I'm just a girl

No ensinnäkin jee netti toimii, yllättäen olin hölmö enkä tajunnut, että johto oli vaan irrallaan.. Kissat tykkää käydä tappelemassa keskenään mun tietokonepöydän takana ja se lähtee aina välillä paikoiltaan. Eli vinkiks vaan kaikille, jos joku ei toimi, tarkista eka johdot. Kuinka yksinkertaista.. 

Pointtina. Oon tässä nyt ollut yksinäni jo aika monta päivää kotona ja pääasiassa aika on mennyt siivoillessa ja ahistelessa.. Pian alkava koulu on tuntunut kauhean vaikealta asialta hyväksyä, enkä tajua miksi, tässä kuitenkin on käyty koulua jotain 15 vuotta ja 16 vuosi alkaa maanantaina. Miksi ihmeessä se ahistaa, vaikka tuntuu, että on koko ikänsä käynyt koulua? 

Aina, kun mä oon pidempiä aikoja vaan kotona, ikäänkuin turvassa, muu maailma vaikuttaa niin kamalalta paikalta kokea. Mutta hemmetti soikoon miksi? En mä ole ennenkään kuollut, ahdistaako mua muut ihmiset, se, että pitäisi tehdä jotakin, petän samalla muiden odotukset? Ihan kuin muilla muka olisi mua kohtaan jotain tiettyä odotuksia, hah! Vainoharhaisuus on paha osa mun maanis-depressiivisyyttä, se tunkee mut aina jommalle kummalle puolelle, yleensä aina ääripäähän, eli oon joko superpirteä ja superpärjäävä, äänekäs ja useimmiten ärsyttäväkin sen takia. Silloin en osaa keskittyä, teen asiat nopeasti, ihan kuin aika loppuisi kesken. Depressiivisyydessä vajoan harhakuvitelmiini ja kuvittelen ettei kukaan välitä ja mä en ikinä kykene mihinkään, niin on nyt käynyt taas kesän aikana. Menetän vähän väliä kokonaan uskon itseeni ja omiin kykyihini. Ei asiat oikeasti ole niin vaikeita tai pahoja, mä vaan suurennan niitä.

Itseasiassa on todella outoa tajuta tää asia aina kerta toisensa jälkeen uudestaan, mutta ilmeisesti mä tarvitsen sitä ja jos se on mun tapani vihdoin päästä omille jaloilleni, ei mua haittaa tajuta sama asia aina uudestaan. Se tuo silti aina joka kerta yhä enemmän merkityksiä mukanaan ja alan ymmärtämään itseäni paremmin. Tai ehkä se johtuu siitä, etten ole vain aikasemmin tajunnut sitä tarpeeksi hyvin. Sen yritän muistaa, kun seuraavan kerran mua ahdistaa kamalasti ja tahtoisin vaan paeta takaisin neljän seinän turvaan. Mikä on hassua, kotona kuulemma tapahtuu eniten onnettomuuksia. Ja kotona ollessa olen myös eniten ollut ahdistunut, mitä ihmettä (naurua).

Mut sai taas ajattelemaan näitä sisäisen vahvuuden asioita No doubtin :

On aina yhtä ihmeellistä miten musiikki voi vaikuttaa ihmiseen niin suurella tavalla. Ja sen biisin tarina, miten Gwen oli kirjottanut sen puhtaasti sarkastisesti, vaikka sekin on nainen, voi se silti pärjätä. Aikoinaan asuttuaan OCssä siellä ei ollut muita naissolisteja mistä ottaa mallia ja silti piti pärjätä kaikkia poikabändejä vastaan jne.. Mut siis sanoma on siisti, varsinkin, kun tajuaa kuinka sarkastinen toi kappale on. Kyllä sitä pärjää vaikka muut ajatteliskin sun olevan vaan pikkutyttönen. Mutta tällä hetkellä tuntuu taas, etten mä nyt tähän kaadu, vaikka tunti sitten olin superahdistunut suurinpiirtein kaikesta. Ois mulla ollu jotain ajatuksia tän hetkisestä tilanteesta syömishäiriööni, mutta taisin kadottaa punasen langan kuunnellessani musiikkia samalla..

"Take this pink ribbon off my eyes
I'm exposed
And it's no big surprise
Don't you think I know
Exactly where I stand
This world is forcing me
To hold your hand

'Cause I'm just a girl, little ol' me
Don't let me out of your sight
I'm just a girl, all pretty and petite
So don't let me have any rights
Oh ... I've had it up to here!

The moment that I step outside
So many reasons
For me to run and hide
I can't do the little things
I hold so dear
'Cause it's all those little things
That I fear

'Cause I'm just a girl
I'd rather not be
'Cause they won't let me drive
Late at night
I'm just a girl

Guess I'm some kind of freak
'Cause they all sit and stare
With their eyes
I'm just a girl
Take a good look at me
Just your typical prototype
Oh... I've had it up to here I
Oh... am I making myself clear?

I'm just a girl
I'm just a girl
In the world...
That's all that you'll let me be!

I'm just a girl, living in captivity
Your rule of thumb
Makes me worry some
I'm just a girl, what's my destiny?
What I've succumbed to
Is making me numb
I'm just a girl ... my apologies
What I've become is so burdensome
I'm just a girl, lucky me
Twiddle-dum there's no comparison

Oh...I've had it up to!
Oh...I've had it up to!
Oh...I've had it up to here "

/Leena