On my way to hospital

Mulla on mennyt pari viimestä päivää oikeastaan vaan siivoamiseen. Nyt on nenä ihan tukossa ja aivastelen koko ajan, en oo tajunnutkaan kuinka paljon pölyä voi kertyä jos ei siivoa säännöllisesti makuuhuonetta.. Pahuksen koiperhosetkin jaksaa vieläkin kiusata mua ja nyt päätin kahta kauheammin, että pidän paikat siistinä! Onpahan pienillä pirulaisilla vähemmän paikkoja mennä piiloon minulta murrr..Syy tähän siivousvimmaan on oikeastaan se, että Jani pääsisi kulkemaan täällä keppien kanssa, kunhan pääsee sairaalasta. Jani parka, sillä murtui nilkka tosi pahasti keskiviikko yönä ja tänään se leikataan, outoa, että mun poikaystävässä on pian metalliakin sisällä, ai hardcorea. Meen tänään moikkaamaan sitä vierailuaikana, toivon mukaan se ois siihen mennessä jo vapaa näkemään ihmisiä. Vouhotan varmaan kauheasti. Kiva silti passata sitäkin välillä, Jani on meinaan hemmotellut mut jo ihan pilalle.

Mun koneella ei jostain syystä toimi netti ja olen ihan et ää mitä mitä, kun muilla koneilla toimii, mutta tietenkin oon tottunut käyttämään tota tiettyä photaria (se siitä etten muokkaisi kuvia) ja tää kuvien kikkailu koneelta toiselle on tosi rasittavaa. Tuskin ees tajuan mitään Janin neuvoja, ajattelin kysyä siellä sairaalassa miten saisin ton kuntoon.

Loma on pian ohi ja mua ei suoraan sanottuna kiinnostaisi enää lainkaan käydä koulua. Onneksi sitä ei ole jäljellä enää kuin 7 opintoviikkoa, marraskuuhun mennessä koko koulu on jo ohi jeeii. Eilen kävin Lauran kanssa kaupungilla, ostin kirpparilta pari ihan kivaa juttua, kuten ton liituraitapaidan noissa kuvissa, tosin se on pikkasen liian iso, mutta eiköhän se kutistu meidän multikuivurissa. Lisäostoksista sitten myöhemmin, en nyt oikeen pysty keskittymään mihkään kunnolla, koska on ihan mieletön ikävä ja tahtoisin vaan tietää miten Janilla menee.

/Leena