torstai 23. syyskuuta 2010

Vinkumista ja kämppäkuvia kultakalojen kera

Joo tänään on totaalinen läskityspäivä. Siis eilinen ei oo mitään verrattuna tän päivän ahistukseen. Hitto. Kisu otti musta kuvia tänään koulussa, mutta en kehtaa julkasta mitään niistä, koska mä näytän mielestäni täydelliseltä sotanorsulta. Kaksoisleuat ja vihaamani hymy. Mun on aivan pakko laihduttaa, en mä kestä enää. Ruoka on synnillinen asia taas. Vaikka koulussa meinasinkin kuolla nälkään ja kaipasin ruokaa, oli ihanaa taas olla vain nälässä. Siinä mä olen hyvä. Laihduttamisessa, itsensä nälkiinnyttämisessä. 

Mä muistan, ku olin osastolla, painoin saman verran kuin nyt. Potilaat oli siel et tääh, onksul muka syömishäiriö, ja ne vitsaili mun syömishäiriöni kustannuksella (ei kyllä onneksi kaikki) ja hoitajat ei millään ottanu mua tosissaan. Mä siis meinasin jatkuvasti pyörtyä siellä, oksensin sielläkin melkein päivittäin, ja hitto, mulle nauretaan päin naamaa! Oikeasti, hoitajat nauro mulle päin naamaa. Olen siis sen verran läski, ettei mulla voi olla söymishäiriötä. 
Koska eihän normaalipainosella voi olla. Kaikissa hoidoissa sut todetaan terveeks ja kotiin, kun olet saavuttanut fucking normaalipainosi. Mua vituttaa koko sana! Mitä vitun normaalia siinäkin on. Argh. Normaalipainoinen on mun päässäni käännettynä läski (siis koskien vain minua, muut osaa näyttää niin helvetin hyvältä ihan sama mikä paino). Jos mä äidinkin mielestä olin tän painosena läski ennen, olen aivan varmasti nytkin kaikkien mielestä. Mulle on tullu siis tääkin takasin. Hiton vainoharhasuus. 

Mitä kukaan välittää, oonko mä laihtunu pari kiloa, tai saanu pari kiloa? Silti puolentoistavuoden aikana, mulla on noussu paino 21 kiloa. Herranjumala. Sehän on ihan tajuton määrä. Mä en jaksa millään sietää sitä. Repikää joku aivot mun päästäni etten voi ajatella!!! Mä en jaksa! Mun tekis mieli itkeä, kirkua ja heittää tavaroita seinään. Kyyhöttää nurkassa tuijotellen tyhjään, lopullisesti. Tuntuu, et sekoan taas. Mä en jaksa, en vaan millään jaksa. Olisin halunnut tänään lenkille, oisin voinut mennä vaikka yksin, mutta ei.. toi saakelin ulosmenemisen pelko iski taas. En vain halunnut mennä ulos. En pysty. En uskalla. Mulla on niin säälittävä olo, vihaan itsesääliäni, en kestä olla heikko. Haluan olla vahva, itsevarma, voimakas. Mutta mä en ole, en henkisesti, enkä fyysisesti. Mä vaan läskistyn ja aivotki surkastuu. Pian mä olen idiootti joka ei osaa sanoa mitään mihkään. Tai sit poden jotain nuoruusiän dementiaa. 

Vitun vitun vittu! Musta tuntuu etten mä parane koskaan. Mun käy surku niitä, jotka sairastuu tähän vitun tautiin, ihan vain siksi, koska se on niin esillä ja niin saakelin muotia nykyään. Hommatkaa aivot! Ei tää voi mitenkään, herrajumala sentään, olla tervellistä, kadehdittavan ihanaa. Tää on perseestä, totaalisen syvältä. Ei kukaan oikeasti järkevä ihminen voi toivoa sairastuvansa tähän, tai väittää, ettei tule sairastumaan. Päivän vitsi "En mä anna itseni sairastua, kyllä mä tiedän mitä mä teen". Sallikaa mun nauraa! Mun vuoro nauraa jollekin päi naamaa! Nauran teille kaikille säälittäville paskiaisille, jotka kuvittelee oikeesti saavansa huomiota, saavansa elämänsä siitä paremmaksi.

Miten sellasessa ihmisessä, joka vihaa itseään näin paljon, voi olla mitään hyvää?

Otinpas meidän eteisestä kuvia. Tälläsiä ennen kuvia. Eli siis hyllyyn tulee lisää tasoja, jotta saan korkkarini siihen, maalaan sen mustaksi. Ostan uusia sisustuslaatikkojuttui hattuhyllylle. Ja uusi matto tulee kanssa piakkoin, kunhan löydän sopivan.

Kuvissa Ghost Ship in kuvia. Emily Browning on niin ihana<3 Löytyy omastakin hyllystä. Emily näyttelee esimerkiksi Surkeiden sattumusten sarjan Violetia, jos joku ei jo tunnistanut. Jani latas mulle just koneelle Emilyn The Uninvitedin.. se on uusintaversio yhestä (oisko) japanilaisesta kauhuleffasta. Tykkään molemmista versioista. Mutta mutta, niitä kuvia eteisestä. Jani pesi eilen oikein lattiatkin, ni nyt on oikeen siistiä<3 Matto on porukoiden vanha, otin sen, koska ei ollut muutakaan käytävämattoa siihen aikaan, kun muutin pois kotoota.

Tässä siis eteinen. Janin työtakki ja Freyan silmät kiiluu hienosti.
Tapsalta saatu peili. Sain sen lahjaksi synttäri ja joululahjaksi. Se on Jyskistä ja sillä on arvoa sellaset 80 e.
Peilin alla on mun kenkiä ja meikkauspaikka. Istun penkillä ja tihrustan ilman rillejä, oon varmaan hieno näky
Peilissä on ihanat yksityiskohdat
Lisää yksityiskohtia
Mun meikkejä, osa pitäs heittää pois ku ne on vuosi vanhoja. Siellä on jopa ajalta kun en ollu vielä niin tarkka eläinkokeista, en vaan ikinä jaksa heittää mitään pois
Sain tänään Kisulta violettia luomiväriä. Köh, ei kyllä näytä violetilta tässä kuvassa 0_o
Mun takit
3 samettijakkua, se Janin antama hieno takki, tekonahkarotsi ja 3 pitkää nahkatakkia
Mun laukun sisältöä
Kisu piirteli tunnilla.
Ainiin ja Kisu halus välttämättä, että mainostan Uniklubin uutta levyä (Kultakalat) joten tässä sitä nyt sitten mainostetaan xD Elikkäs, hyvältä levyltä kuulostaa, freshiä meininkiä pojilta. Levyn teemana on ympäristösuojelu, miten ihmiset ei tajua mitä me tehdään tälle planeetalle, hyvä idea mun mielestä, kannanotto levyn kautta.. Olin gay, enkä löytäny kunnollisia biisejä, no, onhan toi tosi uusi levy. Kantsii kuunnella, jopa ostaaki jos tykkää ;) Spotifysta löytyy vissiin koko levy, joten hopi hopi sielt kuuntelees jos sellasen ohjelman omistaa. Jussi (bändin laulaja) ,sen ääni kuulostaa paremmalta kun koskaan. On kyllä jätkän ulkomuotoki muuttunu, pikkasen on poika laihtunu, vai tunnistaako joku muu hieman muutosta? En meinannu tunnistaa koko tyyppiä, kun näin noita uusia kuvia.

Porukoilta tuli postia! Melkeinpä unohdin. Sieltä tuli kissapehmolelu (josta tietenkin unohdin ottaa kuvan) se näyttää ihan Freyalta, mutta sillä on Yolan naamakuvio. Kissat rakastu siihen leluun, Minni raijailee sitä joka paikkaan. Sit tuli kanssa Janille joku kynttilä joka hoilaa hyvää syntymäpäivää laulua, kun sen sytyttää xD Sitte tuli postikortti ja mulle 20 e, tuli kyllä tarpeeseenki, saatiin vähä ruokaa lisää. Eli kiitoksia vain <3

Taidanpas mennä nukkumaan, Leena

Tunnistatko Jussia?

9 kommenttia:

AnneDeadly kirjoitti...

Parane pian.. ilkeitä noi syömishäiriöt, mitä oon kuullu! <3

Ihana toi peili, miekin haluan! *___* Oon suunnitellu sellasta kampaus/meikkipöytä-juddua, toi peili ois aika hieno siihen tarkoitukseen. :3 tai joku samantyyppinen.

Btw, mulla menee aina hermo kun ton levyn sinkkujulkasu tulee radiosta! xD se vaan soi niiiiiiiin usein et PAM.

Elina kirjoitti...

älä kuuntele sitä sairasta ääntä.
et todellakaan näytä läskiltä.
Kaunis <3

Anonyymi kirjoitti...

Voi, sä oot hoikka ja kaunis nainen, älä anna ulkonäön viedä liian suurta palaa elämästäsi. Taistele sitä vastaan niin kauan kun voit, mä tiedän omasta kokemuksestakin, että se on erittäin turhauttavaa ja tekisi mieli luovuttaa koko ajan kun tuntuu ettei mikään edisty mihinkään, mutta elä koskaan luovuta<3

Tohon osastojuttuun haluaisin sanoa, että moni ei edes tiedä mitä syömishäiriö laajemmassa mittakaavassa on. Monet miettii; syömishäiriö=anoreksia.

Jade's emerald green eyes kirjoitti...

Leena sä TAISTELET vastaan!
Sä olet selviytyjä! Ajattele kuinka paljon sä voit antaa muille voimii taistelemalla tätä kaikkea paskaa vastaan!
Noi ei ole SINUN ajatuksia vaan SAIRAUDEN.

Mua niin vihastuttaa tollaset Pro-Anat ja Miat, jotka luulee saavuttavansa paljonkin sillä, että laihduttaa itsensä luurangoiksi.

Oon samaa mieltä ton 'normaalipainon' kanssa, siis VITTU! Kaikki lääkärit tms. tujottaa VAIN ja AINOSTAAN sitä painoa! Jos ihminen syö, ei oksenna. Se on terve. Ja vitut! Kuka oikeasti välittää missä kunnossa s henkisesti olet? Ärsyttää. Ihminen voi olla terve ali-normaali tai jopa ylipainoisena! Siis mitä vitun väliä painolla on, jos ihminen ei ole nyt iha sairaaloisen ali-tai ylipainoinen?

Sulla on OIKEASTI mielettömän ihana ja naisellinen kroppa! Siis oon tosissani!
Älä kuihduta sitä pois.
Ja vituttaa myös se, että ihmiset ei ymmärrä, että esim. Mulla tää sairaus ei liity mitenkään siltä miltä NÄYTÄN tai et haluaisin olla tällänen vitu luuranko vaan ihan siihen miltä musta TUNTUU!! Ärsyttävää, oikeasti mä aloin itkee... :(

Sissa kirjoitti...

Hei! Tormasinpa blogisi linkkiin mesen kautta ja paatin vilkaista. :)

Olet rohkea kun kerrot omista kokemuksistasi ja elamastasi. Jatka samaan malliin!

Ihania kuvia, myos. Sisustaminen on hauskaa ;)

Leena kirjoitti...

Dark-Whisper: Kiitos, mäkin toivon paranevani pian, ei ole vain niin helppoa kuin luulisi. Peili on tosiaan ihana ja mä pompein ilosta ikuisuuksia, kun sain ton peilin xD Kampauspöytä ois kyl hieno, muttei meillä ainakaan täs taloudessa mahdu sellasta mihkään. Ja mä en kuuntele radiota, just sen takia, etten ehdi ärsyyntyyn mihinkään xD

Fairy: Kiitos, yritänkin tosi kovasti olla kuuntelematta. Nykyään se on lähinnä heikko kuiskaus randomisti taustalla, mutta välillä se huutaa, enkä saa plokattua sitä =/ Hyvä etten näytä läskiltä xD

Noora: Niinpä, ei ne tajua, että syömishäiriöitä on muitakin kun anoreksia, ja että se on oikeasti tosi vakava tauti. Yritän olla antamatta ulkonäköpaineille valtaa, mutta olen niin tottunut vertaamaan itseäni muihin, ettei siitä tule kerrassaan mitään olla vertaamatta. Olet mulle tärkeä, vaikkei olla nähtykään, joten jaksa sinäkin <3

Jade's: Ihanan kiihkeä teksti, kyllä tais tulla tunteella xD <3 Asiasta kaikki. Mä just haluisin pitää naiselliset muotoni, mutta sairaus sanoo sen olevan pelkkää ihraa, joten mä olen jatkuvasti kahden tulen välissä. Yleensä olen niin turhautunut, etten tiedä mitä tekisin, joten päädyn vain olemaan. Useimmiten en tee mitään, siksi koska en vain tiedä, mitä tekisin. Älä itke takiani, mä itken jo itseni puolesta ihan tarpeeksi. <3

Sissa: Hehe, no heippa vaan, kiva juttu kun kirjotukseni miellyttää, toivottavasti kirjakin miellyttää sit ihmisiä. Aionkin siis jatkaa samaan malliin xD Sisustaminen on ihanan piristävää <3

Unknown kirjoitti...

Ihan älytöntä, että pitäisi olla luuranko ennenkuin pääsee hoitoon... Ei se ole ruumiista kiinni, vaan mielestä. Hoitajat on tän valtion salaliittolaisia, jotka eivät edes yritä auttaa ketään ja uutiset ja nuorten lehdet on täynnä luurankotyttöjä luoden paineita ja lasten ja nuorten syömisongelmat sen kun vaan kasvaa! Se että olet "normaalipainoinen" tarkota että ihminen olisi terve! Vittuun tollanen "normaalipaino"! Se on vaan tän maailman määräämä peruspaino, jonka "alle" muka pitää päästä että selviytyisi maailmassa. Ehei! Fuck your beauty standards world!

Annele kirjoitti...

Leena, sä olet kaunis ja upea. et tosiaan ala laihduttamaan! sä tiedät ettei se oo tie onneen. tiedäthän? itsekin tätä hakkaan omaan kallooni uudestaan ja uudestaan...
ja tosiaan, tää Suomen painokeskeinen sh-hoito on niin syvältä. :( suututtaa ja surettaa!! lisäksi, tiedät varmaan Nannan tarinan? hänhän KUOLI normaalipainoisena, SYÖMISHÄIRIÖÖN siis. se paino ei siis aina todellakaan kerro siitä, missä kunnossa ihminen on, sekä fyysisesti että psyykkisesti. ns. "normaalin" ulkokuoren alla ihminen saattaa tehdä kuolemaa....
nyt voimia ja tsemppiä, älä anna sh:lle valtaa!! hali <3

Leena kirjoitti...

B-Mia: Jep, mä halusin hoitoon, mutten päässyt kuin vasta kun tilanne oli jo tosi paha =/ Suppeamieliset lääkärit prkl.

Annele: Tiedän, enkä mä oikeasti haluakaan laihduttaa, Mia vaan puhuu päässäni omiaan. Itsellekin pitää toistella silti koko ajan, että olen aivan varma mitä haluan ja mitä teen. Jos mä oisin jatkanu samaa rataa, oisin mäki kuollu varmaan alle 30-vuotiaana.. Kiitoksia tsempistä!