it shows.

Mirror is a gift from my friend, it has awesome details. I put some pictures on the wall to cheer me up, painting is a wedding gift from my friend Monica, she is an awesome artist! Other pictures I had one place I was working and they are postcards, showing old Pori (my hometown) over 100 years ago.

And I have a little thing for shoes.. so I put some of my favorites on the shelf so I can enjoy them all the time.

And about my today's outfit, the skirt and the shoes are my latest shoppings and really love that they are steampunk like and the shoes are very victorian. And I really liked my hair today, I made a little bun and now I feel such a lady.

/Leena

Kirjeitä viktoriaaniselta ajalta

Valoa ei jälleen ole riittänyt kunnollisiin omiin otoksiin niin käytetäänpä siis hyväksi muiden blogien hienoa kuva-antia. Ajattelin pitkästä aikaa esitellä lempiblogejani ja tällä kertaa vuorossa on yksi suurimmista suosikeistani, eli Kirjeitä kartanonrouvalta. Rouva itse kuvailee blogiaan näin:

"Kotimme on 1930 rakennettu kauppiaan talo, jota ympäröi sievä puutarha. Asumme pienessä ja idyllisessä maalaiskylässä. Itsetekeminen on meillä verissä.

Tervetuloa seuraamaan kotimme muutosta meidän näköiseksemme!

Punaisena lankana ovat viktoriaanisuus, symbolismi ja värien kirjo."

 Tähän lämmin henkiseen kotoisaan kotiin (jossa värejä ei pelätä käyttää) olisi joskus ihana päästä vierailemaan. Blogissa yhdistyy monia asioita mistä itse pidän, ensinnäkin blogin pitäjän oma tyyli on kerta kaikkiaan viehättävän viktoriaaninen ja omaperäinen. Rakastan luontoa ja kauniita puutarhoja, joten on ollut ihanaa seurata Elisen puutarhasuunnitelmia ja toteutuksia (kevättä odotellessa). 

Pisteenä iin päälle on vanha talo, joka on sisäpuolelta sisustettu hyvinkin erilaisesti, kuin mitä Suomessa enää nykyään näkee. Tyyli on erittäin lähellä omaani, jos sisustaisin omaa vanhaa taloa. Sieltä löytyy antiikkia ja kirppareilta löydettyjä ihanuuksia, tuunauksia, talon remontointia ja silmääni kutkuttavia kauniita yksityiskohtia. En voi olla rakastamatta ja jään aina innolla odottamaan lisää. 

Kaiken tämän lisäksi kodista löytyy rouvan omaa taidetta ja nyt sitä löytyy myös astioidenkin pinnalla. Jossain vaiheessa on pakko pistää tilaukseen jotain ihanaa, koska arvostan mielettömästi (varsinkin suomalaista) käsityötä ja taidetta.

Kaikki kuvat olen ottanut kartanon rouvan omasta blogista ja tässä teille kuvia, jotka inspiroivat minua eniten. Ja olipas jälleen vaikea karsia. Huomioikaa mieleiseni mustapunainen keittiö jossa on kauniisti laitettu vanhaa sanomalehteä keittiön kaappien välitilaan.

P.s Vielä ehditte linkkaamaan niitä teidän omia blogejanne tähän postaukseen! Ajattelin tehdä tuota sitten, kun linkkien tulo hiljenee, mutta kuitenkin tämän vuoden puolella vielä. Saa nähdä meneekö moneen osaan..

Translation:

So here is one of my favorite blog Kirjeitä Kartanonrouvalta. It is only in Finnish but I think you can still find some inspiration in decoration in there! She has such warm looking home and she doesn't afraid to use colors. Victorian style is very beautiful and I hope I could have such a home some day.

/Leena

Keittiön uusi ilme

Kerrankin sain otettua jotain kuvia, mutta koska omaan edelleen tuon hirveän huonon kameran ja ilmeisesti Porin on sitten kaiken lisäksi vallannut ankeuttajat (ikuinen sumu ja pilvisyys), on hieman vaikeaa näissä puitteissa ottaa mitään hienoa kuvaa. Mutta paremman puutteessa tässä nyt miten keittiö on vähän muuttunut viimeisen viikon aikana.

Ensinnäkin.. Ikkunanpieliä reunusti aivan kamalat jäljet ilmeisesti aiemmista ikkunapokista.. jota ilmeisesti kukaan ei ollut osannut rajata siististi. Kaiken lisäksi ikkunoita vaihdettaessa on revitty puoli seinää mukana. Seinän värikin oli jotenkin likaisen valkoinen, vaikka hinkkasin kunnolla puhtaaksi.

Meidän nukkisprojektin takia (joka on nyt keskeytynyt, päätettiin siis siirtää nukkekoti toistaiseksi kellariin, koska se vie ihan mielettömästi tilaa) toinen pöydän penkeistä on edelleen petsattua puuta, koska siinä aiemmin sijaitsi iso nukkekoti. Tämän seikan takia keittiön pöytä oli ikkunaa vasten. Kaikenlisäksi meillä oli hirveän sotkuista. On kyllä vieläkin vähän.

Parin päivän projektina olikin sitten paikkailla seinää ja maalasin sen kahteen kertaan puhtaan valkoisella. Seinä näyttää nyt niin siistiltä, että muu keittiö on nuhjuinen ja kamala. Jopa ikkunapuitteet näyttää likaisilta, vaikka nekin tuli nyt pestyä. Vielä kun saisi ikkunatkin pestyä ennen joulua.. Huone näyttää heti paljon valoisammalta ja ennen kaikkea, ne kamalat jäljet on poissa ja sielussani lepää jonkinasteinen rauha. Valkoisesta vielä sen verran, että nyt ymmärrän kaikkia noita vaaleaan sisustukseen ihannoivia ihmisiä, koska tuosta tulee selkeästi puhdas, selkeä ja valoisa vaikutelma.

Vaihdoin verhotkin levämpiin punaisiin verhoihin, jotka itseasiassa aiheutti pientä päänsärkyä muutamankin seikan takia. Ensinnäkin ne ei suostu menemään siististi suoraan. Toiseksi, ne ei suostu asettumaankaan nätisti. Ja kolmanneksi, vaikka kuinka silitin, niissä on vieläkin ryppyjä. Viltit on porukoilta saadut ja ajattelin, että ne näyttäisi toistaiseksi kivalta penkkien päällä, kun ei ole rahaa ostaa mitään uutta ja hienoa, antaa ne kyllä vähän pehmeämpää ja kotoisampaa vaikutelmaakin. Vaihdoin myös pöytäliinan, kynttelikkö kaipaisi uusia lamppuja ja tuikkukipatkin pitäisi pestä. Vielä muutosta tulee sen verran, että tahdon uudet kauniit kuviolliset verhot, uuden punamustan maton ja sitä tapettia pitäisi ostaa. Ehkä uusi kattovalaisinkin olisi kiva uusi lisä ja piristys.. Olen saanut ihan kamalan sisustuskärpäsen pureman ja on ihan sellainen fiilis, että tästä ei ole enää ikinä paluuta. Tiedän sen siitä, että koko ajan tekee mieli muutella ja järjestellä juttuja, kaiken kukkuraksi ei haitannut lainkaan silittää pöytäliinaa, verhoja ja vielä pestä lattiakin siinä ohella. En tiedä mitä mulle on käymässä.

--Edit
Olen täällä pari päivää katsellut Innon uutta kautta Ruutu.fi'stä, jos et ole nähnyt niin näitä ehtii katsomaan Ruudusta vielä kuukauden ajan! Click Inno

Translation:
So here is some pictures how our kitchen has changed in past week! And lots of changes yet to come! Now I painted the window wall in pure white and the other wall will get some wallpaper on it, can't wait!

/Leena