Garnacia

Koulu on vihdoin taas viimeisen kerran alkanut.. puuduttavaa hommaa jos voisin sanoa. Työharjottelupaikastakaan ei vielä mitään tietoa. Omaan suhteellisen tiedollista stressiä asiasta, että en välttämättä löydä koulun jälkeen duunia, toisaalta en tiedä olenko edes valmis. Mun opettajakin sanoi, ettei tiedä olenko mä valmis kunnolliseen työharjotteluunkaan (mitä sekin sanoo!). Ei siinä, etten osaisi hommaani, tämä ahdistuspuoli vaan häiritsee. Alanko vollottamaan heti pienenkin paineen alla? Olenko mä tarpeeksi vahva? Tämä perfektionismi on mennyt liian pitkälle minun osaltani..

Pelkään, että työssä käyminen laukaisee taas bulimiani, en tahdo. Nyt se on ollut suhteellisen hyvin hallinnassa, vaikka nykyään en aina ahdistukaan jos olen nälkäinen, tahtoisin liikkua vähän vielä lisää ja peilistä tuijottaa jälleen turvonnut tyttönen, eikä aikuinen vahva nainen. Tämä on edelleenkin jatkuvaa taistelua, päivittäin, pääni kanssa. Viime oksennuksesta on parisen viikkoa vissiin, en muista enää tarkkaan. Muisti on nykyään niin huono, etten meinaa edes tunnistaa ihmisiä enää, menen vaan ohi ja mietin tunnenko mä ton. Ihmiset huutelee perään ja kieli latelee kummia selityksiä ennen kuin huomaankaan (olin vain ajatuksissani enkä huomannut sinua jne..).

Onneksi tuli viikonloppu, juuri oikeaan aikaan. Saa hengähtää taas hetken (ja pelätä pahinta?) ja nauttia kivoista jutuista. Olen kuvaillut kissoja ja purissut niiden kanssa. Tehnyt Janille ruokaa, jota se pyytää aina vaan lisää (kyllä se on kiva tietää, että osaakin kokata ja toinen vielä pitää niistä ruuista!).. ikkunashoppaillut netissä, katsonut superkivoja elokuvia, käynyt Anniinan synttäreillä, söpöillyt Janin kanssa, suunnitellut sarjista, ottanut uusia kuvia, nukkunut sikeästi.. Kerrankin viikonlopuillakin on jotain merkitystä pitkästä aikaa.

Sarjikseni päähahmo on nimeltänsä Violet (kuinka yllättävää)

Oon suunnitellut logoa ja nimeä

Janin jalka. Luonnollisesti violetti kipsi, mies ajattelee minua sairaalassakin!

Translation:

I have been stressed.. again. I don't know can I work.. it's so stupid, I start to cry every time I need to do something for somebody else. Perfectionist. But thank Goddess for weekends! I have had time to clean, cook great food (Jani loves my foods), take new pictures, watch new movies, play with my cats and rats, dream for new clothes and decoration, sleep well and just being cute with Jani.

/Leena

P.s Ehdit vielä osallistua arvontaan!