My creature of the night

Tänään sitten kotiuduttiin kolmisen tuntia sitten Tampereen reissulta, käytiin kyläilemässä Lauran ja Eeron luona. Luonnollisesti silmä päätti tehdä just reissua varten tenän ja tajusin omaavani erittäin kivuliaan silmän. Näin ollen vietin viikonlopun pääasiassa niittilippis päässä (kyllä oli kylän pikkujätkät kateellisia "kato ton lippistä!" pitkin matkaa) ja arskat sai olla silmillä ulkona, että sisällä. Jotenkin silti onnistuin viettämään mahtavan viikonlopun rakkaan synkijäiseni kanssa (todettiin olevamme jälleen ihan samanlaisia) grilliruuan, hengailun ja naurun säestäessä päiviä. 

Onnistuin jopa välissä käymään kuvauksissakin (siitä lisää myöhemmin), josta olen erittäin ylpeä. Kuvaukset kuitenkin osuivat mitä tuulisimpaan ja aurinkoisempaan päivään sitten.. no aikoihin. Ikävä on jo kova, rakastan vain niin olla lähellä ihmisiä, joiden kanssa saan olla täysin oma itseni ja kun molemmin puolin ymmärretään heti mitä toinen tarkoittaa. Mukaan tarttui reissulta myös paljon kaikkia kivoja lahjoja, uutta ystävää ja uusi kesätukkakin! Valitettavasti päädyin katsomaan televisiosta Ps. rakastan sinua ja sen ollessa mielestäni supersurullinen, päädyin vain vollottelemaan ja masentumaan ja nyt en enä jaksa miettiä, miten saisin tukkakuvastani tarpeeksi järkevän tänne blogin puolelle. Sen sijaan saatte ihastella kuvausten jälkeistä tuulentuivertamaa tukkaa ja puolet naamaa peittäviä aurinkolasejani. Niin ja just täydelliseltä näyttävää Lauraa.

Translation:

This weekend was full of eye pain (again god damn it!), seeing my friend Laura, one very windy photoshoot, lots of good food and many many laughs. I really love to be with someone who gets me and I can be just very loud me. I had new summer hair, but I am too depressed to photoshop any picture (maybe later) because I watched Ps. I love you and it just made me cry and wonder what would I do without my dearest husband..

/Leena