Olen menettänyt hermoni enemmänkin kuin kerran harjoitellessani victory rolls- kampausta. Tänään sain ne edes jotenkuten onnistumaan, joten tietenkin Jani toimi taas hovikuvaajana ja sain pari otosta (miljoonasta) tänne teille näytille. Nyt ne on edelleen ihan erilaiset, mutta ehkä joku päivä..
Viikonloppu on mennyt aivan liian nopeasti, lähinnä katsoen elokuvia ja sarjoja. Jos pian saisi kirjankin luettua ja uuden aloitettua, on niin monta mitä pitäisi lukea. Huomenna kouluun, voi ei.. ei se olisi niin paha, ellen olisi siellä aivan yksin. Ruokailuun en suostu menemään yksin (Mia sanoo, että minuun kiinnitettäisiin vielä enemmän huomiota, kun söisin yksin), joten en saa syödäksenikään. Teen varmaan eväät, etten kuolisi nälkään.. Mielialavaihtelut on nykyään aika normaalia käytöstä, ei ihan ladymäistä..
Tähän loppuun vielä elokuva jonka katsoin eilen. Kiljuin (kirjaimellisesti 3 kertaa) ja haukoin happea säikähdyksestä jatkuvasti, en ymmärrä miten tämä vaikutti minuun niin radikaalisti.. Kun on katsonut koko elämänsä kauhuelokuvia, on mielenkiintoista olla jännittynyt. Pelkäsin itseasiassa yksin katsellessa niin paljon, että patistin Janin viereeni istumaan. Pakko oli silti katsoa. Piti kyllä otteessaan loppuun saakka.
Translation:
I have tried to do victory rolls so many times that I can't even count.. Maybe some day I finally be able to do them well?
I hope I eat when I am at school.. Maybe I bring my own food with me?
Yesterday I watch horrormovie (what a shock) which make me scream (3 times) and I need to have Jani watch it beside me..
/Leena
