Kirja - The book

Olen saanut vihdoin ja viimein kunnon kipinän kirjottaa kirjaani. Kirjotustahti on edelleen kylläkin suhteellisen hidas, koska suurin osa asioista, on mulle kivuliasta ajatella ja vaikea siksi kirjoittaa. Silti olen päättäväisempi, kuin koskaan, saamaan kirjani valmiiksi. Olen pienestä pitäen halunnut olla kirjailija, ehkä jonain päivänä se on oikeasti totta.

/I have finally doing my book again. Some things are still hard for me, so writing is still slow..

Tänään oli ensimmäinen työharjotttelupäivä. Meni yllättävän hyvin. Pelättiin Anskun kanssa koko paikan olevan ihan totaalisen perseestä, mutta siellä on sopivan rentoa, ihan mukavaa tekemistä, saadaan jossain vaiheessa lähteä joka raksalle maalailee huoneita :) Ihmiset on puheliaita ja ystävällisiä, meitä autetaan aina, kun tarvitaan. Ainut ongelma on, että tehtävät saattaa kesken päivän loppua, joten lusmuilua on kerrankin, ihan luvalla.

/My first day at work was very nice. We thought there will be awful, but.. it is a nice place to be next 2 months.

Kävin eilen lenkillä ja otin kivoja kuvia, laitanpa pari tässä samalla teillekin. Ja mun päiväkirjapahvilootasta kuva kanssa. Ei näy todellakaan kaikkia..

/I take pictures yesterday, heres some.

/Leena

P.s Finntroll soittaa tänään Kinossa, mennään siis Janin kanssa vähä party party tänää! Huomenna siis luultavastia kuvia keikasta ja .. minusta kännissä? xD

/Finntroll is playing Kino today wohoo, lets partyy! Tomorrow youll see pictures.. which I be little pit drunk?

Mulla ei ole mitään tietoa missä on osa mun uusimmista päiväkirjoista.. ne jää vuoteen 2006, numeroon 27. Missä helvetissä ne on?

Death is near us

Mun hyvä ystävä just soitti mulle. Sen kaveri on hirttäny ittensä. Ilman mitään syytä. Mä vaan kiitän taas mun omaa kaveria, joka soitti viime syksynä mulle ambulanssin, etten minä kuollu, ku tyhmänä yritin itsekin kuolla. Miten itsekäs mä sillon olinkaan. Elämää kuuluu arvostaa. Meiltä kaikilta jää JOKU aina kaipaamaan. Miettikää mitä te teette elämällänne. Mä tiedän ihmisiä jotka on kuollut itsemurhiin, jääny junan tai auton alle. Monia joilla on ollut syöpä. Ja erittäin monia, jotka on kuolleet syömishäiriöön. Siihen voi kuolla normaalipainosenakin. Mä olen niin onnellinen, että olen paranemassa. Mitä muuta tässä enää tarvii, herätäkseen?

My friend just call, that she's friend has just died. Hang herself. I dont know what to think. Oh my god. What you need to wake up? I had tried suicide myself, last year. I was so selfish. We all die, how you spend rest of your life. Happy, or sad? Enjoy your life. Be a good friend, good family member. You never know, when the end comes.

Leena

En tiennyt, että voisin tänään olla vielä surullisempi. Ja nyt olen huolissanikin.

I didnt believe that this day could be any worse. Now Im worried too.

Surua - Sadness

Ensinnäkin yksi lukijoistani harmitteli, ettei tajua mun teksteistä mitään, joten yritän rustata englanniksikin tätä mielen suoltamaa paskaani.

/First of all, one of my readers want to understand what I'm writing, so, I try to translate all of the shit of my head to in English.

Toisekseen, mä olen aivan sika masentunut. Mä en ole pitkään aikaa ollut näin tyytymätön itseeni. En oo ihan varma mistä tää ees johtuu. Olin pitkään niin tyytyväinen itseeni ja elämääni, että tää takapakki tuntuu iskulta vasten kasvoja. Tuntuu, että mä petän itseni ja kaikki jotka on tukeneet mua ja joita olen auttanut paranemaan. Mutta tosiasia on se, etten mä ole vieläkään parantunut.

 /Second thing, I'm too depressed. I have been so happy lately, but now.. I don't know. This feels like a hit in my face. I feel like I'm disappoint for all the people that have been trust and support me.. helped me to get better. But the fact is, I'm still sick.

En ole oksentanut varmaan öh.. ainakaan melkein 2 kuukauteen (herrajumala! niin pitkään aikaan?), mutta mieli kyllä tekisi. Tänään ruokiksella, syönnin jälkeen kävin vessassa, seisoin siinä pytyn edessä ja mietin, että nyt kyllä oksennan tän kaiken. Mutta pudistin päätäni, huokasin ja jatkoin matkaani luokkaan tekemään matikan koetta. En oksentanutkaan, onko se selkeä merkki siitä, että olen parantumassa? Vai olenko taas sairastumassa, koska pitkästä aikaa teki mieli oksentaa, koska ahdistaa? Ratkeanko mä pian taas, vai osaanko pitää itseäni kurissa? Parannunko mä joskus, vai onko tää ikuista taistelua, mieli toista mieltä vastaan? Olenko mä koskaan oma itseni?

/I throw up last time.. umm.. maybe 2 months ago? Wow, its that long already? But I really wanted to. Today after eating at school, I was thinking to vomit, but I shake my head and go to the classroom. Is it a sign, that I'm getting better, or that because I wanted to do it, I'm getting very sick again? Should I do it? Or can I keep it just in my head..? Can I ever recover?  Is this neverlasting battle with my mind? Can I ever be, just me?

Itseviha on aika huipussaan, olen järkyttävän kateellinen kaikille mua nätimmille ja laihemmille, fiksummille ja menestyneimmille. Mitä, mitä ihmettä musta tulee? Oon aina uskonut, että musta tulee loppuelämäkseni sossupummi. Kerjään rahaa ku pahainen pummi. Pystyisin käymään työssä, mutta mieleni estää sen. Tunnen siitä aivan järkyttävää häpeää. Miten kukaan voi ymmärtää, että perjaatteessa täysin terve, nuori nainen, ei voi käydä töissä? Tai elää ylipäätään normaalia elämää? Mulla on niin vähäpätöinen olo.

/I hate myself so much again. I'm so jealous for anyone, who is more beautiful, skinnier, smarter or successful that I am. I think I can't never do any work. I just beg money for social welfare. Ha, thats a joke. I could work, maybe. But my mind stop me. I feel so shame about that. How could anyone can understand that? I feel so.. nothing.

Matikan koekin meni päin vittuja. Maikka kerto just hetki sitten miten tehtävät lasketaan, saan melkein saman tehtävän eteeni ja tsädäm. Valkosen paperin myötä kaikki tieto katoaa mun päästäni. Taistelen kyyneleitä vastaan, en varmana itke luokassa kaikkien nähden. Hengitän syvään, nollaan mieleni. Teen mitä muistan ja palautan kokeen pettyneenä itseeni. Toivottavasti pääsin edes läpi.

/ My math test went so.. fucked up. My teacher just tell my what to do and when I got my paper I just forgot everything. I fight against my tears and take deep breathe. I hope I got trough.

Kuvat on 2 vuotta vanhoja, kun olin laihempi. En voi olla miettimättä niitä aikoja, vertaamatta nykyistä kehoani noihin kuviin. Enkä ole noissa edes laihimmillani. Mulla on ikävä mun näkyviä luita ja sitä kun mahduin superpieniin vaatteisiin. Mä en sais tuntea näin, mä vihaan sitä. Mä vihaan minua. En jaksa tätä enää.

/Pictures are 2 years old, when I was skinnier. I cant help think about those times. I compare myself for those pictures. And I have been ever skinnier than those pictures. I miss my bones. I miss my little clothes. I should not feel these things, I hate it. I hate myseld. I dont believe I can manage this.

/Leena

Väsynyt sunnuntai

Hei vaan kaikille, hyvää sunnuntaita :) Tosin.. missä välissä aika ehti menee niin nopeasti, että tuli jo sunnuntai? Huomenna pitääkin jo herätä taas kauheen aikasin ärf.. Mulla on kaheksalta aamulla terapia. Ja sitten pitääkin mennä jo kouluun.

Maikka arvostelee mun puumukailun, kyllä hieman jännittää. Haluisin niin kolmosen (jos et oo amikses, ni arvosanat on 1-3), joten joten.. ehkä saan. Ehkä en. En vaan oo pitkään aikaan saanu mistään tosi hyvää numeroa, nyt ois sen aika jo. Korottais vähän itsetuntoa, että pystynkin johonkin. Eli jo sain vaan kakkosen, huomisen blogi on pelkkää valitusta xD

Tänään on lepopäivä, joten en mee lenkille. Voisin silti venytellä ja tehdä jotain kevyitä liikkeitä. En halua vetää tätä liikuntaa taas liikaa yli, pitää tietää missä on oma rajansa. Sitäpaitsi kehonkin pitää levätä välillä. Eilen kävin tosin vaan kolmen kilsan lenkin, mutta silti. Huomenna vois mennä taas viiden kilsan. Tai sitten voisin kävellä kotiin ja mennä illemmalla kilsan hölkkälenkille. Katsotaan miten jaksan.

Tänään ei ole tapahtunut oikeastaan mitään. Leivoin sämpylöitä, mutta feilasin vaihteeksi taas (mä en vaan aina osaa tehä ruokaa prkl) ja ne ei oikein noussu, joten ei tullu niin hyviä kuin normaalisti, nyt harmittaa. Kyllä mä osaan parempiakin tehdä. Jani ei silti koskaan välitä onko ne pieniä, sellasia möhnäsempiä tai sitkeämpiä, se syö silti aina kaiken mitä teen xD Ihan outo mies. Munkaan ei tee mieli noita, mutta toi vetelee hyvällä mielihalulla kaikki.

Tylsyyden huipentumana otin taas vaihteeksi kuvia. Innostuin muokkaamaan osaa liikaa, joten enpä laitakaan kovin montaa kuvaa =/ Olen kattonu Stargate Atlantista koko viikonlopun. Katoin kolmoskauden loppuun ja nyt jatkan neloskautta. Tossa viereisellä koneella pyörii kakkosjakso. Olen nähnyt tän aikasemminkin, mutta en muista kaikkea, joten ei haittaa katsoa, ymmärtääpähän paremmin, ku viime kerralla. En sentään ollu nähny noita edellisiä kausia.

Innostuin laittaa hiuksiakin vähäsen, laitoin normaalisti nutturan niskaan ja tuntuu ihan kivalta, kun ei ole hiukset tiellä, eikä tartte koko ajan kiristellä ponnaria, vois alkaa käyttää nutturaa taas useamminkin ja opetella erilaisien nutturoiden tekemistä. Vintagekampauksia onkin tullu jo hieman kokeiltua, mutta ne ei oikein onnistuneet.. Ihan kivalta toikin silti näyttää.

Plaah, tänään ei tajunnanvirta oikein virtaa. Pää täynnä tyhjää. Hemmottelin kyllä itseäni ihanan pitkällä suihkulla, laitoin kunnolla kaikenmaailman hiushoitoja ja kuorin koko kehon ihon, ah ihanaa.

Suosittelen kaikille itsensä hemmottelemista. Elikkä, minun hemmottelua on sipsien mussutus Stargatea katsoessa <3 Oh mama ihanuus. Jos joku tietää hyviä sarjoja, leffoja joita kannattaa katsoa, pistäkääs kommenttia. Ois kiva alottaa joku uus sarja.

Huomisiin taas!

/Leena

P.s Olisipa jo ensikuu, tulis rahat ja saisin ne ihanat korut ja korsetit <3 En jaksa oottaa äääähhh..

60 lukijaa!

Kiitos ensinnäkin kaikille, jotka kommentoi edelliseen merkintään <3 Oli todella piristäviä ja tsemppaavia kommentteja. Ja teitä lukijoita on kertynyt jostain kumman syystä näin nopeasti 60! En olisi ikinä uskonut.

Voi jestas sentään. Viimenen merkintä olikin totaalista itsesäälissä kieriskelyä, tais siitä silti olla apua, koska nyt olo on mahtava! Päätin eilen illalla, etten jaksa enää rypeä voimia vievässä säälin tunteessa, joten lähdin lenkille kuluttamaan turhautunutta energiaani. Ensimmäinen lenkki yksin, sen jälkeen, kun olin tosi sairas ja halusin vain laihtua. Siinä on selkeä ero, kun liikkuu kunnon kohotuksen vuoksi, ei kuluttaakseen kaloreita pakonomaisesti. Lenkki oli 6 kilsaa ja 300 metriä, oli aika väsyny olo ku tulin kotiin, jaksoin meinaan juosta aika suuren osan tosta. Tai no siis sillei hölkkäämällä. Polvi ja lonkka meinaan alko taas vittuilee mulle kesken kaiken, joten oli pakko ottaa vähän hitaammin.

Syksy on ehkä maailman paras aika lenkkeilylle (kunhan ei mee juoksee tonne sateeseen), koska koko luonto on niin ylitsevuotavan ihana. Hymyilin melkein koko lenkin. Annoin itseni nauttia kaikesta, ympäröivästä maailmasta, syksyn väreistä ja sen tuoksuista. Harmi, ettei kameraa tullu mukaan, koska luonto oli niin kaunis. Kuuntelin uusinta Volbeatin levyä, olen ihan rakastunut tähän kappaleeseen. Toi levy on niin ihanan Volbeattia, mutta jotenkin uutta. Sellasta jonka tahtiin tekee ihan mieli tanssia, taisinpa metsän keskellä tanssiakin xD Kokeilkaapa tekin joskus. Tanssia metsän keskellä, ihan rauhassa, kuunnellen loistavinta musaa ikinä.

Lenkkeilystä tuntuu olevankin jotain hyötyä, kunto on kasvanut aivan selkeästi, itsetunto samalla. Olen, kumma kyllä, kiinteytynyt ja premmassa kunnossa. Tänään taas lenkille illalla, eli ihan kohta. Siitä on tullut jo tapa, hyvä sellainen. Kuinka ihanaa onkaan lenkkeillä ihan oman itsensä takia, liikkua, koska se tuntuu hyvältä. Ettei se ole pakonomasta ja ärsyttävää puuhaa.

Tänään on ollut ihanan itsevarma olo, joten päätinpä ottaa kuviakin. Toi korsetti on Lindexistä, 3 euroa. Laura osti sen mulle lahjaksi yhellä ostosreissulla, kun mulla oli jo rahat ehtineet loppua. Ärsyttää vaan se, että jos kuviin on muuten tyytyväinen, mulla on aina hiukset huonosti tai koru ihan vinksallaan, tällä kertaa se koru, joka pahuksen kuvassa xD Eikä Janikaan huomannut sitä kuvaessaan. Mutta tosiaan, koru on hopeaa, medaljonki. Sain sen rippilahjaksi. Pidän siellä sisällä kuvaa Lellusta ja musta, se on varmaan 4-5 vuotta vanha kuva, prittinä koneella otettu. Joskus laitan siihen paremman. Toiselle puolellekin mahtuu kuva, joten kaipa siihen vois ottaa toisenkin yhteiskuvan meistä. En tajunnut tietenkään ottaa yksityiskohtasempaa kuvaa, ehkä joku toinen kerta.

Yrittäkää olla välittämätä mun selkäläskeistä Takaa se siis on paljon kapeampi, paljastaa paljon selkää. Kiristykset on aika hyvät ja vaikka luutkin on perusmuoviluut, toi on tosi tukeva, eikä ole käytössä vielä taipunut lainkaan, jesh. Harvinaista.

Katsoin eilen sen The Othersin ja The Uninvitedin, molemmat hyviä, niinkuin muistelinkin. Laitanpa teille kuvia niistäkin. Voispa laittaa linkit trailereihinkin, jos jotakuta kiinnostaisi. Eli The Uninvited trailer ja The Others .

Olen ollut polttamatta 3 viikkoa.

/Leena

P.s Vaikkei rahaa olekaan, ni ens kuussa Helsinkiin! Lellu kutsu mut, joten keksin rahat jostain sinne..

Vinkumista ja kämppäkuvia kultakalojen kera

Joo tänään on totaalinen läskityspäivä. Siis eilinen ei oo mitään verrattuna tän päivän ahistukseen. Hitto. Kisu otti musta kuvia tänään koulussa, mutta en kehtaa julkasta mitään niistä, koska mä näytän mielestäni täydelliseltä sotanorsulta. Kaksoisleuat ja vihaamani hymy. Mun on aivan pakko laihduttaa, en mä kestä enää. Ruoka on synnillinen asia taas. Vaikka koulussa meinasinkin kuolla nälkään ja kaipasin ruokaa, oli ihanaa taas olla vain nälässä. Siinä mä olen hyvä. Laihduttamisessa, itsensä nälkiinnyttämisessä. 

Mä muistan, ku olin osastolla, painoin saman verran kuin nyt. Potilaat oli siel et tääh, onksul muka syömishäiriö, ja ne vitsaili mun syömishäiriöni kustannuksella (ei kyllä onneksi kaikki) ja hoitajat ei millään ottanu mua tosissaan. Mä siis meinasin jatkuvasti pyörtyä siellä, oksensin sielläkin melkein päivittäin, ja hitto, mulle nauretaan päin naamaa! Oikeasti, hoitajat nauro mulle päin naamaa. Olen siis sen verran läski, ettei mulla voi olla söymishäiriötä. 

Koska eihän normaalipainosella voi olla. Kaikissa hoidoissa sut todetaan terveeks ja kotiin, kun olet saavuttanut fucking normaalipainosi. Mua vituttaa koko sana! Mitä vitun normaalia siinäkin on. Argh. Normaalipainoinen on mun päässäni käännettynä läski (siis koskien vain minua, muut osaa näyttää niin helvetin hyvältä ihan sama mikä paino). Jos mä äidinkin mielestä olin tän painosena läski ennen, olen aivan varmasti nytkin kaikkien mielestä. Mulle on tullu siis tääkin takasin. Hiton vainoharhasuus. 

Mitä kukaan välittää, oonko mä laihtunu pari kiloa, tai saanu pari kiloa? Silti puolentoistavuoden aikana, mulla on noussu paino 21 kiloa. Herranjumala. Sehän on ihan tajuton määrä. Mä en jaksa millään sietää sitä. Repikää joku aivot mun päästäni etten voi ajatella!!! Mä en jaksa! Mun tekis mieli itkeä, kirkua ja heittää tavaroita seinään. Kyyhöttää nurkassa tuijotellen tyhjään, lopullisesti. Tuntuu, et sekoan taas. Mä en jaksa, en vaan millään jaksa. Olisin halunnut tänään lenkille, oisin voinut mennä vaikka yksin, mutta ei.. toi saakelin ulosmenemisen pelko iski taas. En vain halunnut mennä ulos. En pysty. En uskalla. Mulla on niin säälittävä olo, vihaan itsesääliäni, en kestä olla heikko. Haluan olla vahva, itsevarma, voimakas. Mutta mä en ole, en henkisesti, enkä fyysisesti. Mä vaan läskistyn ja aivotki surkastuu. Pian mä olen idiootti joka ei osaa sanoa mitään mihkään. Tai sit poden jotain nuoruusiän dementiaa. 

Vitun vitun vittu! Musta tuntuu etten mä parane koskaan. Mun käy surku niitä, jotka sairastuu tähän vitun tautiin, ihan vain siksi, koska se on niin esillä ja niin saakelin muotia nykyään. Hommatkaa aivot! Ei tää voi mitenkään, herrajumala sentään, olla tervellistä, kadehdittavan ihanaa. Tää on perseestä, totaalisen syvältä. Ei kukaan oikeasti järkevä ihminen voi toivoa sairastuvansa tähän, tai väittää, ettei tule sairastumaan. Päivän vitsi "En mä anna itseni sairastua, kyllä mä tiedän mitä mä teen". Sallikaa mun nauraa! Mun vuoro nauraa jollekin päi naamaa! Nauran teille kaikille säälittäville paskiaisille, jotka kuvittelee oikeesti saavansa huomiota, saavansa elämänsä siitä paremmaksi.

Miten sellasessa ihmisessä, joka vihaa itseään näin paljon, voi olla mitään hyvää?

Otinpas meidän eteisestä kuvia. Tälläsiä ennen kuvia. Eli siis hyllyyn tulee lisää tasoja, jotta saan korkkarini siihen, maalaan sen mustaksi. Ostan uusia sisustuslaatikkojuttui hattuhyllylle. Ja uusi matto tulee kanssa piakkoin, kunhan löydän sopivan.

Kuvissa Ghost Ship in kuvia. Emily Browning on niin ihana<3 Löytyy omastakin hyllystä. Emily näyttelee esimerkiksi Surkeiden sattumusten sarjan Violetia, jos joku ei jo tunnistanut. Jani latas mulle just koneelle Emilyn The Uninvitedin.. se on uusintaversio yhestä (oisko) japanilaisesta kauhuleffasta. Tykkään molemmista versioista. Mutta mutta, niitä kuvia eteisestä. Jani pesi eilen oikein lattiatkin, ni nyt on oikeen siistiä<3 Matto on porukoiden vanha, otin sen, koska ei ollut muutakaan käytävämattoa siihen aikaan, kun muutin pois kotoota.

Tässä siis eteinen. Janin työtakki ja Freyan silmät kiiluu hienosti.

Tapsalta saatu peili. Sain sen lahjaksi synttäri ja joululahjaksi. Se on Jyskistä ja sillä on arvoa sellaset 80 e.

Peilin alla on mun kenkiä ja meikkauspaikka. Istun penkillä ja tihrustan ilman rillejä, oon varmaan hieno näky

Peilissä on ihanat yksityiskohdat

Lisää yksityiskohtia

Mun meikkejä, osa pitäs heittää pois ku ne on vuosi vanhoja. Siellä on jopa ajalta kun en ollu vielä niin tarkka eläinkokeista, en vaan ikinä jaksa heittää mitään pois

Sain tänään Kisulta violettia luomiväriä. Köh, ei kyllä näytä violetilta tässä kuvassa 0_o

Mun takit

3 samettijakkua, se Janin antama hieno takki, tekonahkarotsi ja 3 pitkää nahkatakkia

Mun laukun sisältöä

Kisu piirteli tunnilla.

Ainiin ja Kisu halus välttämättä, että mainostan Uniklubin uutta levyä (Kultakalat) joten tässä sitä nyt sitten mainostetaan xD Elikkäs, hyvältä levyltä kuulostaa, freshiä meininkiä pojilta. Levyn teemana on ympäristösuojelu, miten ihmiset ei tajua mitä me tehdään tälle planeetalle, hyvä idea mun mielestä, kannanotto levyn kautta.. Olin gay, enkä löytäny kunnollisia biisejä, no, onhan toi tosi uusi levy. Kantsii kuunnella, jopa ostaaki jos tykkää ;) Spotifysta löytyy vissiin koko levy, joten hopi hopi sielt kuuntelees jos sellasen ohjelman omistaa. Jussi (bändin laulaja) ,sen ääni kuulostaa paremmalta kun koskaan. On kyllä jätkän ulkomuotoki muuttunu, pikkasen on poika laihtunu, vai tunnistaako joku muu hieman muutosta? En meinannu tunnistaa koko tyyppiä, kun näin noita uusia kuvia.

Porukoilta tuli postia! Melkeinpä unohdin. Sieltä tuli kissapehmolelu (josta tietenkin unohdin ottaa kuvan) se näyttää ihan Freyalta, mutta sillä on Yolan naamakuvio. Kissat rakastu siihen leluun, Minni raijailee sitä joka paikkaan. Sit tuli kanssa Janille joku kynttilä joka hoilaa hyvää syntymäpäivää laulua, kun sen sytyttää xD Sitte tuli postikortti ja mulle 20 e, tuli kyllä tarpeeseenki, saatiin vähä ruokaa lisää. Eli kiitoksia vain <3

Taidanpas mennä nukkumaan, Leena

Tunnistatko Jussia?

Fallout 3

Jeps, 3 uutta lukijaa! Hei vaan <3 

Yola haluis kovasti leikkiä mun kanssa narulla, mutta toi kissa on ehkä mälsin leikkikaveri, se vaa vaanii sitä puol tuntia ennen ku ees miettii hyökkäystä kunnolla, huoh xD <3 Omituinen kissa. 

Mä kävin tänään Lauran luona. Oivoi sillä on ihania liskoja <3 Mä ehin jo unohtaa minkä rotusia, mutta samapa tuo, sulosia ne on<3 Nyt tuli kauhea himo saada itsellekin uusia vauveleita, mutta Jani sanoi, että saan pitää vain 5 kerrallaan. Eli 2 rottaa ja 3 kissaa saa kuulemma olla tarpeeksi. Miehet. No ei, meillä ois varmaan pian kauhea eläintarha täällä, jos mä saisin päättää xD Mihin me enää mahuttais? Tosiaan, Laura. Ei oltu nähty kunnol pitkään aikaan ja nyt juteltiinkin sitten vähän päälle kolme tuntia, kauhea puhetulva molemmilla. Ihana kämppä sillä, oli jotenki tunnelmallista, kun niin vanha talo. Sen ikkunalaudalla pystyy istumaan. Että siitä voi jo päätellä, että ihana kämppä. Kelpais mulleki istuskella ikkunalla ja tuijotella öisin kuuta.. *unelmoiva katse* Tyydyn istumaan partsilla ja tuijottaa sieltä kuuta. 

Madronkin (21. Syyskuuta, Toinen sadonkorjuu-juhla. Syyspäiväntasaus) tuli ja meni, huoh, enpä tehnyt mitään erikoista. Siivosin tietysti, niinkuin aina sapattina. En ole pitkään aikaan pitänyt kunnon rituaalia, en vain ole jaksanut keskittyä. En oo ees meditoinut varmaan.. kuukausiin. Ei ihme, että pää tuntuu niin sekavalta, en ole antanut itseni vain vajota mietteisiin, olemiseen, totaaliseen rentoutumiseen. Esbath (täysikuu) on kyllä nyt, että vois illan pyhittääkin miettimiselle, mainio ajotus, samaan aikaan Madronin kanssa.

Mulla on ollut tänään kertakaikkisen läskityspäivä. Siis tunnen itseni aivan totaalisen rumaksi, ällöksi, tuntuu, että joka paikka höllyy liikkuessa. Yök. Toivottavasti ohikulkevat ihmiset ei näe mua vyöryvänä pallona, joka löllyää. Siltä musta ainakin tuntuu. Ei viitti pukeutua kouluunkaan yleensä mitenkään erityisesti, ei vaan ole sellasta itsevarmaa fiilistä. En mahdu mihinkään lempivaatteisiini enää, se on varmaan suurin murheen aihe. Eihh.. mulla on hirveä läjä vaatteita, joista en vain haluaisi luopua. Elättelen kai kummallista toivetta, että ehkä jonain päivänä mä vielä mahtuisin niihin. Not gonna happen, I know. Huokasu. Miksen mä vaan voi olla tyytyväinen itseeni? Kaikki ois siten helpompaa. Mä haluaisin taas vajota normaaliin rutiiniini. En syö, tai kun syön, oksennan sen heti pois. Ruoka tuntuu taas viholliselta. Mua närästää nykyään aina jos syön vähänkään enemmän, en mä vaan kestä arfff... Tekis mieli lyödä päätä seinään, oon totaalisen helvetillisen turhautunut. Mä en jaksa enää, eikö 11 vuotta voisi jo riittää? Mitä? Mene pois Mia, mä en jaksa sua enää. Mä vihaan sua. Mene pois, äläkä tule ikinä takaisin. Silti Mia kuiskii mulle kauniita lupauksia, ruusuisella äänellä, lahjapakettiin käärittyjä toiveita, toteutumassa, jos minä vain kuuntelisin.. voisin avata lahjani ja olla ikuisesti onnellinen. Laihana, kauniina, kadehdittuna, fiksuna, kaikki ongelmat elämästäni kadonneena. Miten syömishäiriö voi luvata tollasia asioita, mitä kukaan muukaan ei voi luvata? No, Mia lupaa, se vannoo. Mä haluaisin taas uskoa, vaikka tiedän sen valehtelevan. Ilkeä olento. Välillä Mia tuntuu niin todelliselta, ihan kuin oikealta ihmiseltä. Mutta se on sisälläni. Tartten kohta varmaan manaajaa, kun ei muu tunnu auttavan.

Tänään näytän siis tältä. Kertakaikkisen pyöreältä ja omituiselta. Kaulakoru on saatu lahjaksi Sallalta. Käytin sitä häissäni kesällä 2008. Toppi on ostettu muutamalla eurolla Nooralta. Ostamistilanteen aikaan toi toppi oli mulle ihan tajuttoman iso. Se oli niin löysä, että pienensin sitä itselleni hakaneuloilla. Nyt se sopii päälle just hyvin ja tuntuukin hyvältä. Olen aika tyytyväinen kyllä kurveihin, kunhan läskiä olisi vähemmän. Mun kiinteytysohjelma on menny ihan päin honkia. Oon kyllä käyny Anskun kanssa lenkeillä, mutta en muuten ole jaksanut panostaa.. argh. En siis ole kiinteytynyt mitenkään merkittävästi. Jälleen huokaisu. Pettynyt sellanen. Joskus mulla oli ihan mielettömästi itsekuria tollaseen. Ehkä olen silti alkanu parantumaan, olen aika normaali, en vaan jaksa/viitsi .. joskus jopa unohdan, että pitäis tehdä treenit xD Ihanan vapauttavaa. Minä olen minä, en Mia. Se, että saa päättää mitä itse tekee, ajattelee ja olee, on aivan ihanaa. En pystynyt ennen edes istumaan, ellei Mia antanut lupaa siihen. Munhan pitäisi tehdä kaiken aikaa jumppaliikkeitä tai jotain hyödyllistä. En mä saisi levätä. Niin Mia mulle sanoi. Omituista, että se on pääasiassa vaiennut päässäni. Heippa vaan beibe, oot pian historiaa. Ei tuu todellakaan ikävä.

Jani suostu söpistelemään mun kanssa tänään <3 Onpas sillä tosi sulone ilme xD <3 Ollaan oltu yhdessä nyt sitten vuosi ja pari kuukautta, jei onnea me <3 Mä vaan niin rakastan tota miestä. Meidän elämä on nykyään aika letkeetä. Ei me pahemmin mennä mihkään, ollaan rauhassa vaan kotona. Jani pelailee (taas) Fallout kolmosta, sen musiikki on vallannut meidät ihan totaalisesti! Voit kuunnella kyseisen pelin tunnari kappaleen tästä . Jani hommas siihen lisää musaa, kuunnellaan fiilistellen ja söpistellään aina vaan lisää, ihan toivotonta. Useimmat pitäis meitä tosi ällöinä. Jatkuvaa tuituimeininkiä. Mutta mä tykkään, en ole ikinä ollut näin onnellinen. Kotona rentoutuminen on ihanaa. En kyllä osais missään nykyään kauaa ollakaan, olen liian riippuvainen Bloggerista xD Kaikkien blogeista.. voi minua. Ennen se oli Galleria, sitten Bodymodification, sitten Naamakirja.. ja nyt tää. Ei mua saa koneelta mihkään, aina uus addiktoiva juttu.

Nyt voisin vajota Vampyyri Lestatin sivuihin, tai.. voisin lukea uusimmat blogimerkinnät ja sitten vasta lukea sitä kirjaa. 

/Leena

Maukkainta herkkua

 Hmm.. mulla on alkanu menee kumman paljon rahaa, kun oon alkanu lukee ihmisten blogeja xD Tällä kertaa ens kuun alussa mulle tulee postissa tälläsiä ihanuuksia.

Sanna Von Steam ilta tilasin itselleni ihanan Dead Lolita cameekorun itselleni, oh mamma. Oon metsästäny jotain ton tyylistä jo pitkään, pian se on minun <3 Hintaa sillä on 20 e. Sannalta tilasin myös kauneimman taskukellon jonka oon tähän mennessä nähny. Rakastan sudenkorentoja (haluaisin tatskaakin sellasesta) joten tää oli ehdoton kello saada.

 Eikös se olekin kaunis? <3 Kaulakoruna siis aion käyttää, ihana ketju siinä. Kello toimii hyvin, joten kaipa mä alan käyttämään sitä, enpä omistakaan kelloa, jota vois kantaa mukana. Katson aina kännykästä. Hintaa tällä kauneudella on 30 e. Toi kansikin on niin mmm<3

 Sittenpä löysin Ventoviriltä itselleni ehkä universumin kauneimman korsetin, jonka neito on itse tehnyt.  Hintaa on 85 euroa, eli kallein korsettini, mutta toi on pakko saada. Uskon, etten ikinä opi itse tekemää korsetteja, joten ostanpa tämän sitten. Ja vaikka oppisinkin, ei tollasia voi olla liikaa.

 Ja vielä toinenkin korsetti löytyi, Countess Bathoryltä . Se on kyllä suhteellisen pinkki, mutta enköhän mä keksi jotenkin miten mä sitä pystyn käyttämään. Se on niin kaunis. Sanoin kyllä joskus, että mä en päälleni pistä mitään vaaleanpunaista/pinkkiä.. kröhöm.. Syönpä sitten sanani. Hintaan 55 e lähtee tämä minulle.

 Kuvassa siis myyjä, en minä xD Narut voisin ainakin vaihtaa mustiin.

 Tänään on menny päivä tosi hyvin, itseasiassa. Tosin heti, kun heräsin, tajusin että tää päivä on harvinaisen märkä, ulkona nimittäin sato kaatamalla. Sataa vieläkin. Mutta.. bussissa ei ollu oikeen tilaa, mutta etuosasta löyty vielä yksi paikka nätin, pienen tyttösen vierestä. Niiiiin nätti blondi, hymyili minulle kun siirsi laukkuaan ja minä siihen sitten istuin tyytyväisenä xD <3 

 Koulussa kiirehdin äkkiä koulun ovelle, mutta en ehtinyt ihan samaan aikaan, kun meni luultavasti metallipuolen jätkiä, yksi niistä jäi pitämään mulle ovea auki ja mä hänelle sitten hymyilin takaisin :) 

 Ja meidän koulussa on aasialainen poika joka on ihan sika sulonen! Mietittiin Anskun kanssa, jos oltais kehdattu mennä sanomaan sillei "Hei", mutta ei me sitten uskallettu. Mietittiin vaan kuinka sulonen tapaus se on. Awwie<3

 Mä etenen tosi hyvin mun työni parissa, ja saan sen ihan saleen tehtyä ennenku jakso loppuu tän kuun vika päivä. Kyllä mua edelleen vaan iha sikana hermostuttaa se työssä oppiminen.. ärrfff.. en ees tiiä mihin pääsen. Saa nähä 0_o Angstaan tänne sitten. Huomenna pitää mennä kouluun jo 8 (normisti alkais kympiltä), koska mä nukuin tänään vähän pommiin ja olin 2 tuntia myöhässä xD Hupsista. Olin vaan laittanu herätyskellon pois päältä ja jatkanu tyytyväisenä unia..

  Tänää ei mitään sen kummempia varmaan. Niina soitti (mun siskoseni<3) ja tuli siitäkin hyvä mieli. Ja tietenkin, kun olen saanut varattua kaikki noi yllä olevat jutut itselleni <3 Mä vaan tanssin täällä pitkin huoneita, naureskelen ja Janikin tuli siitä tosi hyvälle mielelle ja se innostui mua pussailemaan , todistellen rakkauttaan <3 Se pitää mua vaan söpönä, kun innostun asioista.  Hah, ihana mies, ei valita mulle mun materaliasoitumisesta (kauhea sana), yleensä miehet aina pohtii mihin naiset tarttee kaikkea. Ehkä se on tajunnu, että mä vaan tarvin, eikä kyseenalaista sen takia enää mitään. Ei se jaksa ees jankuttaa mun kengistä enää. Niitä kun löytyy nyt.. n 30 paria. 27 on käytössä tossa eteisessä xD Oho, missäs vaiheessa niitä niin monta tuli. Silti pitäis hankkia vielä uudet lenkkarit (nykyset on valkoset apua, ne on ostettu joskus 7 vuotta sitten) lenkeille, sitten kaipaisin ihan klassisia korkkareita, avokkaat on must! Jaa.. uusia paksupohjallisia ois kans kiva saada.

 Taidanpas nyt jatkaa Pringlesien syömistä (niitä ihania Flaming chili sauce sipsejä) ja Stargate Atlantiksen kattomista. Oon ihan koukussa kaikkiin sficijuttuihin <3 Ja Atlantis yleisesti kiehtoo mun mieltäni ihan kauheasti, otan aina kaiken siihen liittyvän käsiini, kun vain saan xD

/Leena

 Kuvia otan varmaan taas sitten kun uskallan meikata (toi silmä on edelleen superkuiva vaikka onkin haava parantunut).

Beetlejuice, beetlejuice, beetlejuice!

Jep jep, tänäänkin olen uponnut Tim Burtonin ihanaan maailmaan. Katsoin Beetlejuicen, lapsuuteni ajan lempparielokuvan. Vieläkin aivan ihana, nauroin sydämeni kyllyydestä, oih. 

Jos et ole vielä koskaan kohdannut, katso traileri tästä . Löysinpäs youtubesta piirretty versionkin, elikkäs tässä ensimmäsien jakson eka osa. Oli aika hauska, harmi ettei telkkarista näytetä tollasta. Höh. Vai onko joku nähnyt?

Jos Tim Burton kiinnostaa enempikin, niin mä tykkään myös minianimaatiosta nimeltä Vincent. Burtonin sairasmieli lapsitarinoihin on mahtava. Katso minianimaatio  tästä .

Vincent parka

Miten en vois tykätä, mustavalkoraitaa <3

Infotiskillä töissä punatukkanen kaunokainen joka on tehnyt itsemurhan

Jotain tän tyylistä taidetta vois tehdä omalle seinälle

Elokuvan virallinen kansikuva

Ihanan synkkä Winona

Juuh. Katsoinpa onnesta soikeana Phantom of the Operankin. Muistan, kun kävin porukoiden katsomassa sen elokuvateatterissa, Espoossa kun vielä asuin. Itkin siellä ihan kympillä, kun hautausmaakohtaus ja loppukohtaus oli vaan niin ihana. Oih sentään. Niin kaunis elokuva. Pitäis vanhempikin versio katsoa jossain vaiheessa, onko kukaan nähnyt? Osaisi sanoa omaa mielipidettä, että kumpi on parempi? Osaan kaikki laulut ulkoa.. kunpa näkisi tämän joskus ihan oopperassakin.

Mun rakastama hautausmaakohtaus

Christinellä ihania vaatteita <3

Miksei kunnon tanssiaisia enää pidetä? Isoja naamiaisia oih..

Mäkin haluan oman piilopaikan oopperan alakerrassa

Tänää oli aika semihyvä päivä. Tosin itkin opettajalle, mun kyynelvirtoja ei näköjään sammuta mikään, ehkä ne lääkkeet ois hyvä idea taas, rauhottamaan tunteita, etten vollottaisi taas kaikelle (?). Puoli vuotta olen kuitenkin ollut niitä käyttämättä, aika hyvin olen selvinnytkin ilman. Kun vaan ei tarttis tehdä mitään, mikä tuntuu liian vaikealta. Mutta sitähän elämä on, täynnä haasteita, uusia kokemuksia ja vaikeita tilanteita. Ja niistä pitäisi vain selvitä, oppia niistä. Oletteko te oppineet mitään viime aikoina? Mä olen hurjasti opetellut rauhottumista, itseni hillitsemistä. Ja että saan antaa luovuuteni tulla esiin. Useimmiten en anna sen tulla, koska pelkään etten ole tarpeeksi hyvä. Mutta eihän taiteessakaan ja muussakaan tarvitse olla paras. Riittää, kun yrittää. Varsinkin taiteessa, siinä ei voi tulla hyväksi ellei harjoittele. Ja taide parhaimmillaan, on itseään varten, itsensä ilmaisua parhaimmillaan. Nyt tekeekin mieli maalata.

/Leena