Beetlejuice, beetlejuice, beetlejuice!

Jep jep, tänäänkin olen uponnut Tim Burtonin ihanaan maailmaan. Katsoin Beetlejuicen, lapsuuteni ajan lempparielokuvan. Vieläkin aivan ihana, nauroin sydämeni kyllyydestä, oih. 

Jos et ole vielä koskaan kohdannut, katso traileri tästä . Löysinpäs youtubesta piirretty versionkin, elikkäs tässä ensimmäsien jakson eka osa. Oli aika hauska, harmi ettei telkkarista näytetä tollasta. Höh. Vai onko joku nähnyt?

Jos Tim Burton kiinnostaa enempikin, niin mä tykkään myös minianimaatiosta nimeltä Vincent. Burtonin sairasmieli lapsitarinoihin on mahtava. Katso minianimaatio  tästä .

Vincent parka

Miten en vois tykätä, mustavalkoraitaa <3

Infotiskillä töissä punatukkanen kaunokainen joka on tehnyt itsemurhan

Jotain tän tyylistä taidetta vois tehdä omalle seinälle

Elokuvan virallinen kansikuva

Ihanan synkkä Winona

Juuh. Katsoinpa onnesta soikeana Phantom of the Operankin. Muistan, kun kävin porukoiden katsomassa sen elokuvateatterissa, Espoossa kun vielä asuin. Itkin siellä ihan kympillä, kun hautausmaakohtaus ja loppukohtaus oli vaan niin ihana. Oih sentään. Niin kaunis elokuva. Pitäis vanhempikin versio katsoa jossain vaiheessa, onko kukaan nähnyt? Osaisi sanoa omaa mielipidettä, että kumpi on parempi? Osaan kaikki laulut ulkoa.. kunpa näkisi tämän joskus ihan oopperassakin.

Mun rakastama hautausmaakohtaus

Christinellä ihania vaatteita <3

Miksei kunnon tanssiaisia enää pidetä? Isoja naamiaisia oih..

Mäkin haluan oman piilopaikan oopperan alakerrassa

Tänää oli aika semihyvä päivä. Tosin itkin opettajalle, mun kyynelvirtoja ei näköjään sammuta mikään, ehkä ne lääkkeet ois hyvä idea taas, rauhottamaan tunteita, etten vollottaisi taas kaikelle (?). Puoli vuotta olen kuitenkin ollut niitä käyttämättä, aika hyvin olen selvinnytkin ilman. Kun vaan ei tarttis tehdä mitään, mikä tuntuu liian vaikealta. Mutta sitähän elämä on, täynnä haasteita, uusia kokemuksia ja vaikeita tilanteita. Ja niistä pitäisi vain selvitä, oppia niistä. Oletteko te oppineet mitään viime aikoina? Mä olen hurjasti opetellut rauhottumista, itseni hillitsemistä. Ja että saan antaa luovuuteni tulla esiin. Useimmiten en anna sen tulla, koska pelkään etten ole tarpeeksi hyvä. Mutta eihän taiteessakaan ja muussakaan tarvitse olla paras. Riittää, kun yrittää. Varsinkin taiteessa, siinä ei voi tulla hyväksi ellei harjoittele. Ja taide parhaimmillaan, on itseään varten, itsensä ilmaisua parhaimmillaan. Nyt tekeekin mieli maalata.

/Leena